Vielä hän sanoi heille: ”Ajatelkaapa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo hänelle: ’Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni on matkallaan poikennut luokseni, eikä minulla ole mitään, mitä tarjoaisin hänelle’…” Luuk.11:5-6.
Tässä on hyvä kuvaus siitä, miltä sananjulistajasta tuntuu, kun pitäisi ruokkia sanannälkäistä kansaa, mutta ei ole antaa mitään. Jokaisen sananjulistajan on tietenkin hyvä tiedostaa tämä. Jos kaiken viisautensa pistää likoon ja yrittää terveen järjen mukaan puhua, niin lahjakkaankaan ihmisen puhetaito ei riitä. Aito julistushan erottuu siitä, että siinä on elämä. Kristuksen siunaus, jonka hän välittää meille murtamassaan leivässä – on se sitten sanan leipää tai ehtoollista – on juuri tuo ratkaiseva asia – elämä. Mutta Raamatusta olemme oppineet tietämään, että Pyhä Henki voi välittää meille eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä (Ap.t.7:38). Toivottavasti olemme sen myös kokemuksesta oppineet. Viisainkaan puhe ei aina kanna mukanaan eläviä sanoja. Mutta oppimatonkin voi välittää Jumalan sanoja, jotka koskettavat. Jokaisen uskovan olisi hyvä harjaantua erottamaan nämä toisistaan.
Ei Jumalan sanansaattajien – blogistienkaan – kannata ainoastaan perehtyä teologiaan tai puhetaitoon. Jotta sanoissamme välittyisi Kristuksen elämä, meidän tulee elää Kristuksen kanssa. Meidän tulee olla luotettavia, kuten Paavali oli:
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa, minut, entisen pilkkaajan, vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minut armahdettiin, koska epäuskossani en tiennyt, mitä tein. 1.Tim.1:12-13.
Aivan kuin sivuasiana Paavali mainitsee entisen elämänsä virheet – ne eivät ratkaise uskollisuutta. Herra katsoo tämän päivän tilannetta.
Luotettavakin Jumalan palvelija voi aika ajoin joutua kokemaan kuivia aikoja. Paavo Ruotsalaisen tavoin armoa pitää etsiä lattian raosta. Pitää anoa ja rukoilla, pyytää sanan leipää, sitä elämän leipää, joka on murrettu Herran käsissä ja siunattu jakoon. Jos erehtyy luottamaan itseensä, hengelliseen kokemukseensa, puhetaitoonsa tai mihinkään, voi jakaa leipää, jossa ei ole elämää. Logos-sana ei sellaisenaan aina ravitse. Silloin on vaara, että kehitämme fraasi-uskoa. Toistamme vain uskomme pylväiksi tarkoitettuja raamatunlauseita kuin kopiokoneen tuotoksia. Siitä, minkä piti olla pylväs, tuleekin vain pylvään kuva.
Siksi on niin tärkeätä viettää aikaa Herran kanssa, käyttää aikaa rukoukseen, antaa tilaa Pyhälle Hengelle, pitää huolta elämäntavastaan.
Karta epäpyhiä ämmien taruja. Harjoita itseäsi jumalanpelkoon. 1.Tim.4:7.
On kirjoitettu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.