Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2023

Kaiverra Israelin poikien nimet niihin kahteen kiveen kivenkaivertajan tavoin, sinettisormusten kaiverrusten tapaan, ja kehystä ne kultapunoksella. Pane kivet kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan israelilaisista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään Herran* edessä muistuttaakseen heistä. 2.Moos.28:12.

Uudessa liitossa olemme kaikki pappeja, jos kerran olemme uudestisyntyneet elävään uskoon. Emme toteuta vanhan liiton säädöksiä minkään ulkonaisen mallin mukaan, mutta voimme omaksua vanhan liiton vertauskuvien mukaan joitakin asioita siitä itsellemme ja ymmärtää, miten jokin vanhan liiton ulkonainen toimintatapa voi toteutua uudessa liitossa. Puhun nyt niin tärkeästä asiasta kuin esirukous.

Onko sinulla tapana kantaa sukulaisiasi, ystäviäsi, Jumalan valtakunnan työntekijöitä rukouksessa Jumalan kasvojen eteen? En kysy tätä siksi, että vaatisin sinulta jotakin suorittamista. Esirukouksessa on kysymys rakastamisesta. Rukoileminen on rakkauden osoitus, vaikka se eroaakin paljon romanttisesta rakkaudesta. Rakastaminen ei ole työtä, se on ilo.

Kun ylipappi meni ilmestysmajaan toimittamaan jumalanpalvelusta, hän kantoi Jaakobin poikien nimiä sekä olkakappaleissa että sydämensä päällä. Näemme, että on mahdollista rukoilla kahdella tavalla: ulkokohtaisesti ja sydämellä. Ulkokohtainen ja muistin mukaan latelu ei ole huono asia sekään, mutta rukoukseen voi ottaa tunteet mukaan. Esirukous voi olla hengessä toisen syliin ottamista.

Myös uudessa liitossa voidaan tehdä samoja asioita kuin vanhan liiton aikaan – ne vain tapahtuvat sydämen tasolla hengen mukaan. Niitä eivät määrää lain käskyt, vaan rakkauden henki. Rakkaus ottaa syliinsä niin omaiset kuin kaukaisemmat ihmiset sen mukaan, miten Pyhä Henki kulloinkin meitä innoittaa. On oltava valmis kesken rutiinien kohdistamaan rukous johonkin henkilöön, joka ei ollut ennakkoon listalla. Onkin virkistävää rukoilla välillä ihan uuden tuttavuuden puolesta.

Voimme luottaa siihen, että kun rukous on hengen mukaista, se myös vaikuttaa. Rakkauden kosketus tuntuu, se parantaa ja tuottaa onnistumista, hyvää mieltä ja iloa, se laskee Jumalan käden päällemme ja ohjaa meitä oikealle tielle.

Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta… Kol.4:2-3.

Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta hän myös on luonut maailmat. Hepr.1:1-2.

Jumalan puhe voi tänäkin päivänä tulla profetian muodossa tai ihan arkisena viestinä, jopa tapahtumana, johon ei liity sanoja. Mutta nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuttelee meitä varsin suoraan. Useimmiten se tapahtuu hänen sanansa kautta, kun luemme Raamattua tai kuuntelemme sananjulistusta. Jos vertaamme sitä vanhan liiton aikaiseen viestintään, huomaamme eroja.

Laki saatettiin voimaan enkelien kautta välimiehen kädellä. Gal.3:19. …saitte enkelien välittämänä lain mutta ette ole sitä noudattaneet. Ap.t.7:53.

