Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla Simon Spitaalisen talossa, sinne tuli nainen mukanaan alabasteripullo täynnä aitoa, kallista nardusöljyä. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Mark.14:3.

Pullo oli suljettu niin että sen saisi auki vain rikkomalla kaulan. Mekin olemme eräänlaisia pulloja, joiden tulisi särkyä Jumalan tarkoitusperiä varten. Vasta sitten meissä asuva Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan, kun olemme ensin peräti murtuneet. Jos kananmunaa ei käytetä leipomiseen tai ruoanlaittoon, se särkyy lopulta, kun kananpoika syntyy. Muistamme Gideonin sotilaat: heillä oli saviruukut ja niiden sisällä palavat soihdut. Kun he yön pimeimmällä hetkellä särkivät ruukkunsa, soihdut saivat kunnolla happea ja leimahtivat kirkkaaseen liekkiin. Vihollisen leirissä syntyi pakokauhu (Tuom.7:19-21).

Joskus elämässä tapahtuu kipeitä asioita, joiden jälkeen keräilemme elämämme sirpaleita. On olemassa sellaista siunattua särkymistä, joka tuottaa Hengen voittoja ja saa aikaan Jumalan ihmeitä. Emme siis saa pelätä särkymistä. Mutta on myös sellaista särkymistä, jota Jumala ei ole tarkoittanut, vaan sielunvihollinen on rikkonut meitä. Silloin Jumalan Henki lohduttaa särkynyttä.

Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa. Ps.147:3.

Paavali sai myrskyssä kokea, että se laiva, jonka oli määrä viedä hänet meren yli, hajosi kappaleiksi. Jumala kuitenkin huolehti, että laivan kappaleet auttoivat laivassa purjehtineet ihmiset turvaan maihin.

Silloin sotilaat aikoivat tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon. Mutta sadanpäällikkö tahtoi pelastaa Paavalin ja esti heidän aikeensa. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä veteen ja uida rantaan ja sitten muiden, ketkä lautojen, ketkä laivankappaleiden varassa. Näin kaikki pelastuivat maihin. Ap.t.27:42-44.

Meidän tulisi osata suhtautua elämän tuomiin koettelemuksiin sillä asenteella, että ne tuovat mukanaan siunauksia – syviä, mullistavia ja käänteentekeviä voittoja. Jotakin, mitä tasaisen rauhallinen elämä ei pystyisi saamaan aikaan. Meidän tulisi tiedostaa Jumalan ajattelutapa, kun hän muovaa meitä ja vie uskossa eteenpäin ja nostaa uusille tasoille. Hän haluaa tyhjentää meidät omasta pätevyydestämme ja näyttää meille, miten heikkoja olemme omassa voimassamme. Hän särkee jotakin meille arvokasta ja osoittaa, että sirpaleittemme keskellä tarvitsemme Jumalaa. Hän katsoo meitä armollisesti, tulee lähelle ja osoittaa meille rakkautensa.

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes.66:2.

Kerran taivaassa saamme kokea täydellisen lohdutuksen kaikista elämämme kipeistä asioista. Saamme luottaa, että Jumalan lupaukset ovat ’niin ja aamen’ myös tässä asiassa:

Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, paimentaa heitä ja johdattaa heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. Ilm.7:17.