Eräänä päivänä Iisai sanoi pojalleen Daavidille: ”Ota veljiäsi varten tämä eefa-mitallinen paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää ja vie ne juosten veljillesi leiriin. Ja vie tuhannenpäämiehelle nämä kymmenen juustoa. Tiedustele veljiesi vointia ja tuo heiltä varmistus siitä, että lähetys on saapunut perille. He ovat Saulin ja kaikkien Israelin miesten kanssa Eelanlaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan.” 1.Sam.17:17-19.
Huomaatko, mitä vähän huvittavaa tässä on? Daavid oli hiljattain voideltu Israelin kuninkaaksi, mutta hänen isänsä ei näyttänyt vieläkään tajuavan tilannetta. Iisaista sanotaan, että hän oli Saulin aikaan jo hyvin iäkäs. Liekö ikä sitten syynä, että hoksottimet olivat heikot ja vanhus vähän pihalla lastensa asioista. Hän piti Daavidia edelleen sopivana vain paimenpojaksi, juoksupojaksi ja ruokalähetiksi!
Mutta Daavid ei suhtautunut saamiinsa tehtäviin vastahakoisesti. Hän ei kokenut isänsä asennetta loukkaavaksi, vaan oli valmis tekemään pieniä asioita ja palvelemaan vähäpätöisissäkin tehtävissä. Hän läpäisi sukkana tämänkin testin. Mahtaisiko se onnistua minulta? Kyllä voisi omanarvontunto vaatia, että joku muu kuskaisi noita juustoja, joku Woltin lähetti vaikka…
Daavid ei olisi koskaan kohdannut uransa tärkeintä vastustajaa, Goljatia, jos olisi alkanut nokkaa nostelemaan ja ajattelemaan, että minähän olen tuleva kuningas, hoitakoot muut nämä apumiehen hommat. On hyvinkin todennäköistä, että joudumme samankaltaiseen testiin. Jumala odottaa meiltä nöyrää mieltä ja sellaista asennetta, että olemme valmiita tekemään pieniä asioita toisten hyväksi – jopa niiden hyväksi, jotka koko ajan nöyryyttävät meitä ja suhtautuvat meihin alentuvasti.
Matteus (Matt.25:14-30) ja Luukas (Luuk.19:11-27) kertovat omat versionsa talenteista ja niiden hoitamisesta. Hyvin palvelleet ja talenttinsa tuplanneet saivat tunnustusta ja palkinnoksi kaupunkeja hallittavaksi. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Matt.25:23.
Mikä onkaan se vähäinen asia, jossa minun pitäisi olla uskollinen? Aina emme sitä kirkkaasti tiedosta ja jos tiedostamme, saatamme stressata ja kokea, että en täytä mittaa. Nöyrä asenne kuitenkin pelastaa paljon. Vähässä palveleminen osoittautuu aina arvokkaaksi. Siinä on kurjan toivo ja vähäpätöisen ihmisen uskon palkinto. Herra näkee palvelutyösi. Ihmiset eivät aina noteeraa, ottavat sen itsestään selvänä. Mutta Jumala maksaa oikeudenmukaisen palkan ja antaa lisää vastuuta, kun aika on.
On kirjoitettu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.