Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. Jeesusta seurasi muuan nuorukainen, jolla oli liinavaate kietaistuna paljaalle iholle. Hänet otettiin kiinni, mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastomana. Mark.14:50-52.

Johannes Markus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka sai läheltä seurata eräitä Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Myöhemmin hän sai olla mukana Paavalin tiimissä. Yhteistyö Paavalin kanssa säröili pahasti, mutta Markuksen nöyrä luonne sai lopulta palkinnokseen Paavalinkin kehut: Ota Markus mukaasi, ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle palvelutehtävässä hyödyllinen. 2.Tim.4:11.

Markus kirjoitti Markuksen evankeliumin ja laittoi oman ’profiilikuvansa’ tekstin yhteyteen. Monet liittävät Facebookin profiilikuvaan erilaisia hauskoja karikatyyrejä itsestään ja minusta Markuksenkin profiilikuva – alasti yönselkään pakeneva nuori mies – on vähän karrikoitu omakuva. Se antaa mielikuvan nöyrästä luonteesta, joka uskaltaa tuoda esiin oman elämänsä tappion hetkiä, jopa vähän nauraa itselleen.

Mutta miksi Markus ylipäätään oli Getsemanessa? Raamattu ei suoraan kerro, mutta voidaan spekuloida, että hän oli kärkkymässä maksua siitä illanvietosta, joka oli vastikään päättynyt yläsalissa – hänen äitinsä omistaman ravitsemusliikkeen juhlasalissa. Maksu olisi hoitunut saman tien, jos Juudas olisi ollut paikalla. Mutta Juudas oli häipynyt ja Markus odotti tapaavansa hänet roikkumalla mukana opetuslasten seurassa. Voimmehan me tietysti hengellistää Markuksen läsnäolon ja nähdä hänen ensirakkautensa Jeesukseen vaikuttaneen sinä yönä, mutta joskus on parempi nähdä ihminen alastomana – ilman kauniita hengellisiä vaatteita. Sen Markus itse varmistaa meille.

Niinpä opimme Markukselta arvokkaita asioita. Opimme nöyrää asennetta ja uskallamme katsoa itseämme peilistä ja muistaa ne vaikeat hetket, jolloin emme olleet ihan kunniamme kukkuloilla. Ne koetuksen hetket, joita häpeämme, haluaisimme unohtaa. Mutta Markus on rehellinen tyyppi, hän ei kaunistele asioita. Hän on myös sitkeä. Joskus hänellekin tulee hetkiä, jolloin hän haluaa luovuttaa (Ap.t.15:38). Joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa suorittaa, vaan vetäytyy omiin oloihinsa, sinne mukavuusvyöhykkeelle, joka Markuksen kohdalla taisi olla se hänen äitinsä ravitsemusliike siellä Jerusalemissa. Siellä hän tiesi, mitä piti tehdä, eikä loputon koti-ikävä painanut. Paavalin kanssa samassa tiimissä oli vaikea tietää, mitä milloinkin vaadittiin. Paavalin komentelu tuntui välillä mielivaltaiselta – luulenpa.

Mutta Markus ponnahtaa esille jälleen kuin vieteriukko. Hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämän ja palvelutyön pääkohdat esitykseksi, joka tunnetaan Markuksen evankeliumina. Hän tekee sinnikkäästi evankeliumin työtä, jonka esimerkki innoittaa muitakin. Markus ei jäänyt murehtimaan menneitä. Jos joitain takaiskuja tulikin, hän nousi jaloilleen ja teki parhaansa Kristuksen palvelijana. Hän oli korvaamaton kannustaja myös serkulleen Barnabakselle, kuten Barnabas oli ollut hänelle. Jos Paavalin kanssa ei oikein ollut kemiaa, niin serkkujen kesken sitäkin enemmän.

Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt teidät Jumalan kunniaksi. Room.15:5-7.