He hiovat kielensä kuin miekan, suuntaavat katkeran puheensa kuin nuolen ampuakseen piilopaikastaan nuhteetonta. Äkkiä he ampuvat häntä eivätkä pelkää. Ps.64:4-5.

Herran veli Jaakob taisi olla oikeassa, kun hän luonnehti ihmisten kielenkäyttöä näin: Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Kieli on jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikkien petoeläinten, lintujen, matelijoiden ja merieläinten luonnon ihminen voi kesyttää ja on kesyttänytkin, mutta kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Jaak.3:6-8.

Jos kykenemme kesyttämään kielemme, olemme luultavasti aika hurskaita. Joillakin on synnyinlahjana säyseä luonne ja siitäkin on apua. Mutta jos on keskiverto tapaus, luultavasti suu suoltaa pahoja sanoja mennen tullen. Minä en ole poikkeus.

Sitä tärkeämpää on ymmärtää kehittää itseään, kasvattaa omaa luonnettaan. Voiko ihminen olla itseoppinut lopulta kuitenkaan? Pitääkö olla sosiaalinen ja antaa muiden hioa särmiä? Vastaisin tähän heti, että tiedän hyvän tavan kasvaa: – Pitää vain kuunnella, mitä Jumala puhuu. Raamattu käteen ja oppimaan! Jos ei sana saa meissä sijaa eikä uskossa sulaudu meihin, jos arvot eivät ole kohdallaan ja elämässä tavoitteet oikeanlaiset, tuskin edistymme.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Mitä enemmän opimme kielemme kesyttämistä, sitä myönteisemmin puhumme. Annamme rohkaisevaa palautetta, kannustamme eteenpäin, jaamme lohdutusta, valamme uskoa. Sitä vähemmän kiistelemme turhanpäiväisistä asioista, sitä vähemmän änkyröimme. Annamme toisille hyviä vaikutteita, kun tuomme esiin kiitollisuutta, luottamusta, valoisaa mieltä ja uskon näköaloja. Tässä harjaantuminen merkitsee hengellistä kasvua ja se on sitä, vaikka välillä tulisi takaiskujakin.

Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen. Fil.3:12.