Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2023

Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:

Hänen päällään lepää Herran* henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran* pelon henki. Herran* pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta, vaan hän tuomitsee köyhien asiat vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille. Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö, totuus vyönä hänen lanteillaan. Jes.11:2-5.

Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen että itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room.8:21:

Silloin susi asuu karitsan kanssa ja pantteri makaa vohlan vieressä. Vasikka, nuori leijona ja syöttöhärkä kulkevat yhdessä, ja pieni poika paimentaa niitä. Lehmä ja karhu käyvät samalla laitumella, niiden vasikat ja pennut makaavat vierekkäin. Leijona syö rehua kuin härkä.  Imeväinen leikkii kobran kolon luona, ja vieroitettu lapsi kurottaa kätensä kyyn onkaloon. Missään minun pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran* tuntemista, niin kuin vedet peittävät meren. Jes.11:6-9.

En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää ’Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa’. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Fil.2:6-8.

Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan – viattoman ihmisen, kansansa Messiaan – ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:

Jeesus vietiin ylipapin luo. Sinne kokoontuivat kaikki ylipapit sekä vanhimmat ja kirjanoppineet… Taas ylipappi kysyi häneltä: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” Jeesus vastasi: ”Minä olen. Ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me tässä enää todistajia tarvitsemme! Te kuulitte tuon herjauksen. Mitä mieltä olette?” Niin he kaikki tuomitsivat Jeesuksen syyllisenä kuolemaan. Mark.14:53,61-64.

Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.

Sellainen ylipappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut. Hepr.7:26. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef.1:6-7.

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet mutta joka Jumalan silmien edessä on valittu ja kallis. Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhrataksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1.Piet.2:4-5.

Helluntailaisten piirissä ja kaiketi vapaissa suunnissa yleensäkin puhutaan uhrista, kun kerätään kolehti. Rahan antaminen Jumalan valtakunnan työlle katsotaan uhriksi. Siinä on vedetty suora yhteys vanhan liiton uhrikäytäntöön, vaikka uuden liiton kansan pitäisi luottaa enemmän Jeesuksen uhriin kuin omiin uhrauksiin. Ja onko se mikään uhraus, jos antaa muutaman kympin kolehtiin?

Mutta ”uhri”-sanaa käytti myös Paavali, kun hän antoi seuraavan kehotuksen roomalaisille: Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Room.12:1.

KR92 kehottaa antamaan uhriksi ’koko elämänne’! Tämä kuulostaa jo joltakin, jota voi nimittää uhriksi. Luonnollinen ihminen kun elää itseään varten, hän ei ikinä maailmassa antaisi itseään uhriksi. Vain hengellinen ihminen voi sen tehdä. Hänkin voi sen tehdä vain Pyhän Hengen innoituksesta ja johdatuksesta, kun on kasvanut siihen ikään, että on valmis. Uhriksi on kenenkään turha kuvitella pääsevänsä omasta voimasta, omasta tahdosta ja päättäväisyydestä – se on lopulta armoa, jos niin tapahtuu. Mutta kuten Paavalin kehotus antaa ymmärtää, siihen liittyy myös tietoinen antautuminen uhriksi.

Uhrin kaava on yksinkertainen. Jeesus ilmaisi sen näin: Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, pelastaa sen. Luuk.17:33. Se on uuden liiton salaisuus, tärkeä avaintekijä, joka kiteytyy myös yhdeksi sanaksi – risti. Jumalan henki toteuttaa sitä myös sinussa, ethän itse osaisi suunnitella mitään elämää, joka kehittyisi hengellistä hedelmää kantavaksi ristin tieksi. Päättelemme siis, että se on Jumalan käsi elämässäsi, joka: vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Tällä hengellisen kasvun tiellä tulee eteen hetkiä, jolloin voi valita mukavuusvyöhykkeen tai ristin tien. Jos valitsemme mukavuusvyöhykkeen, saamme luultavasti myöhemmin uuden tilaisuuden valita viisaammin. Jumalalla on omat suostuttelukeinonsa ja lopulta saatamme taipua ja sanoa: ”Tässä minä olen, lähetä minut!” Jes.6:8.

Olkaamme siis valmiita Jumalan käyttöön. Hänen palkintonsa on suuri, hänen tahtonsa paras, hänen sallimansa kärsimys vain väliaikaista: Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille. 2.Kor.4:17.

Joskus jään miettimään, mikä olikaan eriävän mielipiteen takana. Jokaisella on tietysti oikeus olla eri mieltä, mutta joskus se erimielisyys vaikuttaa syntyvän vain ymmärryksen puutteesta tai ajatustyön pinnallisuudesta, kenties myös puutteellisesta raamatuntuntemuksesta. Huomaan siis ihmisten käsityskyvyssä erilaisia tasoja. Raamattu jakaa uskovat kahteen äärileiriin: maitoruualla elävät ja vahvan ruuan ystävät (1.Kor.3:2, Hepr.5:12). Tässä välissä on varmaan monta välimuotoa. On myös aivopestyjä ihmisiä, jotka on ehdollistettu ajattelemaan oman kirkkokuntansa tai herätysliikkeensä virallisen kannan mukaan. He torjuvat eri käsitykset suoralta kädeltä pystymättä arvioimaan asioita syvemmin ja muodostamaan mitään omaa kantaa.

Jotkut eivät halua muodostaa omaa kantaa, vaan kokevat sen työlääksi. Niinpä he ulkoistavat kannanotot kirkolle tai herätysliikkeelle. Huoletonta uskoa. Sitten on vielä se ryhmä ihmisiä, joille kristillinen usko on kosmeettinen kaunistus. Se on meikki, joka laitetaan naamalle, kun mennään ulos ja pestään pois, kun tullaan kotiin. Kristillisellä elämänkatsomuksella jää tässä vain ulkokultaisuuden rooli.

On myös ihmisiä, joille on jäänyt epäselväksi Raamatun hengellinen merkitys. Tarkoitan, että he vänkäävät tiedemiesten kanssa jokaisesta yksityiskohdasta ja luulevat puolustavansa Jumalaa, vaikka Jumala ei tarvitse puolustajia. Raamattuhan ei ole tieteen oppikirja, se ei ole historiaa dokumentoiva teos, vaikka on monessa asiassa sitäkin. Raamattu ei ole missään kilpailuasetelmassa tieteen kanssa, sillä se on johdatus uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Se on hengellisen elämän käsikirja.

Niinpä meidän ei tarvitse taittaa peistä historiantutkijoiden kanssa tai evoluutiobiologien kanssa. Meidän ei tarvitse vängätä mitään esimerkiksi vedenpaisumuksesta, sillä se antaa kattavan kuvan ihmiskunnan ja Jumalan suhteesta, synnin kadottavasta voimasta ja Jumalan armon pelastavasta voimasta – siis hengellisestä todellisuudesta. Meidän tulee soveltaa Raamattua hengelliseen elämään ja Jumalan tuntemiseen eikä sotkea sitä jokaiseen tieteenalaan. Meidän tulee ymmärtää, että koulutieto ja Jumalan tunteminen ovat kaksi eri asiaa.

Olen ollut huomaavinani, että blogini säännöllisissä lukijoissa on vahvan ruuan ystäviä ja itsenäisesti ajattelevia uskovia ja että ne kriittiset huomautukset, joita silloin tällöin tulee, voi melkeinpä laputtaa kirkkokunnan alaviitteellä, kun joku ’hyvin opetettu’ on eksynyt tänne. Sitten on vaikea sanoa mitään, kun joku maitoruokaa tarvitseva heittäytyy ronkeliksi.

minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa. Ajatelkaamme siis näin, niin monta kuin meitä on täydellistä. Jos jossakin kohden ajattelette toisin, Jumala kyllä ilmoittaa teille, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä! Fil.3:14-16.