Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja vankihuoneessa loisti valo. Enkeli herätti Pietarin tönäisten häntä kylkeen ja sanoi: ”Nouse nopeasti.” Ap.t.12:7.

Jaakob oli mestattu ja Pietari vangittu. Pietari oli vaarassa kokea Jaakobin kohtalon. Hän ehkä vietti viimeistä yötään maan päällä. Pietari oli hyväuninen. Hänellä ei ollut vaikeuksia nukkua stressin keskellä. Se oli käynyt selväksi Getsemanessa. Niinpä hän nukahti taas. Olisitko sinä nukahtanut ollenkaan samassa tilanteessa?

Minä en. Mutta mitä kaikki huolissaan oleminen auttaa tosi paikan tullen? Ei mitään. Yöunien menettäminen ja murehtiminen syö vain ihmisestä mehut. Joskus olisi parasta vain nukkua, sikeästi ja rauhallisesti nukkua syväunta ja levätä hyvin. Daavid tiesi tämän ja osasi vaarojen keskelläkin nukkua, jättää itsensä Jumalan armosiipien suojaan.

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra*, sinä yksin annat minun asua turvassa. Ps.4:9.

On aika valvoa ja on aika nukkua. Terve usko toteutuu molemmissa, kun hetki on sopiva. Jumalaan luottava ihminen voi jättää itsensä Herran käsiin. Hänen sydämestään kumpuaa rukous:

Herra*, sinuun minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään. Vapauta minut vanhurskaudessasi. Kallista korvasi puoleeni, pelasta minut pian! Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani, ja nimesi tähden sinä johdatat ja ohjaat minua. Päästä minut verkosta, joka on minulle viritetty, sillä sinä olet minun turvani. Sinun käteesi minä uskon henkeni. Sinä, Herra*, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:1-5.

Jeesus lainasi tätä psalmia ristillä. Ehkä Pietarikin rukoili samoin ennen nukahtamistaan – emme tiedä. Mutta tiedämme, kuinka enkeli ilmestyi ja vei Pietarin ulos vankilasta. Kaiken uskon ydinasia on luottamus Jumalaan, itsensä uskominen Herran huomaan. Uskovan tärkein rukous on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Tiedämme, että olemme Herran käsissä, tapahtui mitä tapahtui. Ihmisluonto on herkkä hätäilemään, se vääntelehtii levottomasti vähäisestäkin syystä, mutta uskossa harjaantunut ihminen luottaa levollisesti Jumalaan. Lepo hengessä on hänen uskonsa tunnusmerkki.

Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.