Laintaulut ja myöhemmin Mooseksen kirjoittama Toora säilytettiin liiton arkussa. Arkun kansi oli avattava – tartuttiin kiinni kerubeihin, jotka tavallaan vartioivat Jumalan kirjoitettua sanaa, ja nostettiin kansi ylös. Sillä tavalla päästiin kiinni Jumalan sanaan. Mutta ensin piti päästä Pyhään ja sen jälkeen vielä Kaikkeinpyhimpään, jota myös vartioivat kerubit (2.Moos.26:31). Jotta olisi voinut astua sisälle Pyhään, piti ohittaa viisi pylvästä, jotka kuvasivat niitä viittä käskyä, jotka koskivat ihmissuhteita. Kaikkeinpyhimpään piti selvittää neljä pylvästä – kaikein vaativimmat käskyt, jotka koskivat jumalasuhdetta.

Kuinka monimutkaista! Kuinka vaativaa! Jumalan lähestyminen oli monen riman ylittämistä, hankalaa suorittamista, tutkintoa tutkinnon perään.

Nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuu meille suoraan Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus puhuttelee meitä sanoillaan, mutta hän puhuu jokaisella teollaan. Hän ei vain kerro evankeliumia, hän on evankeliumi – koko olemuksellaan. Emme joudu kulkemaan portaita, ylittämään rimoja, suorittamaan tutkintoja – otamme vain vastaan. Katselemme häntä. Enkelit eivät vartioi elämän puun tietä leimuava miekka kädessään (1.Moos.3:24). Saamme esteettä mennä Jumalan eteen. Edes koronapassia ei kysytä. Saamme ansiottomasti kuulla elämän sanat ”sinun syntisi annetaan anteeksi”. Saamme kaiken lahjaksi – suoraan käteen. Uskon kautta kaikki on niin yksinkertaista. Armo on tarjottimella jokaiselle. Helppoa, mutta ei halpaa. Kristus kärsi suunnattomasti ja antoi henkensä meidän syntisten puolesta. Olemme hänelle velkaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme – kiintymyksen ja rakkauden – ja sen, että uskossa omistamme elämämme hänen seuraamiseensa olemalla hänelle aina lojaaleja.

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan! Room.8:32.

Jos halutaan laskea aivojen ja sydämen välimatka, voidaan saada selville, paljonko eräillä ihmisillä jää matkaa taivaaseen. Tämä koskee henkilöitä, jotka tietävät hengelliset asiat, mutta eivät ole antaneet niiden painua sydämeen asti: sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room.10:10. 

Monet ihmiset panostavat koulunkäyntiin toden teolla ja opiskelevat itsensä maistereiksi ja tohtoreiksi. Olenhan minäkin käynyt lukion ja kokeillut vähän yliopiston opintoja. Olen perehtynyt monenlaiseen tietoon, viimeksi otin selvää geeneistäni ja samalla sain tietää, mitä kautta esivanhempani ovat tänne Suomeen seikkailleet. Olen myös paljon unohtanut oppimastani. Minulla on pitkän matikan laudatur, mutta mikä se derivaatta nyt olikaan?

Tieto ja usko – ne todella ovat eri asia. On eri asia tietää, että Jumala on olemassa, ja eri asia palvella häntä. Elävä uutinen sisältää suomeksi vain Uuden testamentin, joten yritän suomentaa, mitä englanninkielinen Elävä uutinen sanoo: Kaikessa mitä teet, aseta Jumala ykkössijalle, niin hän johdattaa sinua ja palkitsee sinun ponnistelusi menestyksellä. Sananl.3:6.

Menestysteologiaa, vai mitä? (Kauheata!) Mutta Jumalan asettaminen ykkössijalle on tärkeää ja johtaa siunauksiin. Emme ole luodut tänne elämään itseämme varten, keräämään tavaraa, nautiskelemaan vain kaikesta ja pitämään hauskaa. Olemme luodut Jumalan yhteyteen. Vain siinä tämä elämämme löytää tarkoituksen ja mielekkyyden. Vain siinä tämä elämämme, sen luominen ja ohjaaminen, on mielekästä myös Jumalalle.

