RSS

Kirjoittajan arkistot: Simo

Mitä näet?

Jos teemme raamattuhaun sanoilla ’mitä näet?’ saamme 7-10 erilaista jaetta, joissa on tuollainen kysymys. Jumala siis on utelias tietämään, mitä hänen palvelijansa näkevät. Jeremia näki mantelipuun oksan ja kiehuvan padan sekä korillisen viikunoita. Aamos myös näki korillisen loppukesän hedelmiä sekä luotilangan. Sakarja näki kultaisen lampunjalan ja lentävän kirjakäärön. Apostoli Johannes myös näki ilmestyksiä ja kertoi niistä Ilmestyskirjassa.

Yleensä siis profeetat näkivät jotakin tavallista, jotakin arkipäiväistä. Heidän piti vaan osata tulkita näkemäänsä ja ymmärtää, mitä Jumala halusi sanoa heille tuon vertauskuvan kautta. Vain harvoin Jumalan ihmisten saamat näyt ovat enkelinäkyjä tai muuta taivaallista kuvastoa. Jeesus käytti paljon vertauksia. Yleensä hän otti vertaukset luonnosta ja kaikille tutuista asioista. Hän puhui lampaista, kaloista, leivistä, ruohosta, vedestä – arjen asioista.

Meidän tulee ymmärtää, että tavallinen ja taivaallinen ovat hyvin lähellä toisiaan. Riippuu ihmisen tavasta katsoa. Kuva ulkoisista asioista muodostuu aivoissa ja ymmärrys siitä, mitä se viestittää, muodostuu sydämessä. Niinpä usko ei ole tosiasioiden tuntemista, se on aina nähdyn tulkintaa. Usko on tapa katsoa maailmaa. Usko on lahjaa, mutta myös jotakin, joka kasvaa. Se kehittyy ajan myötä. Kun tapaan ihmisen, jolla ei ole lainkaan uskoa, olen täynnä ihmetystä, kuten Jeesuskin (Mark.6:6). Sellainen täysin uskon ulkopuolella elävä ihminen voi yhtäkkiä ilmaantua johonkin tv-ohjelmaan ja se hämmästyttää joka kerta.

Toisaalta, jos elät seurakunnan yhteydessä ja kuuntelet Jumalan sanaa, voit tuskin mitenkään välttää uskon juurtumista sinun sisäiseen maailmaasi ja tapaasi tulkita elämää. Jos vielä tietoisesti suuntaudut hengellisiin asioihin ja haluat oppia tuntemaan Jumalaa ja seuraamaan Herraa, silloin on varmaa, että kasvua tapahtuu. Jokainen hetki Jeesuksen seurassa – kun hän on aidosti läsnä – tuottaa sinussa hengellistä kasvua samoin kuin kasvi saa kasvua auringon valosta.

Haluan siis rohkaista sinua tänään näkemään Jumalan sormenjäljen kaikessa, mitä kohtaat. Voit kulkea kiitollisin mielin ja kiittää Herraa hänen lahjoistaan. Hän puhuu sinulle armon kieltä, kun osaat kuunnella. Tuuli ja pilvet, taivas ja sade, linnut ja puut – kaikki on hänestä. Terveys ja ystävät, ruoka ja asunto, isänmaa ja vapaus – häneltä nekin saamme. Jumalan sana, hengen ohjaus, palvelutyö – mitä rikkauksia saammekaan Jumalan kädestä!

Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Room.11:33. .. te olette kaikessa rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa. 1.Kor.1:5. ..meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on antanut meille ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Ef.1:7-8. Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto. 1.Tim.6:6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä näet?

Kirjoittanut : 06.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Pettymysten keskellä

Elämään kuuluu se, että vastaan tulee pettymyksiä. Lapsen itkuista alkaen vanhuuteen asti meitä totutetaan selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Voimme pettyä toisiin ihmisiin, pettyä Jumalan palvelijoihin, pettyä Jumalaan.

On olennainen osa elämäntaitoa selvitä näistä pettymyksistä toivoaan menettämättä. Monet masentuvat ja menettävät elämänhalunsa tai heidän mielenterveytensä kärsii. Joidenkin kohdalla voi olla kysymys siitä, että elämän pettymyksiä ei olla opittu käsittelemään.

Miten sinä käsittelet vastoinkäymisiä ja pettymyksiä? Käytkö läpi itsesäälin? Selviätkö eteenpäin hartioita kohauttamalla? Mikä on se ihmelääke, joka hoitaa sinua?

Minä olen huomannut, että asioiden vieminen Jumalan eteen helpottaa. Olen myös huomannut, että Jumala hoitaa pettymyksiäni, kun luen sanaa. Oikeastaan olen voinut ottaa Raamatun sanasta lääkettä etukäteen jo tuleviakin pettymyksiä varten.

Raamatusta löydän samoja elämäntilanteita, joissa itse joudun rämpimään. Daavid joutui ongelmiin Saulin kanssa – miten tuttua. Jeesus joutui vastatusten aikansa itsekeskeisten ja omahyväisten ihmisten kanssa – tuttua sekin. Huomaan puskevani vastakkain jotakin ajattelutapaa vastaan, joka selvästikin on Raamatun vastainen tai nousee uskonnollisuudesta – mikä selviö, että joudun näihin puskemistalkoisiin. Tai joudun kamppailuun oman itseni kanssa, joka vastustaa Jumalaa. En mitenkään löydä selvyyttä tällaiseen, ellen lue sanaa ja mietiskele sitä. En mitenkään pääse voitolle joistakin sisäisistä taisteluistani, ellen rukoile ja huuda avuksi Jumalaa.

Raamattu kädessäni – toivon sana keskellä elämän pettymyksiä. Lääke, joka hoitaa haavojani. Raamatun kirjoitukset ja Jumalan antamat unet ja sanomat luovat uskoa tulevaisuuteen, kun elämä uhkaa lannistaa.

Ei ole tarkoitus, että jäämme itsesäälin asteelle. Ei ole tarkoitus, että masennumme. Ei ole Jumalan tarkoitus, että menetämme toivomme. Ei ole tarkoitus, että alamme lohduttaa itseämme huvituksilla ja huumata itseämme maailman tarjoamilla korvikkeilla. Ei ole tarkoitus nukahtaa itsepetoksen syliin. Mikään maailmasta peräisin oleva ei tyydytä sisäistä nälkäämme ja lohduta meitä, kun olemme pettyneitä.

Käydään siis hänen luokseen, joka tyydyttää ihmisen sielun kaipuun. Menkäämme hänen luokseen, joka on Isämme ja tietää, miten lapset lohdutetaan. Ottakaamme uskon asenne. Hän on tiukasti kehottanut meitä: Pitäkää usko Jumalaan (Mark.11:22).

Vain uskossaan kestävä sydän näkee voiton ja saa lopullisen lohdutuksen kaikista pettymyksistään.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pettymysten keskellä

Kirjoittanut : 05.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Siellä se siintää

Jokainen haluaa luoda uraa. Nyt kohkataan kotiäideistä, jotka ovat uhranneet työuransa ja hoitaneet lapsia kotona. Pitäisi saada äidit irrottaa kotoa töihin. Niin tärkeäksi jotkut näkevät uran luomisen työelämässä, että lapsetkin voidaan pyyhkäistä sivuun.

Työura on kapea näkemys siitä koko elämää koskevasta kutsumuksesta – elämäntyöstä – joka siintää itse kunkin näkökentässä enempi ja vähempi hämäränä ja epämääräisenä tavoitteena. Jumalan ihmiselle tämä taivaallinen kutsumus on kuitenkin hyvin tärkeä tekijä elämässä. Kaikki pitäisi voida koota sen yhden ja ainoan otsikon alle – mikä se onkin. Pastori? Sananjulistaja? Lähetyssaarnaaja? Evankelista? Vanhin? Diakoni? Vai ehkä sittenkin opettaja? Professori? Lääkäri? Insinööri? Huippu-urheilija? – Jokainen ratkaisee elämänsä yhtälön enempi ja vähempi itse. Jumalan ihmisellä on se etu, että hän saa elämäntyönsä taivaallisen suunnittelijan kädestä.

Mutta alussa, lapsuudessa ja nuoruudessa, se elämäntyö voi vielä olla hämärän peitossa. Jokin suunta ehkä on, mutta ei oikein selvää kuvaa. Tässä samassa tilanteessa oli aikoinaan myös uskon isä Aabraham. Uskon kautta oli Abraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Hepr.11:8.

