RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Oletko vahva uskossa?

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1 KR92.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Oletko vahva uskossa?

Kirjoittanut : 10.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ajattele häntä

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi, kun mielenne on masentunut. Hepr.12:3.

Kun joudumme vastoinkäymisten keskelle ja ihmiset kääntävät meille selkänsä, saatamme kokea suurta avuttomuutta. Haluaisimme puolustautua, mutta emme saa siihen tilaisuutta. Näissä taisteluissa voimme nojata häneen, joka kesti mitä ankarimman vastustamisen, vaikka oli täysin syytön ja teki vain hyvää. Voimme turvautua Jeesukseen. Hän antaa meille toivoa ja kestävyyttä. Hän on kuin majakka, joka antaa elämällemme suuntaa. Hänen askelissaan saamme kulkea ja häväistyshuutojen saattelemina voimme kiittää häntä, joka kulki tien edeltä.

Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat ja erottavat teidät yhteydestään, herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä ja hyppikää riemusta, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa! Samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profeetoille. Luuk.6:22-23.

Saatamme näissä koettelemuksissa kokea särkymistä. Olemme kuin Gideonin saviruukku, jonka sisällä palaa Pyhän Hengen soihtu (Tuom.7:19-21). Hengen tuli ei pääse valaisemaan ympärillämme olevaa yötä, ellei saviruukkua ensin särjetä. Vasta kun se alkaa säröillä ja halkeilla, sisäinen valo pääsee loistamaan ympäristöön. Näin meissä asuva Kristuksen henki pääsee valaisemaan maailman yötä. Tässä särkymisessä meistä tulee niitä majakoita, jotka valollaan karkottavat pimeyden ja näyttävät suuntaa. Gideonin saviruukut olivat ratkaiseva apu sodassa. Ne piti vain särkeä ja antaa soihtujen saada happea. Meidänkään ei tarvitse olla päteviä, olla tietoviisaita, päihittää muita, hakea jotakin paremmuutta muihin nähden – tarvitsemme särkymistä: Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi. Ps.51:19.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme  kuitenkin uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Kun näin tapahtuu, Kristuksen tuntemisen tuoksu leviää meistä ympäristöön (2.Kor.2:15). Pätemisen sijasta etsimme heikkoutta. Vanhan luonnon rehvakkuuden korvaamme nöyryydellä. Luovutamme itsemme Herran käyttöön vikoineen, puutteineen, heikkouksineen. Emme tarjoa Jumalan käyttöön vain osaamistamme, vaan myös osaamattomuutemme. Emme aina voi tuoda Herralle mitään arvokasta, tuomme tyhjät kädet ja alttiin mielen. Jumala voi käyttää meitä, vaikka emme sitä edes itse tiedä. Sanomme täydessä uskon luottamuksessa tänäänkin: ”Tässä olen, Herra. Käytä minua missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua”.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ajattele häntä

Kirjoittanut : 08.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Palvelukseen halutaan

Työpaikallani oli vuosia sitten eräs mieshenkilö, joka ei ollut mikään huipputekijä alallaan, mutta hänen lahjansa näyttivät tulevan esiin toisten auttamisessa. Hän oli sihteerityyppi, jonka palveluksista sain minäkin nauttia. Hän oli aina valmis, hyvin avulias ja lisäksi oma-aloitteinen. Hän saattoi hankkia liput junaan tai tilata hotellihuoneen, hän toi kahvin, jakoi hyödyllistä tietoa, toi tarpeellisia tarvikkeita kaupasta. Hän suoritti kaikkea pientä oheistoimintaa, vaikka periaatteessa hänen toimenkuvansa oli sama kuin muillakin. Hän piti palaverin tauolla yllä kevyttä jutustelua ja kevensi tunnelmaa. En tiedä yhtään avuliaampaa ihmistä nähneeni koskaan. Hän oli kuitenkin hyvin kielteinen uskonasioille enkä juuri koskaan edes yrittänyt puhua hänelle Jumalasta.

Sitten oli tämä seurakunnan nuori sisar, joka pyrki myös sihteerityyppiseen vapaaehtoistyöhön erään kristillisen järjestön palveluksessa, jonka toimistoa hoidin. Hän aloitti pyrkimisensä kertomalla kautta rantain, minkälaisia palkkioita hän halusi saada ja minkälaisia suosituksia hän toivoi saavansa seuraavaan toimeen ja tulevaan koulutukseensa. Niinpä tehtiin koe. Keksittiin sisarelle tekemistä – ihan oikeata – ja opastettiin työhön. Opastus ei ottanut sujuakseen, koska sisarella oli koko ajan jokin ”toinen ehdotus”, vähän paranneltu toimintapa mielessään. Kun teimme postitusta ja kirjoitin saatekirjeen, hän valitti heti, että täytyisi osata esittää asia vähän kauniimmin eikä noin töks-töks… No, ehkä postimerkkien liimailu sentään sujuisi? Sujui hyvin, mutta hän ei malttanut viedä töitä kotiinsa ja toimittaa kirjeitä lähimpään postilaatikkoon, kuten jatkossa olisi tarpeen toimia – hänhän tekisi töitä kotoaan käsin – vaan hän ehdotti, että minä postittaisin ne… – Oliko hän siis sopiva sihteeriksi?

