”Menkää, astukaa esiin ja puhukaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat.” Ap.t.5:20.

Jos janoamme kuulla uuden elämän sanoja, meidän täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä Jumalan Poika puhuu. Erilaisia tarinoita on maailma pullollaan. Tarinat voivat olla kiinnostavia, ne voivat välittää tunnelmia ja tietoakin, jopa opetusta, mutta elämän voima on Jumalan sanassa. On tärkeää kytkeytyä tähän voimaan ja purkaa pois niitä vastuksia, jotka hyydyttävät Jumalan voimaa. Tiedäthän, mitä vastus tekee sähkölle. Epäusko on pahin vastus, joka heikentää Jumalan vaikutusta. Maailmallinen ajattelutapa, synti ja epäusko ovat yhdessä maadoitin, joka ohjaa Jumalan voiman maahan. Se ei silloin auta meitä, ei kosketa eikä tee mitään, vaan raukeaa tyhjiin. Onneksi Jeesus rukoilee puolestamme, kuten Pietarinkin puolesta:

Simon, Simon! Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Luuk.22:31-32.

Meitä jokaista koetellaan, mutta meillä jokaisella on myös mahdollisuus kytkeä itsemme uskon kautta Jumalan voimaan. Voimme kuunnella eläviä sanoja ja täyttyä Hengellä. Mooseksesta sanotaan: hän sai eläviä sanoja annettavaksi meille. Ap.t.7:38. Jeesus sanoo: Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä. Joh.6:63. Pyhästä Hengestä Jeesus sanoi: Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Joh.16:15.

On nähtävä vaivaa, jotta voimme pitää maailman hengen loitolla ja ruokkia sisäistä maailmaamme Jumalan sanalla ja rakentavilla ajatuksilla. Jos oma uskomme pysyy elävänä, voimme sillä vahvistaa toisiakin. Paavali neuvoo meitä: Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Room.14:1.

Kristillinen elämäntapa vaatii meiltä määrätietoista keskittymistä. Ei mitään askeesia, mutta vakaumuksellista asennetta – muuten virta vie mukanaan. Meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä elää itsellemme mieliksi. Room.15:1. Lähiyhteys on tärkeämpää kuin seurakuntayhteys, siis ystävyyssuhteet ja esirukoustuki niiltä rakkailta sisarilta ja veljiltä, joiden kanssa olemme läheisissä väleissä. Seurakuntayhteys voi tietenkin olla avuksi muutenkin, mutta ei seurakuntakaan auta valvomaan, jos se nukkuu seuraunta. Minä en ole ainoa, joka on joutunut ottamaan etäisyyttä seurakuntaan siksi, että se keskittyy valtataisteluihin (tai johonkin muuhun epäolennaiseen) ja rakentelemaan ukkosenjohdattimia. Minun kohdallani ei kai ollut kysymys väärästä uskosta, vaan sain aina huomata, että olin väärä henkilö siihen ja tähän. Olin väärä henkilö rukoilemaan, väärä henkilö kirjoittamaan seurakunnan lehteen, väärä henkilö tekemään Hyvä Sanoman tilauksia, väärä henkilö osallistumaan alueeni soluun, väärä henkilö ehdottamaan mitään keskustelua mistään, väärä henkilö osallistumaan seurakunnan retkellekin jne.

Olen nyt ollut yli 40 vuotta väärä henkilö osallistumaan. Olen oppinut olemaan kiitollinen tästä kaikesta, mutta olen tietysti väärä henkilö ilmaisemaan sitä ja väärä henkilö pitämään mitään blogia…

Mutta suosittelen Jeesuksen seuraamista ja hänen sanojensa kuuntelemista. Uskon niin kuin Simon Pietari: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Joh.6:68-69.