RSS

Kirjoittajan arkistot: Simo

Totutut kaavat romukoppaan

Kirkoilla (kuten myös vanhoilla herätysliikkeillä) on tapana kohdata uskon tuomia haasteita kaavojen kautta. Jos jokin kaava ei vastaa hetken tarpeita, kehitetään uusi kaava. Kehitetään jumalanpalveluskaavoja, siunauskaavoja, erilaisia kaavamaisia oppinäkemyksiä. Sitten kaikessa pyritään selvittämään kirkon linja ja oppi niin että kaikki opetus on standardin mukaista ja kaikki virretkin ennalta hyväksyttyjä.

Valitettavasti kaavat eivät meitä pelasta. Kun Jumala loi meihin hengellisen elämän, hän antoi meille sanansa ja Pyhän Henkensä. Hän antoi meille joitakin valmiita rukousmalleja, mutta Jumala ei käärinyt kaikkea sanomaansa kaavamaiseen pakettiin. Evankeliumikin annettiin neljään kertaan, jotta siinä säilyisi yksilöllinen ote, persoonallinen ilme – että se olisi aina elävä ja tuore, ei mikään kaava. Kirjoituksia selittämään ei ollut tarkoitus ottaa mitään kaavamaista ajattelua ja standarditeologiaa, vaan oli tarkoitus, että Pyhä Henki neuvoo kulloinkin, mikä on oikea tulkinta.

Näitä mietelmiä nousi mieleen, kun huomasin, miten lujassa meissä asuu tarve ajatella opittujen kaavojen mukaan. Emme aina edes huomaa, miten sorrumme samaan kaavamaisuuteen aina uudestaan. Emme tahdo millään päästä yli esimerkiksi kirkkokuntaisuudesta, vaan aina ajattelemme, että tässä on menossa jokin kilpailu ja jako ryhmiin, erottautuminen toisista, tarve olla ylivertainen ja erilainen kuin muut. Me-henki voi tosin olla joskus hyväkin, mutta sehän sisältää aina Nuo-muut. Se erottaa meidät muista.

Onneksi saan toimia netissä, en pohjaa työtäni paikalliseen seurakuntaan tai nosta tärkeälle sijalle kuulumistani johonkin kirkkokuntaan. Onneksi täällä netissä voi puhua kenelle tahansa uskon suuntaan katsomatta. Jotkut suosittelevat minulle tarkkaa valikointia, kun teen yhteistyötä, mutta eihän täällä voi valikoida sitä, kuka tykkää ja kuka ei. En voi valikoida sitä, kuka jakaa näitä kirjoitelmia Facebookissa, kuka ei. Ja miksi pitäisi? Pitäisikö kääntymättömät ihmiset pitää jotenkin ulkopuolisina? Jeesus ei niin tehnyt, vaan hän käänsi arvostelun ylösalaisin: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan parannukseen vanhurskaita vaan syntisiä. Luuk.5:31-32.

On tarpeellista hyödyntää sukupolvien aikana syntynyttä ymmärrystä Jumalan sanasta ja kristillisestä uskosta ja sen pääkohdista. Mutta kaavoihin kangistumista ei voi suositella. Tarvitsemme elävän uskon, emme kuolleita kirjaimia ja kiveen hakattuja opinkappaleita. Puhdas älyllisyys ei ole hyvä ratkaisu, tarvitaan tunteet peliin. Uskon on tarkoitus sisältää elämyksiä. Tarvitsemme Pyhän Hengen elävää läsnäoloa, hänen antamaansa viisautta, hänen innoitustaan ja luovuuttaan, silloin emme hyydy rutiineihimme, kangistu rituaaleihin ja kivety konemaiseen uskoon, vaan saamme lapsen tavalla löytää aina uutta ja uutta iloa ja tehdä uusia löytöjä, ihastella aina Jumalan luomistekojen ihmeellisyyttä ja hänen armonsa valtavaa vyörymistä maailmaan, kun Jumalan hyvyys virtaa Kristuksen kautta herkeämättä kuin Niagara.

Aamen, ylistys hänelle, joka lupaa, että Herran armo on: joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Valit.3:23.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Totutut kaavat romukoppaan

Kirjoittanut : 03.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Säkki päästä

Sillä Herra* on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne, profeetat, ja peittänyt teidän päänne, näkijät. Jes.29:10.

Valitettavasti hengellinen kuivuus ilmenee ensimmäiseksi siinä, että sananjulistus köyhtyy ja profeetallisuus katoaa. Ei ole enää ilmestyksiä, ei yliluonnollista voitelua, ei viisauden ja ilmestyksen henkeä, ei profetiaa, joka ravistelee. On vain opittuja ihmisläksyjä, kaunista ja siloteltua puhetta, oman kirkon kehumista – kaikkea tavanomaista. Aivan kuin Jesajan aikana lukutaidoton sanoi ”en osaa lukea” (Jes.29:12), samoin tänä aikana voi huomata, että sananjulistajat eivät osaa lukea.

Tällä tarkoitan sitä, että sana ei aukea, ei puhuttele, siitä puuttuu voima ja hengen voitelu.

Voihan tämä tapahtua minullekin. Eihän tällainen kuiva aika voi olla koskettamatta. Emme säästy vaikutteilta – hyviltä eikä huonoilta. Mutta juuri siksi voisi olla aika ottaa pois säkki päästä. Olisi aika alkaa kuunnella. Kehitys kuitenkin menee jompaan kumpaan suuntaan – joko aistit herkistyvät Jumalan puheelle tai ne turtuvat, silmät muurautuvat umpeen, korvat kuuroutuvat. Jos aistit turtuvat, se johtaa sydämen paatumiseen.

Olen huomannut ilmiön, jota en aiemmin elämässäni ollut kohdannut: ihmisiä, joita ei saa kuulemaan mitään. Jos heille huutaa, he loukkaantuvat. On ihmisiä, joiden silmät eivät näe yhtään mitään, vaikka kuinka tyrkyttäisi silmälaseja tai suurennuslasia ja sanoisi vielä varmuudeksi ”katso nyt!” On ihmisiä, jotka eivät käänny parannukseen, vaikka mitä tekisi. He eivät kaikesta päättäen edes ymmärrä koko sanaa. Pahinta on, että joukossa on uskovia. Ainakin ihmisiä, jotka haluavat antaa itsestään julkisen kuvan kristittyinä. Ja on kristillisinä mainostettuja mediatahoja, jotka suoltavat politiikkaa ja pötypuhetta.

Rohkaisevaa tässä on se, että voimme tietoisesti kääntyä pois väärältä tieltä, lopettaa virran mukana seilaamisen ja ottaa todellakin säkin pois päästä. Jos palaamme alkulähteelle Jeesuksen tykö ja Jumalan puhtaan sanan ääreen, emme ole niin haavoittuvia kaikenlaiselle inhimilliselle vaikuttamiselle, maailman alkuvoimien vellomiselle, mielikuvamainonnalle ja mediahysterialle.

Voimme tyynesti arvioida kaikkea ja säilyttää mielenrauhamme keskellä tätä ajan myrskyä, keskellä hengellistä kuivuutta. Voimme huolehtia siitä, että aistimme toimivat. Voimme kasvaa uskossa ja päästä aikuisuuteen, josta Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Säkki päästä

Kirjoittanut : 02.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sairaus kääntyy voitoksi

Kirjoitan tämän sinulle, joka olet tänä päivänä sairaana. Sairastaminen kuuluu elämän normaaliin kulkuun. Muistan kuinka itse sairastin jo pienestä pitäen ja lapsuuteni varhaisimpia muistoja on se, kun söin erästä hyvänmakuista lääkettä anemiaani.

Jeesuksestakin sanotaan, että: Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Jes.53:3-4.

Uskovan ihmisen sairastaminen ei ole merkki siitä, että kyseisen henkilön uskonelämässä olisi jotakin vikaa. Sairaus ei ole rangaistus. Joissakin hengellisissä piireissä, mm. uskon sanan liikkeessä, saatetaan edellyttää, että Jumala parantaa kaikki sairaat. Sitten jos niin ei tapahdu, vika on tietenkin sairaassa itsessään. Häneltä kun puuttuu uskoa.

Eräässä kohdassa kerrotaan, että Jeesuskin sairasti julkisen palvelutyönsä aikana (Luuk.4:23). Paavali, jonka kautta moni parantui, joutui jättämään Trofimoksen sairaana Miletokseen (2.Tim.4.20). Paavali itse kärsi sairaudesta, jota ei tarkemmin määritellä (Gal.4:13).

Ymmärrämme siis, että sairaus kuuluu elämään ja ymmärrämme myös, että Jumala voi parantaa sairaan. Sairaus voi vetää ihmisen lähemmäksi Jumalaa. Näin Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi myös sairauden kautta kasvattaa ihmisen uskoa:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Moni sairaus, joka on tullut osakseni tai perheeni jäsenen osaksi, on ollut uskon koetus – vaikea sellainen – mutta myös sairaudesta selviytyminen on ollut uskon vahvistumiseksi. Luottamusta Jumalaan on taottu kuumien ahjojen kautta Jumalan sanan vasaran alla, Kristus-alasimella, mutta jälkeenpäin se on aina tuntunut arvokkaalta kokemukselta.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu. Hepr.12:11.

Ole turvallisella mielellä, Herra parantaa sinut. Hän huolehtii, että sinä tulet terveeksi jälleen.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sairaus kääntyy voitoksi

Kirjoittanut : 01.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kohti oikeaa tietoa

Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hän ei vielä tiedä, niin kuin tulee tietää. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 1.Kor.8:2-3.

On olemassa monenlaista tietoa. Toisaalta pinnallista tietoa, joka liittyy tosiasioihin tai näkyviin ilmiöihin, ja toisaalta syvällistä tietoa, joka liittyy elämän tarkoitukseen, Jumalaan ja hänen tuntemiseensa. Voitaisiin kai asettaa ääripäihin tieteellinen tietämys ja hengellinen viisaus. Näinhän Raamattu luokittelee tiedon – paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu ja elämän puu.