Kiitos vaan, mutta ei kiitos. Voin aivan hyvin postittaa kirjeet ja tehdä kaiken muunkin työn itse. Olen nähnyt näitä. Olen ollut työelämässä tarpeeksi kauan, että erotan kyllä, kuka on tekevä tyyppi ja kuka on vain tekevinään. Mutta meitä on moneksi. Toivottavasti sisar löytää paikkansa ja oppii palvelemisen jaloa taitoa ja asennetta hänelle sopivassa tehtävässä – siunausta siihen. Mutta ei ne hyvät ominaisuudet tule automaattisesti uskon siivellä. Kristillinen usko voi auttaa luonnetta kehittymään ja kasvamaan, mutta monet ominaisuudet ovat synnynnäisiä, toiset lapsena opittuja, toiset taidot opitaan myöhemmin. Palvelemisen asenteen oppiminen on yksi vaikeimmista – myös minulle, myönnän sen. Tai jossain asiassa saatan olla altis, toisessa en millään. Mitä Raamattu sanookaan palvelemisesta:

Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:10-11.

Noissa kahdessa tapauksessa oli helppoa arvioida kummankin suoriutumista. Aina eivät ihmisen luonne ja ominaisuudet ole ilmeisiä, vaan tarvitaan aikaa ja roppakaupalla tervettä arvostelukykyä, suorastaan röntgenkatsetta, jotta näemme lähimmäisemme lahjat ja potentiaalin. Niinpä arvioin sinua, hyvä lukijani, ja päädyn siihen, että sinulla on lahjoja – uskon niin. Käytä siis niitä, mutta muista, että pelkät lahjat eivät riitä, tarvitaan alttiutta, tarvitaan se ylimääräinen annos nöyryyttä, joka auttaa meitä tekemään pieniä juttuja, näkymättömiä palveluksia, toimittamaan juoksevia asioita, hoitamaan kotiaskareita – ja elämään rukouksen hengessä. Perheenäidin työkokemus taitaa olla paras suositus moneen toimeen, kuten mainittuihin sihteerityyppisiin tehtäviinkin. Eräs englanninkielinen raamatunjae sanoo: ”Katso pinnan alle, jotta voit tuomita oikein” (Joh.7:24).

Ihminen ei näe niin kuin Herra* näkee; ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra* näkee sydämen. 1.Sam.16:7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Palvelukseen halutaan

Kirjoittanut : 07.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumalan armon muistokivet

Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra* meitä auttanut.” 1.Sam.7:12.

Elämässä on tilanteita, jolloin meidän on tuotava kiitoksemme Jumalalle ja tunnustuksemme Herralle siitä, että olemme saaneet häneltä korvaamatonta apua. Jos emme näin tee, olemme kiittämättömiä. Sellainen olisi mitä selvin epäuskon merkki ja emmehän halua olla epäuskoisia?

Onko sinun elämässäsi tullut vastaan tilanteita, jolloin olet halunnut pystyttää ”avun kiven”? Mitä sellaisia etappeja sinun elämässäsi on, joita haluat erityisesti muistella? Millä tavalla Herra on menneinä päivinä ilmestynyt sinun elämässäsi?

Näitä käännekohtia ja Jumalan ilmestymisiä on jokaisen uskovan elämässä. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit.2:11). Nyt on aiheellista sinun ja minun muistella niitä armon osoituksia, joita olemme kokeneet matkan varrella, ja pitää mielessämme Jumalan hyvyys. Se ei ole ollut teoreettista evankeliumia, jotakin kaunista sanahelinää, vaan todellista: sillä meidän evankeliumimme ei tullut luoksenne ainoastaan sanoina, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella. 1.Tess.1:5.

Jos on syytä, voimme vielä tänäänkin hengessä pystyttää Avunkiven ja sanoa ”tähän asti on Herra meitä auttanut – kiitetty olkoon Herran nimi!”

Voimme olla varmoja, että hänen uskollisuutensa kestää ja hänen armonsa on meidän apunamme joka päivä tästä eteenpäinkin. Ei Herra* hylkää kansaansa eikä jätä perintöosaansa. Ps.94:14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalan armon muistokivet

Kirjoittanut : 06.02.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Avoin ovi

Minä tiedän sinun tekosi. Olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Ilm.3:8.

Jumalan sana on luotettava ja voimme tarttua jokaiseen sanan lupaukseen. Voimme rukoilla, että Jumala avaa oikeita ovia ja sulkee vääriä ovia. Voimme luottaa hänen johdatukseensa joka päivä. Voimme luottaa, että Jumala toimii sanansa mukaan – tänäänkin.

Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, älä pelkää heidän sanojaan. Edessäsi on tosin ohdakkeita ja orjantappuroita, ja sinä asut skorpionien seassa, mutta älä pelkää heidän sanojaan äläkä säiky heitä, vaikka he ovat kapinallinen heimo. Hes.2:6.

Voimme luottaa Jumalaan kaiken vastustuksen keskellä, kun pelko yrittää lamauttaa meidät. Sielunvihollisella on kannattajia kaikkialla ja epäuskoiset ihmiset täyttävät maan. On opittava elämään tämän vastustuksen keskellä uskon ihmisenä. On nostettava katse Herraan Jeesukseen, kun syntisten ihmisten aggressiot kohtaavat meidät.

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne. Hepr.12:3.

Jeesus kulki edeltä ja raivasi meille tien. Hän kulki läpi vihamielisen väkijoukon Nasaretissa (Luuk.4:30) ja hän ajoi pilkkaajat ja naureskelijat ulos (Mark.5:40) ja toteutti Isän Jumalan tahtoa peräänantamattomasti. Olkaamme siis hänen seuraajiaan tänään. Luottakaamme häneen ja seuratkaamme häntä vihamielisen väkijoukon halki ja menkäämme hänen kanssaan sisään uskon ovesta. Hän on armossaan avannut lukot:

Minä kuljen sinun edelläsi ja tasoitan vuorimaat. Minä murran vaskiovet ja lyön rikki rautasalvat. Jes.45:2.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Avoin ovi

Kirjoittanut : 05.02.2019 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu