Jeesus käski heitä sanoen: ”Olkaa varuillanne ja karttakaa niin fariseusten kuin Herodeksenkin hapatusta.” Mark.8:15.

Monet ymmärtävät vaivatta tämän hapatusvertauksen, mutta joiltakin se menee yli hilseen. Minäkin otin oikein auki Wikipedian artikkelin taikinajuuresta, jotta virkistäisin ajatuksiani tästä aiheesta. Lapsena sain katsella tätini leivän tekoa, joten tiedän, miltä se ruistaikinan tekoon tarkoitettu tiinu näyttää eri vaiheissa. Sehän on suuri saavi, jossa on vanhan taikinan jäänteet pitkin reunoja. Juuri siinä onkin se taikinajuuri. Ei tarvinnut erikseen säilyttää sitä missään, sillä se säilyi astiassaan. Kun siihen lisättiin vähän vettä, suolaa ja ruisjauhoja, se alkoi vähitellen kuplimaan. Minä olin juuri sen mittainen, että näin saavin reunojen yli, miten se taikinan juuri porisi siellä puntun pohjalla. Taikinajuuri määrää suurelta osin myös leivän maun ja happamuuden.

Sinun saavisi, jossa sinua leivotaan hengellisesti, on sinun seurakuntasi. Vertauksen mukaan sinä saat makusi ja happamuutesi suoraan siitä yhteisöstä, jossa kasvat. Minä jouduin lähtemään pois helluntaiseurakunnasta, koska siellä leivottu leipä oli liian hapanta. Liian hapan leipä aiheuttaa vatsanpuruja. Mutta toiset syövät sellaista leipää ilman ongelmia. On tärkeää oppia säätämään omaa ruokavaliota, jotta vatsa voi hyvin.

Kun taikinajuuri on sopivasti kehittynyt, siihen lisätään jauhoja ja valmistetaan varsinainen taikina. Leivästä saadaan halutunlaista vaihtelemalla erilaisten jauhojen suhteita, mutta tätini leipoma leipä tehtiin kokonaan ruisjauhoihin. Taikina nousee ilman hiivaakin juuressa luonnostaan olevien hiivojen avulla. Leivonta tästä eteenpäin menee normaalien paistorutiinien kautta. Meillä oli leivinuuni paistamista varten. Ehkä nykyään leipä pakastetaan, mutta silloin, kun minä olin tiinunkorkuinen, leivät nostettiin vartaaseen kuivumaan. Sitten söimme kovaa leipää, mutta totuimme siihen.

Jeesus siis varoitti neljänlaisesta hapatuksesta: ainakin fariseusten, saddukeusten ja herodeksen. Ehkä myös kirjanoppineisuuden hapatuksesta voidaan puhua. Jossain mainitaan myös ilkeyden ja pahuuden hapatus.

Vähäinen hapate hapattaa koko taikinan. Gal.5:9. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. 1.Kor.5:8.

Mikä siis on se rohkaisu, joka tähän sisältyy? Ainakin minulle itselleni on tärkeää, etten näiden kirjoitusteni kautta syötä ihmisille liian hapanta leipää. Minun sydämessäni on omanlaisensa taikinajuuri ja se määrää pitkälle leivän maun. Samoin sinä voit lopultakin vaikuttaa siihen, minkälaista leipää syöt. En kehota ketään lähtemään pois seurakunnastaan, kuten itse tein – se on mahdollisuus, mutta sopii vain harvoille – mutta aina voimme valita, minkälaista julistusta kuuntelemme, minkälaista Raamatun tulkintaa suosimme. Aina voimme ottaa kantaa evankeliumin puolesta vanhan liiton sijasta. Aina voimme välttää leipää, josta saamme vatsanpuruja.

Siunausta sinulle oman ruokavaliosi kehittelyyn ja hyvän ja ravitsevan hengellisen ruuan löytämiseen.

Sinä jakelet niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne tulevat kylläisiksi hyvyydestäsi. Ps.104:28.