Nämä erilaiset tiedon ympyrät voivat mennä limittäin ja päällekkäin. Tämä tulee esiin, kun Paavali sanoo: ..sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Room.1:20. Siis Jumalan tekojen tarkkailu ja arviointi voivat johtaa oikeisiin päätelmiin – yksinkertainen havaintojen tekeminen Jumalan tuntemiseen.

On mielenkiintoista, että joku mökin mummo voi tuntea Jumalan ja professori ei. Kun ihminen elää uskossa, hän voi elämänsä aikana imeä itseensä paljonkin sitä viisautta, joka johtaa Jumalan tuntemiseen, Kristuksen seuraamiseen, oikeaan tietoon ja elämän tarkoituksen löytämiseen. Mutta joku toinen taas askartelee tieteensä parissa ja pöyhii tietoa, joka ei kerro mitään Jumalasta eikä elämän tarkoituksesta. Tiede ei ole este Jumalan tuntemiselle, mutta se ei yksin vastaa mihinkään perimmäiseen kysymykseen.

Jonkun mielestä sivistyksen korkein taso saavutetaan, kun kirjoista ammennetaan ihmisviisautta ja Jumala unohdetaan kokonaan pois maailmankuvasta. Vuoden 2017 Finlandia-voittaja vannoo valistuksen nimeen ja toteaa ”muu on roskaa”. Paavali taas toteaa: Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana… Fil.3:8.

On suuri väärinkäsitys, jos seurakunnassakin opetetaan vain raamattutietoa. Koulumaisuus ja uskonoppi voivat eksyttää. Kristus on meidän elämänpuumme. Kun liitymme häneen, elämä virtaa meissä ja me kasvamme uskossa ja kannamme hedelmää (Joh.15:5). Kristuksessa ovat kaikki tiedon aarteet kätkettyinä, kuten Paavali sanoo: ..että he, sydämet yhteen liittyneinä rakkaudessa, saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Kol.2:2-3. Me pääsemme käsiksi tietoon, kunhan maltamme etsiä tiedon lähteelle oikean reitin. Jeesus on tie. Jokaisen hengellisen kasvattajan kuuluu kasvattaa oppilaansa persoonallisuutta ja uskoa, ei niinkään tiedon määrää. Tehtävä on auttaa löytämään oma kutsumus ja armoitus ja oma paikka Jumalan valtakunnassa. Se voi löytyä vain rakkaussuhteessa Kristukseen. Kehotus siis kuuluu:

Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Kol.2:7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kohti oikeaa tietoa

Kirjoittanut : 30.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Pesukone puusepän käsittelyssä

Näin jokin aika sitten unen, jossa laskin käteni kolmen ihmisen päälle ja sanoin joka kerta ”In the name of Jesus”. On mukava, kun voi odottaa, että Jumala tekee jotakin sellaista. Toivottavasti sinäkin olet saanut Jumalalta erilaisia lupauksia ja voit odottaa toivorikkaasti, että ne toteutuvat.

Meillä alkoi näyttää siltä, että suhteellisen uusi pesukone oli sanomassa sopimuksensa irti. Se kyllä pesi, mutta ei huuhdellut eikä lingonnut. Minä en oikein uskonut, että se on rikki. Mutta kun äskettäin piti pestä pyykkiä, niin se tosiaankaan ei toiminut, vaan märät pyykit piti vääntää käsin kuiviksi.

No, minähän hain jostakin meisselin ja aloin rassailla sitä. Availin poistoletkun ja sain pesuhuoneen lattialle kasan töhnää. Mitään vikaa vaan ei löytynyt. Vaimo jo kuulutti, että pitää ostaa uusi pesukone. Hän löysi kodinkoneliikkeen mainoksen ja tutki sitä. Pitäisikö korjauttaa vai ostaa uusi?

Minä päätin vielä pestä parit housut ja katsoa, onko se nyt rikki todellakin. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Niinpä se alkoi pestä – senhän se osasi koko ajan. Ja minä laitoin käteni sen päälle ja sanoin ”Jeesuksen nimessä” vähän yhdellä ja toisella kielellä. Ja aloin siinä puhua ääneen vaimolleni, että ”minä kutsuin sen puusepän tänne korjaamaan tätä pesukonetta – kyllä hän osaa pesukoneitakin korjata! Hän on sellainen remonttimies, että hän osaa korjata mitä vaan!”

Siinä istuimme sitten ja katselimme pesukoneen käymistä ja jännäsimme, osaako se vaihtaa vedet ja huuhdella. Sekin olisi jotain. Jospa sen linkoamisen saisi sitten jollakin kepulikonstilla toimimaan vaikka erikseen.

Mitäs – se pesi ja huuhteli, vaihtoi vedet kahteen kertaan ja linkosi ensin vähän ja sitten enemmän ja koko ohjelman se teki loppuun asti. Hämmästyttävää!

Totta se on.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pesukone puusepän käsittelyssä

Kirjoittanut : 29.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu