Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne ääriään myöten. Sitten hän sanoi heille: ”Ammentakaa nyt ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Pitojen valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi. Joh.2:7-9.

Jeesus muutti veden viiniksi – mekö tekisimme päinvastoin? Valitettavasti me ihmiset osaamme vesittää asioita.

Johannes Kastajan päivistä alkaen on ihmisiä kehotettu parannukseen. Jumalan tarkoitus on, että ihminen tulee kääntymykseen, johon Jumalan vastauksena ihminen syntyy sisäisesti uudelleen ja tulee elävään uskoon. Sitten syntyi laitoskirkko, joka teki kristinuskoon kääntymisestä kirkon protokollan. Seurakuntaorganisaatio alkoi käännyttää ihmisiä kastamalla. Kristityksi tuleminen oli joidenkin automaattisesti toistettujen toimenpiteiden luettelo.

En nyt halua mitään kirkkokuntaa leimata, sillä periaatteessahan kaikki kirkkokunnat nykyään toimivat näin. Joskus nuoruudessani kyllä tutustuin uskoviin, jotka eivät halunneet luoda yhteytensä ylläpitämiseksi mitään organisaatiota. Se oli jokseenkin hauska esimerkki kaiken järjestäytyneen uskonnollisuuden keskellä. He itsekin vitsailivat, että ”meidän seurakunnastamme ei voi kukaan erota, koska siihen ei voi kukaan liittyäkään.” Itse hengellisyyden sisällössä en omasta mielestäni kuitenkaan voinut todeta mitään paremmuutta muihin nähden.

Kuten tiedämme, myös Aabraham osasi vesittää kaiken tärkeimmän saamistaan Jumalan lupauksista ja hankkia lapsen, joka ei ollut lupauksen lapsi. Juutalaiset osasivat vesittää lupauksen messiaasta ja onnistuivat lopulta tappamaan kauan odotetun Messiaansa.

Mitä me vesitämme? Laimennammeko Jumalan sanan? Turhennammeko Pyhän Hengen kasteen? Aliarvioimmeko Jumalan antamaa voitelua jonkin koulututkinnon takia? Vesitämmekö uskovien yhteyden, kun harjoitamme uskoa vain jonkin sisäänpäin lämpiävän poppoon keskellä?

On monia tapoja vesittää uskoa. Monia tapoja tehdä siitä laimennettu versio – jotakin helppoa.

Suola on hyvä. Mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Luuk.14:34.

Vaikea antaa mitään yhtä reseptiä. Luulen, että tarvitsemme Jeesusta muuttamaan veden viiniksi aina uudestaan. Kun hän on läsnä, Jumalan sana ei vesity eikä sanoma laimene. Kun hän vaikuttaa, silloin Jumalan voima toimii eivätkä rukoukset raukea tyhjiin.

Yritän rohkaista lukijoitani siihen, mutta haluan myös oppia itse toimimaan niin että jos voimaa puuttuu, palaan Jeesuksen luo, kiinnityn uudestaan häneen. Jos en saa eläviä sanoja puhuttavaksi, menen Jeesuksen luo pyytämään niitä. Jos jokin maistuu laimealta, joudun paneutumaan asiaan, kunnes jotain todellista makua löytyy. Mikään ei ole niin ikävystyttävää ja vastenmielistä kuin uskonnollinen viihde ja sen maneerit. Tässäkin blogissa kaikki voimaton ja vesitetty saa minut häpeämään.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Hepr.10:35-36.