On todella monia, joiden matka taivaaseen jää kesken. He eivät koskaan aseta Jumalaa elämänsä ykkösasiaksi, eivät koskaan punnitse kaikkea uskon kannalta eivätkä tiedosta että Jumala on heidät luonut tänne elämään hänen yhteydessään. He pitävät hyvää huolta terveydestään, tunne-elämästään, perheestään ja omaisuudestaan, mutta hengellinen elämä on heille vierasta. On niitäkin, jotka pinnallisesti osallistuvat uskonnolliseen elämään, mutta eivät oikein ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Paavali neuvoo Timoteusta:

Pysy erossa epäpyhistä ja tyhjistä puheista ja vastaväitteistä, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto saa aikaan. Siihen tunnustautuen jotkut ovat eksyneet pois uskosta. 1.Tim.6:20-21. Mutta Elävä uutinen sanoo tämänkin vähän toisin: Älä rupea kiistelemään niiden kanssa, jotka kehuvat ’tietävänsä’ asiat – vaikka juuri tietoa heiltä puuttuu. Jotkut heistä eivät tunne tärkeintä elämästä: he eivät tunne Jumalaa. 

Joskus kannattaa lukea Elävää uutista tai muita käännöksiä. Jokin uusi näkökulma voi avautua, ilmaantua tuore näkemys loppuun kaluttuun aiheeseen. Suosittelen sellaista uskoville ja kaikille suosittelen Jumalan asettamista ykköseksi.

Aseenkantaja vastasi hänelle: ”Tee kaikki, mitä mielessäsi on. Lähde, minä olen kanssasi, mitä teetkin.” 1.Sam.14:7.

Joonatan halusi hyökätä filistealaisia vastaan ja kävi tätä neuvottelua aseenkantajansa kanssa. Sodankäynti on kovasti muuttunut ajan saatossa, mutta hengellinen sodankäynti ei niinkään. Meidän tulisi luovuttaa sodanjohto Pyhälle Hengelle ja olla hänen aseenkantajiaan. Kun Jumalan henki auttaa meitä ja työntää edeltämme vihollisen sotavoimia, me voimme tehdä oman osuutemme.

Filistealaiset kaatuivat Joonatanin edetessä, ja aseenkantaja, joka tuli hänen jäljessään, surmasi heidät. 1.Sam.14:13.

Näimme tällaista tapahtuvan hengellisessä sodassa, kun Niilo Ylivainio toimi herätyskokouksessa. Pyhä Henki oli paikalla, vaikkakin näkymättömänä, ja Niilo toimi aseenkantajana. Niilo käytti hengen miekkaa ja eliminoi vihollisen voimia, kun Pyhä Henki oli ensin lamaannuttanut heidät. Pyhä Henki teki sitä, mitä Jeesus suositteli tehtäväksi.

Ei kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin sido sitä väkevää. Vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa. Mark.3:27.

Osaammeko me toimia saman mallin mukaan? Annammeko Pyhälle Hengelle johtajan aseman vai haluammeko itse olla johtajia ja pyydämmekö Pyhää Henkeä sitten hoitelemaan jälkityöt? En epäile, ettei Suomen Siionista löytyisi oikeaa asennetta, mutta ihmeet ja merkit eivät ole kovin yleisiä nykyään. Epäuskon ilmapiiri vallitsee (Matt.13:58).

Voimme osaltamme vaikuttaa, että epäusko väistyy ja uskon henki valtaa seurakunnan. Usko on aitoa ja todellista, kun se perustuu Jumalan sanaan. Usko ei ole välttämättä toimivaa ennen kuin on syntynyt luottamus Jumalan ja meidän välillemme, että sana on ”niin ja aamen”. Usko syntyy sananjulistuksen yhteydessä, kun sitä täynnä varmuutta julistetaan: evankeliumimme ei tullut luoksenne ainoastaan sanoina vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella. 1.Tess.1:5.

Etsitään sitä järkähtämätöntä uskoa, joka liikuttaa Jumalan kättä.