RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Muista levätä

Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä täytän voimalla. Jer.31:25.

Monta kertaa käy niin, että elämän vaikeudet kasaantuvat emmekä osaa olla murehtimatta, emme osaa rentoutua oikealla tavalla ja levätä arjen työstä ja irrottautua sydämemme murheista. Kun väsymys ottaa meidät valtaansa ja arjen huolet painavat, kun vihollinen hyökkää meitä vastaan ja masentaa, vie mielialan matalaksi, silloin väsymys voi muuttua vähitellen uupumukseksi. Työkykymme laskee, mielialamme ei korjaannu, raahaudumme vain päivästä toiseen. Kaikki tuntuu raskaalta, uni ei tuo lepoa, aamumme eivät käynnisty kunnolla. Päivät lähtevät käyntiin hitaasti ja kankeasti, masentuneella mielin.

Näissä tilanteissa tarvitsemme sitä lepoa, jota saamme Kristukselta. Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Matt.11:28. Miten oikein voimme käytännössä mennä Kristuksen luo? Emme aina osaa, emme tiedä, miten. Olisi osattava pysähtyä ja hiljentyä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle on pysähtyminen ja hiljentyminen kuitenkin ylivoimainen ”suoritus”, kun jokin sisäinen vauhtipyörä pitää liikkeellä, tekemässä, hoitamassa asioita, tapaamassa ihmisiä.
Kuten joku valitti ”Miksi ihmisen pitää joka päivä syödä?” Syömisen pakko jo sinänsä pitää meitä liikkeellä, kun on käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa, hoidettava elämän perusasioita. Mutta silti – Jumala piti lepopäivän ja antoi esimerkin ihmiselle (joka on luotu Jumalan kuvaksi), että meidänkin on pidettävä lepopäiviä. Onko se jokin muodollinen viikonpäivä? Käskyhän kuuluu: Muista pyhittää lepopäivä. 2.Moos.20:8. Ehkä se pitäisi nykyihmiselle muotoilla vähän yksinkertaisemmin: ”Muista levätä”.

Lepo sinänsä ei auta meitä, jos ongelmamme on se, että kasaamme sieluumme kaikenlaista huolta ja murhetta. Tai jos hellimme kokemiamme loukkauksia, koskettelemme vanhoja haavojamme, pyhitämme katkerat muistot ja pystytämme niille sielumme maisemaan muistomerkkejä, joille käymme laskemassa kukat säännöllisesti. Lepoon hakeutuminen merkitsee siis katseen kääntämistä pois näistä arjen murheista, omista haavoista, ja sen suuntaamista taivaallisiin. Voimme alkaa hoitaa hengellistä elämäämme sanalla ja rukouksella, varaten aikaa hiljentymiseen kotona. Voimme tietysti ulkoistaa asian seurakunnalle, mutta siinä tapauksessa pitää muistaa, että teho on (useimmiten) vain murto-osa siitä, minkä saa hyväkseen, jos hoitaa hiljentymisen itse. Murehtimisen sijasta voimme kiittää häntä, joka antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Voimme antaa kiitoksemme Jumalalle, joka valmisti meille todellisen levon Kristuksessa – antoihan hän Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Voimme iloiten odottaa hänen apuaan, oli ongelmamme mikä tahansa. Voimme iloita hänen armostaan ja rakkaudestaan, josta profeetta Sefanja kertoo meille kauniilla sanoilla:

Herra*, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. Sef.3:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Muista levätä

Kirjoittanut : 11.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sovitaanko?

Olemme vajavaisia ihmisiä vielä uskovinakin monessa suhteessa. Tunne-elämämme saattaa heitellä meitä ja pienetkin asiat aiheuttaa myrskyn sielussamme. Sitten huono ja alavireinen mieliala voi jäädä päälle ja alamme valittaa ääneen elämämme surkeutta. Joskus saamme rukouspalstankin kautta kuulla näitä ihmisten valituksia, jotka toisaalta tuovat avunpyytäjän hädän aidosti esiin, mutta toisaalta antavat mitä ilmeisimmin yksipuolisen kuvan avunpyytäjän tilanteesta. Nimittäin aina pitäisi olla tuotavana myös kiitosta.

Ajattele, että olet saanut syntyä Suomeen, tänne pohjoismaisen hyvinvoinnin keskelle. Ajattele, että olet saanut käydä koulua, oppia lukemaan. Ajattele, että saat lukea omakielistä Raamattua ja tutustua sitä kautta Jeesukseen, joka rakasti sinua kuolemaan asti ja rakastaa edelleen. Ajattele, että sinun ei tarvitse asua bambumajassa. Ajattele, että sinun ei tarvitse rakentaa majaasi joka vuosi uudestaan, kun tulvat ja monsuunisateet pyyhkäisevät sen mennessään, ja mieti sitäkin, että joku saa olla onnellinen, jos onnistuu pakenemaan myrskyn alta pois. Ajattele, että sinä saat vapaasti harjoittaa uskontoasi eikä ääriainekset uhkaa sinun henkeäsi sen vuoksi, että olet kristitty. Ajattele, että saat olla osallinen vapaasta tiedonvälityksestä ja käyttää internetiä.

Ajattele, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Monien kohdalla on elämä siunannut heitä puolisolla ja lapsilla. Minua itseäni on Jumala siunannut jopa lapsenlapsilla. Ajattele, että saat olla terve tai ainakin melkein. Ajattele, että jos sairastut vakavasti, pääset suhteellisen nopeasti hoidon piiriin. Ajattele, että saat syödä joka päivä eikä vain joka toinen. Ajattele kaikkia siunauksia, joita olet saanut kokea elämäsi aikana. Kiitä niistä Herraa, Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta. Jaak.1:17.

Sovitaanko, että elämme tätä elämäämme tässä kiitoksessa, vaellamme kiitollisella sydämellä tätä maallista vaellustamme, vaikka elämä tuo välillä raskaitakin päiviä ja kipeitä asioita, vaikeita ongelmia, joiden kanssa voi joutua epätoivoon? Sovitaanko niin, että emme suostu tekemään tästä elämämme kokonaisuudesta, joka on kuitenkin Jumalan lahjaa, mitään loputonta itkuvirttä? Sovitaanko niin, että nostamme katseemme ylös ja virvoitamme mielemme ajattelemalla taivaallisia? Ja mitä ikäviin ihmisiin tulee, onhan meille annettu selkeä ohje:

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi, kun mielenne on masentunut. Hepr.12:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sovitaanko?

Kirjoittanut : 09.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sydämesi aarre

Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Matt.6:21.

Missä sinun aarteesi on? Onko sinun aarteesi sinun mielitiettysi, puolisosi, lapsesi tai lapsenlapsesi? Vai onko se sinun talosi, autosi, veneesi tai kesämökkisi? Onko sinun kallein aarteesi sinun urasi, oppiarvosi, asemasi ja maineesi? Jos olet uskova, silloinhan kallein aarteesi liittyy kristilliseen uskoon, mutta onko se seurakuntasi, kutsumustyösi, kirkkosi tai kenties sinulle luvattu palkka hengellisestä työstäsi?

Kai meidän suurin aarteemme tulisi olla Jeesus, hänen ansaitsemansa pelastus ja ikuinen lepo taivaassa? Virsi 183 väittää, että ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa”. Tuo tuttu virsi ylistää Jumalan sanan arvoa ja merkitystä.

Vaikka hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen on suuri aarre, ajattelen usein yhtä siivua siitä eli palvelutyöstä saatavaa palkkaa. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa viitataan ”suureen palkkaan”. Uskonsa tähden vainotuille luvataan suuri palkka (Matt.5:12, Luuk.6:23). Myös kaikki palvelukset, joita teemme Kristuksen omille, ansaitsevat palkan (Matt.10:42, Mark.9:41). Vertaus viinitarhan työmiehistä kertoo meille, millä tavalla Jumala maksaa palkkaa työmiehilleen (Matt.20:1-16). Hyvistä töistä, rukouksista ja paastoista voi myös saada palkkaa, mutta jos haluaa niistä kunniaa ihmisten edessä, ei sitä enää jää maksettavaksi taivaassa (Matt.6:2,5,16). On parempi, jos emme saa palkkaamme ihmisten toimesta, vaan palkka jää Jumalan maksettavaksi. Oletettavasti se on paljon suurempi ja kasvaa vielä korkoakin taivaan pankissa.

Silloin sinä olet autuas, koska he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat korvauksen vanhurskaiden ylösnousemuksessa. Luuk.14:14.

Niinpä kannustan sinua, joka koet, että et ole saanut ansaitsemaasi palkkaa tai mitään tunnustusta hyvästä työstäsi. Yksi mieliohjelmani TV:ssä on Pomo piilossa, sillä sen lopussa aina palkitaan hyvät työntekijät. Liikutun aina, kun nuo työlleen omistautuneet vihdoin saavat kiitosta hyvin tehdystä työstä. Useimmiten he ovat jääneet vaille kiitosta ja tunnustusta. Nyt he saavat kunniaa, kiitosta ja ylimääräisiä palkkioita, koska ovat osoittaneet olevansa tunnollisia, ahkeria ja luotettavia työntekijöitä. Hyvä asenne jo sinänsä on eduksi. Uskon, että näin tapahtuu kerran Jumalan edessä. Silmänpalvojat joutuvat häpeään ja kunnolliset ja kuuliaiset ihmiset palkitaan. Niinpä sinäkin saat luottaa siihen, että Jumala näkee sinun palvelutyösi ja palkitsee sinut kerran. Sinulle on eduksi, että ihmiset eivät ole sinua palkinneet. Sinun hiljainen ja nöyrä olemuksesi, sinun vaatimaton luonteesi ja sinun kärsivällinen puurtamisesi nostetaan kerran parrasvaloihin. Sinä saat loistaa, sinun arvosi nousee. Voit päästä ensimmäisten joukkoon, kun jotkut ensimmäiset ovat joutuneet viimeisille sijoille. Sinun aarteesi löytyy juuri sieltä, missä sinun sydämesi on aina ollut.

Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sydämesi aarre

Kirjoittanut : 08.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumalan johdatus ja huolenpito

Jumalan työ on salattua. Luojana hän tekee määrättömästi ihmeitä. Meri vilisee kaloja ja kaikenlaista elämää. Maanpinta kuhisee erilaisia eläimiä ja taivaan lintujakin on lukemattomia lajeja. Entä avaruuden ihmeet? Tähtiä ja galakseja luvuttomat joukot! Ei Jumala kuitenkaan kerro meille kaikesta, mitä hän tekee. Hän kertoo kuitenkin valikoidusti meille suunnitelmistaan niitä osia, jotka meidän on tarpeellista tietää. Hän on sanonut:

Sillä Herra, Herra* ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille. Aam.3:7.

Hän on meidän Isämme ja hän puhuu meille ja meidän tulee pitää korvat auki. Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillaan, hän avaa ihmisten korvat… Job 33:14-16. Jumala voi puhua unien kautta, mutta osaammeko tulkita niitä?

Jumalan sana on kaiken mittapuu. Jos Kristuksen sana meissä runsaana asuu, meillä on riittävästi pohjatietoa ja viisautta, jotta osaamme myös selittää unia ja tulkita niitä oikein. Pyhä Henki voi antaa sellaista yliluonnollista viisautta, jota ilman saatamme eksyä. Usein erilaiset hengen ilmoitukset ovat sellaista tärkeää ilmestystietoa, joka ohjaa meitä, jos olemme epätietoisia suunnasta tai valinneet jotenkin väärän polun. Ne toimivat kuin auton navigaattori, joka on erityisen hyödyllinen silloin, kun kuljemme alueella, jota emme tunne ennestään.

Niinpä tänäänkin on syytä nostaa katse ylös, tänäänkin on syytä elää rukouksen hengessä, tänäänkin on syytä lukea Raamattua, tänäänkin on syytä odottaa Herraa. Hän on meidän Paimenemme, hän on meidän oppaamme taivastiellä, hän on meidän Isämme ja hän haluaa levittää armosiipensä meidän ylitsemme, hän haluaa tasoittaa tiemme ja valaista sen meille, hän haluaa varjella meitä vaaroissa, hän haluaa ruokkia meidät. Kaikki taivaallinen huolenpito ja Jumalan hyvät lahjat ovat ulottuvillamme.

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa. Ps.23:2.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalan johdatus ja huolenpito

Kirjoittanut : 07.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hengen hellyyttä

Ilta-Sanomat kertoi nolosta tilanteesta: ”Tyttäreni oli saanut lahjaksi keijujen taikasauvan, jota hän sitten heilutteli kummitätinsä edessä ja sanoi: ’Nyt minä taion sinusta kauniin.’ Hetken sauvaa heiluteltuaan tokaisi: ’Ei tää toimi.’

Niin, sutkaukset lasten suusta ovat hauskoja ja niitä aina silloin tällöin kuulemme elävissä tilanteissakin. Mutta sain aiheen tämän ’lasten suusta’ – tokaisun innoittamana pohdiskella omaa minäkuvaani. Olenko minä mielestäni komea vai ruma? Olen usein todennut, että olen ”ruma, rujo ja ujo”. Mutta toisaalta olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Usein se minäkuva on meissä hyvin syvällä ja se rakentuu lähinnä tunteista ja elämänkokemuksista. Jos minäkuvamme on kovin huono ja tunnemme jatkuvaa alemmuutta ja huonommuutta, voimme melkoisella varmuudella jäljittää asian lapsuuteemme. Valitettavasti – niin ihania kuin useimmat äidit ovatkin – jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan äitiin. Suuret ikäluokat ovat joutuneet kärsimään neuvoista, joiden mukaan ”itkevää lasta ei saa ottaa syliin” tai ”lasta ei saa kehua, ettei hänestä tule ylpeä”. Luin hiljattain lestadiolaisperheen lapsen valituksen, että koskaan ja ”missään ei ollut toivottu ja rakastettu”. Vaikka tiedämme hyvin, että on olemassa myös onnellisia lestadiolaisperheitä, tämä nainen oli lapsena joulupukkia pelätessään kokenut: ”Pyrin äitini syliin, mutta olin jo tuolloin, alle kouluikäisenä, liian iso tyttö pelkäämään ja liian iso syliin.” (Ilta-Sanomat) Niin, ja koulussa hän vielä joutui kiusatuksi lestadiolaisperheen lapsena. Tällaiset kokemukset voivat muovata omakuvaa niin, että koemme itsemme arvottomaksi. Omasta lapsuudestani en myöskään muista koskaan päässeeni äitini syliin puhumattakaan, että olisin saanut joitain hellyydenosoituksia. Ainoa hellyydenosoitus, jonka muistan, oli se, kun istuin kelkassa ja äitini silitti tukkaani pari kertaa. Siis sanomatta mitään ja takaapäin.

Mutta olen saanut suurenmoista terapiaa itsetuntoni tervehtymiseksi Raamatusta. Olen saanut löytää rakastavan taivaan Isän ja ennen kaikkea Jeesuksen, joka rakastaa minua. Jumalan sanan antama kuva Jumalasta on korjannut minun lapsena kokemaani arvottomuutta ja olen tullut tietämään, että olen arvokas, olen Jumalan rakkauden kohde. Jeesus kärsi ja kuoli puolestani ristillä – sen suurempaa rakkautta ei olekaan. Olen saanut kokea sen syvien tunteiden tasolta, sillä Pyhä Henki on annettu meille korjaamaan tunne-elämän vammoja ja antamaan balsamia, joka parantaa sisäisiä haavoja. Hän on antanut lämpöä, joka on karkottanut kaiken sisäisen vilun, jota kylmät ihmiset ovat sisimpääni pakastaneet.

Niinpä rohkaisen sinua viettämään aikaa sanan äärellä (älyllinen tieto ja totuus) ja Pyhän Hengen yhteydessä (lämpimän rakkauden äärellä). Rohkaisen sinua korjaamaan minäkuvaasi oikeaksi. Sinun ei tarvitse hyväksyä tunnekylmien ihmisten välittämää kuvaa, että olet arvoton tai mitätön, vaan sinä voit kokea aidosti, kuinka ainutlaatuinen ja rakas olet hänelle, joka sinut loi. Jeesus Kristus loi sinut rakkautensa kohteeksi, hän lunasti sinut vapaaksi synnin vallasta – myös niistä peileistä, jotka näyttävät sinut rumana ja tyhmänä ja arvottomana. Pyhä Henki on nyt sinua varten, jotta hän restauroisi sinut sellaiseksi ihmiseksi, joksi Luoja on sinut tarkoittanut. Hän on tullut johtamaan sinut elämään, jonka Jeesus Kristus on suunnitellut sinulle. Hän on voimallinen peittämään sinut rakkautensa lämpimään huopaan. Sen sisällä sinun sydämesi sulaa. Hänen rakkautensa nuotio valaisee sinulle yön ja lämmittää sinua ja sinun sisälläsi alkaa soida kiitoslaulu.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden. Joh.10:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hengen hellyyttä

Kirjoittanut : 06.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu