RSS

Kirjoittajan arkistot: Simo

Kiitä vaikka ei riitä

Jeesus huomasi sen ja sanoi: ”Te vähäuskoiset! Mitä te puhelette keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää?” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi ja antoi leivät opetuslapsilleen. Matt.14:19.

KR92 sanoo, että Jeesus ”lausui kiitoksen”. Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä panen turvani Herraan Jumalaan*, kertoakseni kaikista sinun töistäsi. Ps.73:28.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kiitä vaikka ei riitä

Kirjoittanut : 17.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Haluatko periä maan?

Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Matt.5:5.

Vanhempi käännös lupaa maan perinnöksi ”hiljaisille”. Mitä oikeastaan tämä maan periminen tarkoittaa?

Vanhan testamentin aikaan maaomaisuuden periminen oli tärkeää, sillä koko Israelin valtio rakentui Luvatun maan omistamiseen. Lyhyesti sanoen maa jaettiin Jaakobin 11 heimon kesken ja heimon maa-alueet sukujen kesken. Leeviläiset eivät saaneet maata, he saivat muita nautintaoikeuksia. Maaoikeuteen sisältyi säädöksiä, joiden mukaan maa palautui aina alkuperäisille omistajilleen, vaikka sitä välillä myytiinkin.

Nyt Uuden testamentin aikaan maaomaisuuden merkitys uskoville on erilainen. Meille metsät ja pellot ovat omaisuutta, jota hoidetaan ja hallinnoidaan siinä kuin muitakin pääomia. Mutta jos ajattelemme asiaa hengellisesti, on jokaiselle uskovalle varattuna ”kaunis perintöosa” (Ps.16:6). Voimme ymmärtää, että se odottaa meitä taivaassa, mutta voimme ymmärtää myös niin, että meillä on osuus Jumalan valtakunnasta. Jos me olemme Jumalan valtakunnan perillisiä, me saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa – siinäpä meidän tonttimme tärkeimmät rajapyykit.

Kun luen psalmia 37, löydän sieltä seitsemän kohtaa, jossa vanhurskaalle luvataan perintömaata. Tässä ensimmäinen ja viimeinen niistä:

Sillä pahat hävitetään, mutta ne, jotka Herraa* odottavat, perivät maan… Odota Herraa* ja kulje aina hänen tietään, niin hän korottaa sinut, ja sinä saat periä maan ja nähdä, kuinka jumalattomat hävitetään. Ps.37:9,34. (Muut jakeet, jotka lupaavat perinnöksi maan, ovat 11,18,22,27 ja 29.)

Niinpä voimme tarttua tähän lupaukseen, joka on näin lujasti paalutettu Jumalan sanaan, ja pitää kiinni perintöoikeudestamme. Me saamme kerran omistaa sen ihanan perintöosan, jonka Jumala itse on meille varannut! Me saamme ikuisen asunnon Herran luota (Joh.14:3). Olkaamme siis kiitolliset.

Jo nyt saamme nauttia perintöosamme ihanuudesta, kun voimme elää uskossa Jeesukseen ja nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Saamme olla osallisia myös kaikista muista hänen lahjoistaan – täydellisestä huolenpidostakin, joka koskee sekä tätä aikaa että tulevaa.

Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja niin palvelkaamme Jumalaa hänen mielensä mukaisesti, kunnioittaen ja peläten… Hepr.12:28.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Haluatko periä maan?

Kirjoittanut : 16.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hänen rakkautensa meitä kantaa

Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua, minä annan ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia henkesi lunnaiksi. Jes.43:4.

Jokainen ihminen on Jumalan silmissä arvokas. Jos et näe omaa arvoasi, vika ei ole Jumalassa. Hän on sanassaan ilmoittanut, kuinka arvokas olet hänelle. Hän on Kristuksen ristin kautta ilmoittanut sinulle, kuinka kallis olet, onhan hänen Poikansa veri annettu lunastusmaksuksi sinusta.

Voimme kyllä ymmärtää epätoivoisiin tekoihin ajautuneita ihmisiä, itsemurhaajia, jopa perhesurmaajia. Ymmärrämme sen epätoivon logiikan, joka siinä vaikuttaa. Mutta ymmärrämme myös, että kaikkien tragedioiden takana on aina sielunvihollinen, jota sana kuvailee selkein ääriviivoin: Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.  Joh.10:10. Paholainen on se, joka yllyttää ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Hän on se, joka pimittää ihmisiltä valon. Hän on se, joka yllyttää itsemurhiin ja tappoihin. Hän on se, joka väittää, että tuskasta pääsee sillä eroon, että päättää päivänsä.

Pyhä Henki sen sijaan auttaa meitä kokemaan elämän rikkaana, antoisana, mielekkäänä ja turvallisena. Vaikka Jumala on monella tapaa salattu Jumala ja vaikka elämäkin on monella tapaa mysteeri, saamme kuitenkin nauttia elämästä, kokea iloa, elää lapsen lailla luottavaisesti. Jos se lapsen viattomuus ja luottavaisuus jotenkin murenee, voimme lukea Jumalan sanaa ja eheyttää itseämme sen avulla. Jumalan sanan kautta voimme pitää kiinni toivosta ja ylläpitää uskon luottamusta Jumalaan, joka on peräsimessä silloinkin, kun emme ymmärrä, kun yön hiljaisuus tähtineen musertaa meidät, kun sielun valtaa väristys ja moninaiset kysymykset alkavat risteillä, levottomuus valtaa mielemme. Jumalan sanan avulla saamme pitää suuntamme vakaana silloinkin, kun tunnemme itsemme syntisiksi ja arvottomiksi. Kun sydän kyselee ”mitä hyödyttää?”, hänen sanansa antaa meille lohdutusta ja hänen Henkensä nostaa meidät ylös kuopasta. Saamme tuntea, että hän ei ole hylännyt meitä, vaan kantaa ikuisin käsivarsin. Hänen kaikkivaltiutensa ulottuu meihinkin asti, hänen kädessään on jokainen elämämme päivä. Usko on turvallista luottamusta Jumalaan sielläkin, missä emme ymmärrä. Uskon kautta ymmärrämme kuitenkin, sydämen silmin näemme elämän mielekkyyden, usko antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan.

Uskon kautta ymmärrämme oman arvomme. Silloinkin kun tämä näkyvä maailma ja ihmisten yhteiskunta ei anna meille arvoa, tiedämme arvomme. Jumalan Poika on sen näyttänyt ristillä. Jumalan sana todistaa sen. Hänen rakkautensa ei jää teoriaksi, sillä Pyhä Henki on annettu olemaan kanssamme. Saamme tietää ja saamme kokea oman arvomme, kun hänen rakkautensa meitä kantaa.

Mutta joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen hänelle itseni. Joh.14:21.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hänen rakkautensa meitä kantaa

Kirjoittanut : 15.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Usko on Jumalan teko

Jeesus vastasi heille: ”Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh.6:29.

Oletko koskaan törmännyt tähän iskulauseeseen: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Tai onko sinua vastaan tullut kysymys: ”Missä vietät iäisyytesi?” Tai oletko kuullut kenenkään saarnamiehen vetoavan kuulijoihin tähän tapaan: ”Tänään sinulla on viimeinen tilaisuus antaa elämäsi Jeesukselle. Jos et tänään ota vastaan hänen kutsuaan, olet vaarassa joutua helvettiin!” – On kaikenlaisia tapoja, joilla ihmisiä säikytellään uskoon. Niilo Yli-Vainiokin kertoi tehneensä sitä, mutta katui sellaista myöhemmin. No, vaimonikin todisti eräissä hautajaisissa kauan sitten ja vetosi ihmisiin, että he antaisivat elämänsä Jeesukselle. Se herätti saattoväen keskellä hiljaista paheksuntaa. Mutta eräs hautajaisvieras joutui kotimatkallaan liikenneonnettomuuteen ja kuoli…

On tietty yhdentekevää, kuinka ihminen tulee uskoon, jos se tapahtuu aidosti. Mutta harvoin kukaan uskoon säikytelty pysyy uskon tiellä. On parempi, jos rakkaus saa toimia ja Jumalan hyvyys vetää ihmisiä puoleensa. Koetuksen päivänä rakkauden siteet kestävät, mutta pelon siteet eivät. Henkilökohtainen evankelioiminen vaatii siis viisautta. Pitää osata puhua maltilla ja kohdata henkilöitä ihmisinä. Ennakkoasenne, jonka perusteella syytetään ja syyllistetään ihmisiä, ei ole varmaankaan kovin hyödyllinen.

Itse en ole lainkaan evankelistatyyppiä. Kun kirjoitan näitä juttujani, puhun kuin uskovalle ystävälle. Ajattelen jopa niin, että jos joku kääntymätön näitä lukee, hän löytää niistä kyllä kutsun tulla Jeesuksen luo, jos hän on sitä vailla. Yritän puhua uskosta niin, että se vetää ihmisiä uskon tielle ja kutsuu lähemmäksi Jumalaa, on ihmisen tila mikä tahansa.

Terve usko ja elävä suhde Jumalaan on aina ihme. Kun ajattelen omaakin uskoontuloani, oli melkoinen ihme, että tulin herätykseen ja aloin kiinnostua uskon asioista. Se oli niin suuri ihme, että edes uskova äitini ei uskonut minun olevan herätyksen tilassa. Kun kerroin tulleeni uskoon, hän ei ottanut sitä vakavasti. Aito usko on aina Jumalan luomisteko, suuri ihme, jota ihmisen voimin ei voi saada aikaan. Rukoileminen ja uskosta todistaminen ovat tärkeitä, mutta eivät johda mihinkään, ellei Jumalan Henki ala tehdä työtä. Raamattu sanoo, että Jumala on puhaltanut sieraimiimme elämän hengen: Jumalan henki on minut luonut, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän. Job 33:4. – Siksi on syytä välttää sorkkimasta kenenkään sieluntilaa ihmissormin. Älkäämme sekaantuko väärällä tavalla Jumalan asioihin. Kannattaa suhtautua pyhällä pelolla ja arkuudella hänen työhönsä ja välttää pilaamasta hänen ihmeitään.

Tehköön siis Jumala, joka yksin on voimallinen, meissä niitä ihmeitä, jotka koituvat pelastukseksi ja Kristuksen kirkkauden ylistykseksi.

Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin. Ps.139:14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Usko on Jumalan teko

Kirjoittanut : 14.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Siunaus tulee, oletko valmis

Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi. Job.29:24.

Tuo lause kuvaa Jobin elämää, kun hänellä meni vielä hyvin, mutta yhtä hyvin se kuvaa Kristusta. Hän on meille se valon ja ilon lähde, jota kaipaamme elämämme synkkinä hetkinä. Herran siunauksessa sanotaan: Herra valaiskoon kasvonsa  sinulle ja olkoon sinulle armollinen (4.Moos.6:25). Näin meille tapahtuu, kun Pyhä Henki meitä virvoittaa.

Siinä ilmaistaan jotakin olennaista siitä, mikä hengellisessä elämässä on ”se jokin”. Uskoon tulleet ihmiset janoavat aina uudestaan tätä sielun ravintoa, Jumalan armon kohtaamista eri muodoissaan. Lohduttavat, rohkaisevat puheet, viisauden sanat, Pyhän Hengen virvoittava kosketus, ilon ja riemun ryöpsähdykset – kaikki sellainen on Jumalan siunausta, jota hän jakaa lapsilleen. Seurakunnassa on yritetty jotenkin järjestelmällisesti tarjota lampaille ruokaa ja juomaa – on otettu ohjelmaan saarnat ja opetuspuheet. On myös yritetty järjestää erilaista tunteisiin vetoavaa ohjelmaa, kuten musiikkia.

Ylistyksellä halutaan pumpata esiin hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Kaikella tällä on hyvä tarkoitus, mutta loppujen lopuksi hengellisen virvoituksen kokeminen on suuri mysteeri. Saatamme kokea sitä ihan yksin ollessamme. Tai bussissa. Tai luonnon keskellä. Jumalan sana voi ilmestyä niin yllättäen. Se ei ollenkaan vaadi hengellistä ympäristöä. Oletko koskaan jäänyt äkkiä alkaneen kesäsateen alle? Ilman sateenvarjoa on pakko jatkaa kävelyretkeä märin vaattein, pää valuen, mutaisin varpain, mutta ah, sateen lakattua ja auringon ilmestyttyä uudelleen, niin kevyin askelin ja hyvillä mielin kesästä nautiskellen…

Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat, ottivat vaieten vastaan neuvoni. Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet, vihmana valui puheeni heihin. He odottivat minua kuin sadetta, ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle. Job 29:21-23.

Kuivuuden keskellä voi sade olla niin virkistävä, että ei väliä, vaikka vähän hynttyyt kastuvat. Tunne on sama, kun jokin hengellinen virvoitus yllättää meidät. Jumalan siunauksia ei voi loppujen lopuksi tilata, ne tulevat niin kuin armon osoitukset tulevat – odottamattomissa paikoissa, yllättäen, täysin lahjana.

Herra siis siunatkoon sinua, hyvä lukijani, tänään siellä keskellä arkeasi, arjen hyörinän keskellä, ulkona tai sisällä, kävellessä tai maatessa, mutta olkoon hänen siunauksensa kuin virvoittava sade, kuin hyvä uutinen, kuin ystävän halaus, kuin enkelin kosketus, kuin jokin jota et ole vielä koskaan edes kokenut, uusi ja ihmeellinen Jumalan lahja, Kristuksen kirkkauden säteily sinun elämäsi polulla juuri tänään…

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Siunaus tulee, oletko valmis

Kirjoittanut : 13.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu, Siunaus