Katso, te olette minun kädessäni niin kuin savi savenvalajan kädessä, te Israelin huone. Jer.18:6.

Kun Jumala muovaa meitä työpöydällään, se usein sattuu. Saven paras ominaisuus olisi notkeus, mutta meissä ei sellaista luonnostaan ole. Olemme jäykkiä, kovia, helposti murenevia tai sitten olemme liian lötköjä. Muotoa ei saa syntymään tai se heti lässähtää. Sitten se vatkaaminen ja muovaaminen alkaa kyllästyttää. Savi saa jalat alleen ja hyppää pois dreijalta. Se muuttuu kokkareeksi, joka ei enää kelpaa savenvalajan materiaaliksi.

On syytä pysyä käyttökelpoisena, jos haluaa kerran päätyä astiaksi Jumalan käyttöön. Tarvitaan nöyryyttä. Erilaista nöyryytystä joudummekin kokemaan, jos kerran kokkareena ajelehdimme muiden tiellä. ihmiset potkivat meitä niin että alamme kaivata dreijan päälle – savenvalaja ei sentään potki ja lyö.

Tämä kelpoisuus Jumalan käytössä on vaikea asia. Jo etukäteen tiedämme, että onnistuminen Jumalan projekteissa johtaa erilaisiin nöyryytyksiin. Pitää uskaltaa olla potkittavana ja riepoteltavana:

Herra, Herra*, on antanut minulle opetuslasten kielen, niin että voin sanalla virvoittaa väsynyttä. Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin. Jes.50:4.

Mutta millä hinnalla sellainen saavutus on mahdollinen?

Selkäni annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, kasvojani en peittänyt pilkalta ja syljeltä. Jes.50:6.

Kuka haluaa olla sylkykuppi? Kuka nauttii julkisesta häväistyksestä? Kuka on masokisti ja tykkää kepityksestä? Monet haluavat säästyä nöyryytyksiltä ja järjestää asiat omin päin ja käyttää joukkovoimaa (seurakuntaa), tilata arvovaltaa (asema kirkossa), varmistaa oikeassa olemisensa (Raamatulla lyöminen), käyttää mammonan voimaa (raha ratkaisee) tai muuta sellaista, mikä kumpuaa esiin maailman alkuvoimista. Mutta mikä on Jumalan ihmisen resepti?

Käyttökelpoisuus on Jumalalle antautumista, ei mikään oman tahdonvoiman suoritus. Se on antautumista, joka ei sanele Jumalalle ehtoja. Ihminen ei pysty siihen, mitä Jumala haluaa. Vanha luonto ei halua kantaa ristiä. Vain Jeesuksen tosi seuraaminen johdattaa meidät ristin tielle. Rististä tulee tällöin se sitko, se lisätekijä, joka mahdollistaa saven muovaamisen. Vain kärsimyksen kautta ihminen puhdistuu Jumalan käyttöön. Mutta palkka on sen mukainen:

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa… te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1: 6,8-9.