Meidänkin tulee lähteä liikkeelle, vaikka emme tiedä, mihin päädymme. Tarvitsemme uskoa siihen, että ryhdymme tavalla tai toisella liikkumaan päämäärää kohti. Aabraham teki niin ja sai kokea Jumalan johdatusta, mutta myös viivytyksiä matkalla. Aabrahamin elämä oli monella tavalla hapuilevaa kulkemista sinne tänne, mutta vähä vähältä se eteni kohti täyttymystään. Aabrahamista tuli uskossa vaeltamisen esikuva meille ja kaikille sukupolville. Hän voi opettaa meitä monin tavoin.

Joko sinä olet katsonut kompassista suunnan? Joko sinä olet liikkeellä? Jumalan ihmisenä sinulla on mahdollisuus saada taivaallisia neuvoja. Pilvenpatsas voi johdattaa, enkelit saattaa, Hyvä Paimen kantaa sylissään. Jumalan sana lupaa: Vanhurskautesi käy edelläsi ja Herran* kunnia seuraa suojanasi. Jes.58:8.

Ei ole siis mitään syytä epäröidä tai jäädä paikalleen. Sinun elämäntyösi voi tänään alkaa jostain pienestä. Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää.. Sak.4:10. Saatuasi työn alulle Jumalan hyvä käsi voi siunata sinun taimesi kasvuun. Pienestä voi kasvaa jotakin suurta ja merkityksellistä. Usko siis ja luota Herraan! Laita aina toivosi Kristukseen ja saat nähdä, että häneltä saat kaiken tarvittavan elämäntyötäsi varten.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Siellä se siintää

Kirjoittanut : 04.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Totutut kaavat romukoppaan

Kirkoilla (kuten myös vanhoilla herätysliikkeillä) on tapana kohdata uskon tuomia haasteita kaavojen kautta. Jos jokin kaava ei vastaa hetken tarpeita, kehitetään uusi kaava. Kehitetään jumalanpalveluskaavoja, siunauskaavoja, erilaisia kaavamaisia oppinäkemyksiä. Sitten kaikessa pyritään selvittämään kirkon linja ja oppi niin että kaikki opetus on standardin mukaista ja kaikki virretkin ennalta hyväksyttyjä.

Valitettavasti kaavat eivät meitä pelasta. Kun Jumala loi meihin hengellisen elämän, hän antoi meille sanansa ja Pyhän Henkensä. Hän antoi meille joitakin valmiita rukousmalleja, mutta Jumala ei käärinyt kaikkea sanomaansa kaavamaiseen pakettiin. Evankeliumikin annettiin neljään kertaan, jotta siinä säilyisi yksilöllinen ote, persoonallinen ilme – että se olisi aina elävä ja tuore, ei mikään kaava. Kirjoituksia selittämään ei ollut tarkoitus ottaa mitään kaavamaista ajattelua ja standarditeologiaa, vaan oli tarkoitus, että Pyhä Henki neuvoo kulloinkin, mikä on oikea tulkinta.

Näitä mietelmiä nousi mieleen, kun huomasin, miten lujassa meissä asuu tarve ajatella opittujen kaavojen mukaan. Emme aina edes huomaa, miten sorrumme samaan kaavamaisuuteen aina uudestaan. Emme tahdo millään päästä yli esimerkiksi kirkkokuntaisuudesta, vaan aina ajattelemme, että tässä on menossa jokin kilpailu ja jako ryhmiin, erottautuminen toisista, tarve olla ylivertainen ja erilainen kuin muut. Me-henki voi tosin olla joskus hyväkin, mutta sehän sisältää aina Nuo-muut. Se erottaa meidät muista.

Onneksi saan toimia netissä, en pohjaa työtäni paikalliseen seurakuntaan tai nosta tärkeälle sijalle kuulumistani johonkin kirkkokuntaan. Onneksi täällä netissä voi puhua kenelle tahansa uskon suuntaan katsomatta. Jotkut suosittelevat minulle tarkkaa valikointia, kun teen yhteistyötä, mutta eihän täällä voi valikoida sitä, kuka tykkää ja kuka ei. En voi valikoida sitä, kuka jakaa näitä kirjoitelmia Facebookissa, kuka ei. Ja miksi pitäisi? Pitäisikö kääntymättömät ihmiset pitää jotenkin ulkopuolisina? Jeesus ei niin tehnyt, vaan hän käänsi arvostelun ylösalaisin: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä. Luuk.5:31-32.

On tarpeellista hyödyntää sukupolvien aikana syntynyttä ymmärrystä Jumalan sanasta ja kristillisestä uskosta ja sen pääkohdista. Mutta kaavoihin kangistumista ei voi suositella. Tarvitsemme elävän uskon, emme kuolleita kirjaimia ja kiveen hakattuja opinkappaleita. Puhdas älyllisyys ei ole hyvä ratkaisu, tarvitaan tunteet peliin. Uskon on tarkoitus sisältää elämyksiä. Tarvitsemme Pyhän Hengen elävää läsnäoloa, hänen antamaansa viisautta, hänen innoitustaan ja luovuuttaan, silloin emme hyydy rutiineihimme, kangistu rituaaleihin ja kivety konemaiseen uskoon, vaan saamme lapsen tavalla löytää aina uutta ja uutta iloa ja tehdä uusia löytöjä, ihastella aina Jumalan luomistekojen ihmeellisyyttä ja hänen armonsa valtavaa vyörymistä maailmaan, kun Jumalan hyvyys virtaa Kristuksen kautta herkeämättä kuin Niagara.

Aamen, ylistys hänelle, joka lupaa, että Herran armo on: joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Valit.3:23.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Totutut kaavat romukoppaan

Kirjoittanut : 03.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Säkki päästä

Sillä Herra* on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne, profeetat, ja peittänyt teidän päänne, näkijät. Jes.29:10.

Valitettavasti hengellinen kuivuus ilmenee ensimmäiseksi siinä, että sananjulistus köyhtyy ja profeetallisuus katoaa. Ei ole enää ilmestyksiä, ei yliluonnollista voitelua, ei viisauden ja ilmestyksen henkeä, ei profetiaa, joka ravistelee. On vain opittuja ihmisläksyjä, kaunista ja siloteltua puhetta, oman kirkon kehumista – kaikkea tavanomaista. Aivan kuin Jesajan aikana lukutaidoton sanoi ”en osaa lukea” (Jes.29:12), samoin tänä aikana voi huomata, että sananjulistajat eivät osaa lukea.

Tällä tarkoitan sitä, että sana ei aukea, ei puhuttele, siitä puuttuu voima ja hengen voitelu.

Voihan tämä tapahtua minullekin. Eihän tällainen kuiva aika voi olla koskettamatta. Emme säästy vaikutteilta – hyviltä eikä huonoilta. Mutta juuri siksi voisi olla aika ottaa pois säkki päästä. Olisi aika alkaa kuunnella. Kehitys kuitenkin menee jompaan kumpaan suuntaan – joko aistit herkistyvät Jumalan puheelle tai ne turtuvat, silmät muurautuvat umpeen, korvat kuuroutuvat. Jos aistit turtuvat, se johtaa sydämen paatumiseen.

Olen huomannut ilmiön, jota en aiemmin elämässäni ollut kohdannut: ihmisiä, joita ei saa kuulemaan mitään. Jos heille huutaa, he loukkaantuvat. On ihmisiä, joiden silmät eivät näe yhtään mitään, vaikka kuinka tyrkyttäisi silmälaseja tai suurennuslasia ja sanoisi vielä varmuudeksi ”katso nyt!” On ihmisiä, jotka eivät käänny parannukseen, vaikka mitä tekisi. He eivät kaikesta päättäen edes ymmärrä koko sanaa. Pahinta on, että joukossa on uskovia. Ainakin ihmisiä, jotka haluavat antaa itsestään julkisen kuvan kristittyinä. Ja on kristillisinä mainostettuja mediatahoja, jotka suoltavat politiikkaa ja pötypuhetta.

Rohkaisevaa tässä on se, että voimme tietoisesti kääntyä pois väärältä tieltä, lopettaa virran mukana seilaamisen ja ottaa todellakin säkin pois päästä. Jos palaamme alkulähteelle Jeesuksen tykö ja Jumalan puhtaan sanan ääreen, emme ole niin haavoittuvia kaikenlaiselle inhimilliselle vaikuttamiselle, maailman alkuvoimien vellomiselle, mielikuvamainonnalle ja mediahysterialle.

Voimme tyynesti arvioida kaikkea ja säilyttää mielenrauhamme keskellä tätä ajan myrskyä, keskellä hengellistä kuivuutta. Voimme huolehtia siitä, että aistimme toimivat. Voimme kasvaa uskossa ja päästä aikuisuuteen, josta Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Säkki päästä

Kirjoittanut : 02.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu