RSS

Kirjoittajan arkistot: Simo

Erilaisuuden siunaus

Jumala on mieltynyt erilaisuuteen. Hän on luomakunnan monimuotoisuuden takana ja sitä monimuotoisuutta haluavat pakanatkin nykyään suojella. Kun hän loi ihmisen, hän halusi tehdä jokaisesta yksilön. Vaikka lapset voivat muistuttaa vanhempiaan, hän ei käyttänyt samaa muottia koskaan. Identtiset kaksoset voivat olla samanlaisia, mutta aina jokin ero löytyy heistäkin.

Kirkoissa on yhdenmukaisuuden paine. Helluntailaiset olisivat kovasti halunneet tehdä minusta helluntailaisen. Luterilaisilla on tietty muotti luterilaisia varten, joka vaihtelee vähän herätysliikkeen mukaan.

Raamattu on siitä kiva kirja, että siellä on erilaisia ihmisiä. Ja Jumala tuntuu mieltyneen poikkeaviin yksilöihin. Ajattele vaikka Betanian Lasarusta. Hän oli hiljainen ja erakoitumiseen taipuvainen, mutta Jeesus ei pakottanut häntä olemaan sosiaalinen. Entä Jaakob? Hän oli aika nössö, mutta reipashenkisen ulkoilma-Esaun sijasta Jumala oli mieltynyt tähän nyhveröön. Nuori Jaakob ei ehkä ollut Jumalalle mieleen, mutta Jumala tiesi hänen potentiaalinsa, tiesi hänen voivan muuttua. Jaakob rakastui kauniiseen Raakeliin, mutta Jumala piti enemmän ”rumasta” (tai vähemmän kauniista) Leasta. Mefiboset oli vammainen, mutta pääsi kuninkaan hoviin. Paavalilla oli harvinainen vaiva, ”pistin lihassa”, ja hän todisti näin:

Tämän vuoksi olen kolme kertaa rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta. Mutta hän sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2.Kor.12:8-9.

Niinpä ei sinunkaan tarvitse hävetä omaa erilaisuuttasi. Jumala on sen sallinut. Voi olla, että Jumala on sen varta vasten luonut, jotta sinä saisit olla ainutlaatuinen yksilö. Niinpä sinun tulee osata arvostaa omaa ainutlaatuisuuttasi, jos olet vähemmistöön kuuluva, pitkä tai pätkä, laiha tai lihava, ruma tai kaunis. Sinun tulee nähdä oman erityisluonteesi arvo, kun Jumala loi sinut asperger-ihmiseksi, yksin viihtyväksi mutta luovaksi, erityisen lahjakkaaksi vaikkakin yliherkäksi, taiteelliseksi haihattelijaksi (millä sanoilla sinua haukutaankin) ja muuten vaan ”oudoksi tapaukseksi”. Heikkoutesi voi olla sitä varten, että kehittäisit muita lahjojasi. Joku ystävällinen sielu pyysi minua kerran kotikokoukseen puhumaan. Minun oli pakko sanoa, että en osaa pitää puheita. Muistaakseni olen 23-vuotiaasta asti tietoisesti harjoitellut kirjoittamista. Muut arvioikoot, mutta vähät välitän siitä, että olen puhujaksi täysi nolla. Ei sinunkaan tarvitse hävetä erilaisuuttasi, sillä Jumala haluaa käyttää poikkeavuuttasi tai harjoituttaa sinun muita ominaisuuksiasi. Loppupelissä on mahdollista, että sinä saat palkinnon selviytymisestäsi, urhoollisuusmitalin, kun suoriuduit niin hyvin.

Sillä Herra* on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella. Ps.149:4.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, kunnioita tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Erilaisuuden siunaus

Kirjoittanut : 12.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Iäti kiitämme

Sillä eivät isämme ottaneet maata haltuunsa miekallaan eikä heidän käsivartensa pelastanut heitä, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valo, koska sinä olit mieltynyt heihin. Ps.44:4.

Jumalan sanasta sanotaan, että se on ”valo minun polullani” (Ps.119:105). Jumalan sanan valossa näemme asiat. Ilman sitä jäämme pimeään. Se toimii kuin taskulamppu öisellä tiellä. Niinpä asia on juuri niin kuin C.S.Lewis on sanonut: ”Kristuksen valossa en näe ainoastaan hänen kirkkauttaan, vaan näen hänen valossaan kaiken muunkin”.

Lainaamani psalmin jae kiinnittää katseemme Kristukseen, kun vaellamme täällä ja pyrimme ”luvattuun maahan”, se on – oman kutsumuksemme toteuttamiseen. Emme pääse eteenpäin omassa voimassa, mutta Jumalan armo on kanssamme ja hänen tukensa auttaa meitä. Kaikki voitot, joita saavutamme matkalla, ovat hänen ansiotaan, hänen lahjaansa, hänen voimansa ilmestymistä. Sitä Jumalan läsnäoloa tarkoittamaan ja Jumalan toimintaa meidän elämässämme kuvaamaan on luotu yksi suomen kielen sana – armo.

Niinpä voimme Jumalan sanan valossa vaeltaen ja uskoen siihen, mitä Jumala on sanonut, mennä luottavaisin mielin eteenpäin. Omassa voimassamme koemme heikkoutta. Ajatuksemme ja mielemme täyttää tietynlainen tunteiden ja ajatusten sekoitus: ”en pysty, en osaa, ei tästä tule mitään, en jaksa odottaa suuria, minua ei koskaan onnista…” Mutta me saamme avun, kun käännymme hänen puoleensa, lupaahan yllä oleva psalmikin avun ja mihin se perustuukaan – ”sillä sinä olit mieltynyt heihin”!

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme. Ps.44:6.

Sanan lukeminen on tärkeä uskon harjoittamisen muoto, sillä se kampaa meidän sotkuiset ajatuksemme ja takkuiset tunteemme kuin sekaisen tukan. Jumalan sana on kuin silmälasit, joiden avulla näemme ympäristön tarkemmin. Jumalan sanalle kuuliainen ajatusmaailma on Hengen tavoite: Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2.Kor.10:5).

Tässä uskon ilmapiirissä, jossa alamme luottaa Jumalaan, on Jumalalla tilaa toimia. Hänen voimansa ja kirkkautensa ilmestyy sinne, missä häntä odotetaan. Isä kunnioittaa sitä, joka uskoo Kristukseen ja palvelee häntä (Joh.12:26). Niinpä voimme tuoda tänäänkin hänelle pyyntömme, huolemme ja murheemme kiitoksen kanssa tiettäväksi. Hän on voimallinen ja auttaa.

Sillä minä en luota jouseeni eikä miekkani minua pelasta, vaan sinä pelastat meidät ahdistajistamme ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumalassa me kerskaamme kaiken päivää, sinun nimeäsi me kiitämme ikuisesti. Sela. Ps.44:7-9.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Iäti kiitämme

Kirjoittanut : 11.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Oletko vahva uskossa?

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1 KR92.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Oletko vahva uskossa?

Kirjoittanut : 10.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ilo kuuliaisuudesta

Ihmisten vihakin tulee sinulle ylistykseksi. Vihasta pelastuneet sinä vyötät voimalla. Ps.76:11.

Raamatun tekstistä paistaa esiin yksi tietty, hieman omituinen piirre: Jumalan ihmisiä vihataan. Raamatun alusta sen loppuun asti nousee esiin uskoviin kohdistuva vaino. Jeesuskin sai kokea tämän – hän nyt etenkin. Hänen opetuslapsinaan meidän on määrä luopua paljosta sellaisesta, mikä muille ihmisille suodaan, mutta sekään ei riitä – vaino tulee vielä kuin kaupanpäällisiksi:

Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, mutta ei saisi satakertaisesti nyt, tässä ajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoja – ja tulevassa ajassa  iankaikkista elämää.” Mark.10:29-30.

Sisältyyhän siihen myös lupaus yltäkylläisestä elämästä, joka saavutetaan luopumisen seurauksena. Jeesus sanoi tästä luopumisesta hyvin suoraan: Niinpä yksikään teistä, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:33.

