Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä – ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.

Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran* eteen. Ps.102:1. Ja todellakin – tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi… Ps.102:3.

Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.

Sinä nouset ja armahdat Siionia. On aika tehdä sille laupeus, sillä määrähetki on tullut. Ps.102:14.

On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan. Ps.102:18.

Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa. Ps.102:19.

Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun  pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.

Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Ps.103:1-2.