Uskossa eläminen siis maksaa. Se maksaa joskus tosi paljon. On suostuttava aika radikaaliin luopumiseen. Emme varsinaisesti voi itse vaikuttaa asiaan, vaan Jumala työskentelee meidän elämässämme niin, että joudumme luopumisen paikalle – yleensä yksi asia kerrallaan. Kun Jumala irrottaa meitä jostakin, hän etenee vaiheittain. Sellainen katastrofi, joka kuvataan tapahtuneen Jobin elämässä, ei yleensä kohtaa meitä, vaan Jumala antaa meille koetuksia sen mukaan kuin kestämme, vähitellen ja vaiheittain.

Niinpä sinäkin voit tietää ja olla varma, että sinun kohdallesi osuneet vaikeudet, ihmisten vihan osoitukset ja muu sellainen, joka irrottaa sinua jostakin ennen rakkaasta, on Jumalan tiedossa ja hänen ohjauksessaan. Hän ei anna liian suurta taakkaa. Sinä voit kestää tämän menetyksen hyvin ja mennä eteenpäin pää pystyssä. Anna ihmisten vihan ja muidenkin vastoinkäymisten elämässäsi työstää sinun uskoasi niin että se vahvistuu. Löydä luja pohja jalkojesi alle Jumalan sanasta ja löydä ilo kuuliaisuudesta Kristukselle. Pysy rohkeana siinä tietoisuudessa, että olet osallinen samoista kärsimyksistä kuin hänkin.

Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestyessä. 1.Piet.4:13.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ilo kuuliaisuudesta

Kirjoittanut : 09.02.2019 Kategoria/t: Profetia

 

Ajattele häntä

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi, kun mielenne on masentunut. Hepr.12:3.

Kun joudumme vastoinkäymisten keskelle ja ihmiset kääntävät meille selkänsä, saatamme kokea suurta avuttomuutta. Haluaisimme puolustautua, mutta emme saa siihen tilaisuutta. Näissä taisteluissa voimme nojata häneen, joka kesti mitä ankarimman vastustamisen, vaikka oli täysin syytön ja teki vain hyvää. Voimme turvautua Jeesukseen. Hän antaa meille toivoa ja kestävyyttä. Hän on kuin majakka, joka antaa elämällemme suuntaa. Hänen askelissaan saamme kulkea ja häväistyshuutojen saattelemina voimme kiittää häntä, joka kulki tien edeltä.

Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa! Samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profeetoille. Luuk.6:22-23.

Saatamme näissä koettelemuksissa kokea särkymistä. Olemme kuin Gideonin saviruukku, jonka sisällä palaa Pyhän Hengen soihtu (Tuom.7:19-21). Hengen tuli ei pääse valaisemaan ympärillämme olevaa yötä, ellei saviruukkua ensin särjetä. Vasta kun se alkaa säröillä ja halkeilla, sisäinen valo pääsee loistamaan ympäristöön. Näin meissä asuva Kristuksen henki pääsee valaisemaan maailman yötä. Tässä särkymisessä meistä tulee niitä majakoita, jotka valollaan karkottavat pimeyden ja näyttävät suuntaa. Gideonin saviruukut olivat ratkaiseva apu sodassa. Ne piti vain särkeä ja antaa soihtujen saada happea. Meidänkään ei tarvitse olla päteviä, olla tietoviisaita, päihittää muita, hakea jotakin paremmuutta muihin nähden – tarvitsemme särkymistä: Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi. Ps.51:19.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme  kuitenkin uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Kun näin tapahtuu, Kristuksen tuntemisen tuoksu leviää meistä ympäristöön (2.Kor.2:15). Pätemisen sijasta etsimme heikkoutta. Vanhan luonnon rehvakkuuden korvaamme nöyryydellä. Luovutamme itsemme Herran käyttöön vikoineen, puutteineen, heikkouksineen. Emme tarjoa Jumalan käyttöön vain osaamistamme, vaan myös osaamattomuutemme. Emme aina voi tuoda Herralle mitään arvokasta, tuomme tyhjät kädet ja alttiin mielen. Jumala voi käyttää meitä, vaikka emme sitä edes itse tiedä. Sanomme täydessä uskon luottamuksessa tänäänkin: ”Tässä olen, Herra. Käytä minua missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua”.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajattele häntä

Kirjoittanut : 08.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu