RSS

Asettukaa vähäosaisten rinnalle

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Kol.3:16.

Kannattaa opetella elämään Jumalan sanan mukaan, vasta sitten voimme ”opettaa ja neuvoa toisia”. Nämä kaksi samaan suuntaista päätöstä ovat vaikeita haasteita. Jos mietin vaikkapa kymmentä käskyä, voin kysyä itseltäni, olenko noudattanut niitä kaikkia. Vaikka emme elä lain alla, olemme kuitenkin kutsutut elämään Jumalan tahdon mukaan: palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Room.7:6. Niin, olenko elänyt hengen mukaan ja noudattanut Jumalan käskyjä, seurannut Herraa ja elänyt Kristuksen lain mukaan?

Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä ja opetella nöyryyttä, opetella näkemään itsensä oikeassa valossa. On terveellistä nähdä omat puutteensa, se antaa tilaa muutokselle. Jos määrätietoisesti opettelemme tuntemaan Jumalan sanaa ja ymmärtämään, mikä on hänen tahtonsa, emme niin herkästi eksy emmekä paadu tekemään syntiä. Mutta vaikka oppisimmekin elämään hurskaasti ja pääsemme jopa toiseen vaiheeseen – muiden neuvomiseen ja opettamiseen – saatamme yhä olla kaukana ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyydestä” (Ef.4:13). Niin helposti katsomme muita alaspäin. Luulemme, että meidän edistymisemme uskossa on tarkoitettu muiden lyttäämiseksi. Pastorien perusvirhe on ”haukkua joka sunnuntai niitä, jotka elättävät heitä”.

Muistutan siis itseäni ja mahdollisesti sinuakin ylpeyden vaaroista. Kun pääsemme uskossa eteenpäin ja voimme olla avuksi muille, jotka tarvitsevat meitä – meidän vahvaa uskoamme, meidän rukoustukeamme, meidän neuvojamme, meidän sanan tuntemustamme – niin eikö vain meille tulekin kiusaus olla olevinamme jotakin, olla vähän parempia, asettaa itsemme muiden yläpuolelle? Unohdamme, että jokainen palvelutehtävän saanut on asetettu toisten alapuolelle – palvelemaan, ei johtamaan. Unohdamme, että meidän tehtävämme on rohkaista ja tukea, auttaa heikkoja, ruokkia lampaita ja koota niitä yhteen.

Mutta jos palvelija on paha, hän sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’, ja hän alkaa lyödä palvelustovereitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa. Matt.24:48-49.

Niinpä meidän on hyvä pitää mielessä, että emme tavoittele ihmiskunniaa, emme etsi korkeaa asemaa, emme mitään sellaista, johon lihallinen mielemme pyrkii. Me etsimme Hengen tietä ja Jeesuksen seuraamisen tietä. Tällä tiellä on oltava valmis luopumaan omista tavoitteista, omasta kunniasta ja maineesta, ja tyydyttävä siihen osaan, jonka Jumala antaa. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen. Matt.10:25. Niinpä päivän rohkaisukin on sen mukainen:

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää tavoitelko korkeita, vaan sopeutukaa vaatimattomiin oloihin Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Room.12:16.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Asettukaa vähäosaisten rinnalle

Kirjoittanut : 12.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kristuksen morsiamiksi kutsutuille

Kun nuorena uskovana toimitin seurakunnan monistetta, halusin laittaa lehteen tussilla piirtämäni kopion Salvador Dalin maalauksesta, jossa on Kristus ristillä. Siinä Kristus on kuvattuna ylhäältä päin, ikään kuin Jumalan näkökulmasta. Mehän katsomme Kristusta aina alhaalta päin, joten en tiedä, mikä ”vitsi” tuossa maalauksessa piilee. Vaikka risti tuntuu riippuvan (suorastaan lentävän) siinä keskellä taivasta, se on Dalin maalaukseksi hyvin realistinen, ei surrealistinen. Kuvaan liitin seuraavan jakeen Raamatusta, jossa Kristusta kuvataan näin:

Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1.Kor.1:30.

Uskostamme tulee väistämättä uskontoa, jos laitamme Kristuksen tilalle jotakin. Emme voi korvata häntä oikealla opilla, emme kristillisellä elämänkatsomuksella, emme kirkkokuntamme tunnustuksella, emme lähimmäisenrakkaudella, emme millään. Mutta koska ihmiset harrastavat tällaisia harhapolkuja, meillä on edessämme loputon sotku nimeltä ”kristinusko”. (Käytän tässä sanaa uskonnon nimityksenä.)

Jos haluamme viisautta ja tietoa, Kristus on sen lähde. Jos haluamme vanhurskautta, Kristus on sen tuonut meidän ulottuvillemme. Jos haluamme pyhittyä, seuraamme Kristusta. Jos haluamme mitä vaan, menkäämme Kristuksen luokse. Hän voi antaa sen, mutta hänelläkin on ehtonsa. Hän ei anna niin kuin maailma antaa. Joh.14:27.

Jos sinä olet minun laillani joutunut jatkuvasti törmäämään ihmisiin, jotka asettavat milloin mitäkin Kristuksen tilalle tai edelle, ole uskossa luja ja pidä katseesi kiinnitettynä häneen, joka on ostanut sinut omakseen. Vaella ensirakkaudessa häneen ja opi tuntemaan hänen rakkautensa sinuun. Tiedä, että tämäkin koskee sinua: Sillä ne, jotka hän ennalta tuntenut, hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. Mutta ne, jotka hän on ennalta määrännyt, hän on myös kutsunut, ja ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös vanhurskauttanut. Ja ne, jotka hän on vanhurskauttanut, hän on myös kirkastanut. Room.8:29-30.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kristuksen morsiamiksi kutsutuille

Kirjoittanut : 11.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Osoita rakkautta ja hyvyyttä

Minä riisun Esaun paljaaksi, löydän hänen kätkönsä, turha hänen on enää piiloutua. Esaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa: ”Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.” Jer.49:10-11 KR92.

Jokseenkin oudoksuttava lainaus Raamatusta minun toimestani, vai mitä? En ole pahemmin tuomioita täällä ladellut – rohkaista olen yrittänyt. Mutta haluan tuoda esiin sen tosiasian, että Raamatun tuomioistakin ja kaikenlaisista Jumalan rangaistuksista ja vitsauksista voi aina löytää valoisan puolen. Aina voin sanoa itsekseni: ”Koska Jumala rankaisi ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan, minä voin siis välttää Korkeimman vihan, jos olen kuuliainen”.

Niinpä pyrin määrätietoisesti olemaan opetuslapsi, noudattamaan Jumalan sanaa. Jos en kykene siihen – ja monta kertaa huomaan oman vajavaisuuteni – vien heikkouteni Jumalan eteen ja rukoilen häneltä armoa. En tahallani jätä auttamatta kurjaa ihmistä, tukematta köyhää. En tahallani ole armoton ja julma lähimmäisiäni kohtaan, vaan yritän armahtaa. En kulje ympäriinsä puhumassa pahaa edes vihamiehistäni. Kun minulla on tilaisuus antaa Jumalan valtakunnan työhön, teen sen. Kun voin ottaa lähetystyön kautta itselleni kummilapsen, teen sen. On monia tapoja, miten voin osoittaa olevani aito Kristuksen palvelija. On täysin mahdollista rakentaa sellaista uskonelämää, joka ei perustu kristillisiin korulauseisiin. Pitää silti aina muistaa, että hyvät teot ovat pelastuksen hedelmää, eivät ansioita, joilla ostettaisiin taivasosa.

Voin myös tietoisesti pyrkiä siihen, että jos joku huolehtii minusta, kunnioitan häntä. Olen ollut isästäni orpo pienestä pitäen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin – erityisesti edesmennyttä veljeäni Hannua. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän Jumalaa, joka on vihainen kiittämättömille ihmisille, jotka maksavat hyvän pahalla. Esau oli sellainen epäpyhä ihminen, joka ei osannut arvostaa vanhempiensa panostusta. Hän myi esikoisuutensa yhdestä hernekeitosta. Kun Jumala otti siunauksensa häneltä pois, myös hänen jälkeläisensä saivat kokea sen nahoissaan.

Rohkaisenkin sinua siunaamaan jälkikasvuasi ja kaikkia läheisiäsi – miten? Olemalla jumalinen ihminen, oikeudenmukainen, armollinen huono-osaisia kohtaan, orvoista ja hylätyistä aidosti välittävä, Kristuksen tuntemisen tuoksua levittävä ihminen. Ei se ole mahdotonta. Siihen ei tarvita sosiaalista luonnetta, puheliasta ja energistä ihmistä, siihen tarvitaan oikeaa sydämen asennetta. Ilman sanojakin voi auttaa, kun avaa kukkaronsa. Puhujan lahjoja ei tarvita, kun auttaa käsillään.

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra* sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miika 6:8.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Osoita rakkautta ja hyvyyttä

Kirjoittanut : 10.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumalan pelastavan armon kohtaaminen

”…niin tietäkää tämä, kaikki te ja koko Israelin kansa: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka  te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän pitää pelastua.” Ap.t.4:10-12.

Jos sinua kutsutaan Jumalan valtakuntaan, ei sinua pyydetä kääntymään kristinuskon kannattajaksi, vaan tulemaan Jeesuksen tykö. Minä sain tämän kokea aikoinaan tammikuun 9.päivänä. Olin ollut herätyksessä kauan, itse asiassa vuosia. Sinä aikana kiinnostuin hengellisistä asioista ja se kiinnostus johti minut lukemaan Raamattua. Jumalan sanasta nousi etualalle kysymykset Luojasta. Onko Jumala luonut maailman ja niin muodoin myös ihmisen? Onko hän antanut meille Jumalan sanan, jotta oppisimme tuntemaan hänet? Raamattu tuntui vastaavan koko ajan ”kyllä”. Jumala tuntui myös ohjaavan historiaa ja kertovan asioita etukäteen profeetallisen sanansa kautta.

Entä tämä puhe ”pelastuksesta”? Olemmeko tosiaan matkalla kadotukseen, jos emme ”tule uskoon”? Välittääkö Jumala minusta pienestä ihmisestä niin paljon, että huomioisi jotenkin minut henkilökohtaisesti? Eräässä vaikeassa asiassa käännyin Jumalan puoleen ja pyysin, että hän auttaisi minua. Oikeastaan Jumala itse neuvoi minua niin tekemään, sillä luin Raamatusta tällaisen ohjeen:  

Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun kuultavakseni. 5.Moos.1:17.

Jumala auttoi minua. Huomasin, että hän välitti minusta ja kuuli rukoukseni. Hän siis oli se, joksi hän oli itsensä kuvannut Raamatussa. Hän oli elävä ja todellinen. Hän pyrki vuorovaikutukseen kanssani. Kun pääsin tällä tavalla eteenpäin Jumalan etsimisessä, päädyin siihen, että minun tulisi tehdä oma osuuteni, jotta saisin välit kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Minulla oli välit poikki siskon kanssa. Pyysin häneltä anteeksi ja välit tulivat paremmiksi. Jumalan kanssa kesti kuitenkin kauemmin saada selvyys, mitä hän minulta odotti. Olin herätyksessä vuosia. Halusin palvella Herraa, tein siihen suuntaan lupauksiakin, mutta kesti kauan ennen kuin tajusin tehdä lopullisen ratkaisun. Se lopullinen päätös lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta tuli tehdyksi ruokatunnilla eräänä maanantaina 9. päivänä tammikuuta.

Toivon, että tämä rohkaisee sinuakin, joka olet ehkä vielä etsijän paikalla. Kyselet, mitä Jumala tahtoo. Haluat uskoa Jumalaan ja palvella Herraa, mutta jotenkin asia vielä roikkuu ilmassa. Ikävöit Jumalan ilmestymistä, rukoilet ja pyydät apua. Olet oikealla tiellä. Aikanaan Jumala vastaa. Olet herätyksessä eikä sinun tarvitse hätäillä. On parempi, että hengellinen raskautesi ei mene kesken. Lue sanaa, rukoile Herraa, opi tuntemaan hänet kaikilla teilläsi. Ja kun hetki lyö, ole valmis. Hän voi nimittäin tulla jonakin kauniina päivänä luoksesi ja sanoa ”Seuraa minua!”. Hän tekee sen, kun näkee, että sinun sydämesi on kokonaiseen antautumiseen valmis.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalan pelastavan armon kohtaaminen

Kirjoittanut : 09.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Vanhurskauden seppele odottaa

Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme… Hepr.12:1.

Normaali hengellinen syntymä on hyvä startti uuden elämän matkalle. Sen elementit ovat parannus, uudestisyntyminen, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Monet aloittavatkin uskon tien vaeltamisen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”. Mutta on myös niitä, jotka tulevat uskoon jo lapsena eivätkä edes tiedä sanoa päivää, jolloin ovat uskoon tulleet. He kokevat kuitenkin olevansa uskossa ja haluavansa seurata Herraa. Kumpi ryhmä sitten selviää maaliviivalle?

Kilpailun lopputulos ei riipu startista. Se mitä tapahtuu maaliviivalla ratkaisee. On tärkeää juosta kilpailu loppuun eikä jättää sitä kesken. Raamatun mukaan kuitenkin uskon tielle kutsutuista ja sille lähteneistä vain 25% selviää maaliin. Mistä tiedän tämän? Kylväjävertauksesta, jossa vain neljäsosa uuden elämän siemenistä tuotti satoa.

Sielunvihollinen ei paljon välitä, minkälaisia juhlia pidät, kun lähdet elämän tielle. Saat rauhassa nauttia uuden elämän suomasta ilosta. Mutta kun aikaa kuluu, paholainen ryhtyy pitkäjänteisiin hankkeisiin estääkseen sinua pääsemästä maaliin. Mitä lähempänä olet maaliviivaa, sitä myrkyllisempää, sitä leppymättömämpää ja raivokkaampaa on hänen vastarintansa. Tällä kilparadalla on eniten kaatuneita viimeisellä kierroksella. On monia, jotka ovat nuorella iällä antaneet elämänsä Jeesukselle ja nyt, kun ikää on kertynyt ja ollaan jo reilusti viidenkympin paremmalla puolella, on elämään tullut kompastelua – alkoholin käyttöä, avioero, maailmaan rakastumista – ja sitten tätä uskosta luopumista vielä koristeellaan jollakin uskonnollisella kuorrutuksella, kristillisen elämän maneerit kun osataan niin hyvin. Se on surullista. Epäonnistuminen avioliitossa, yrittämisessä tai missä tahansa muussa asiassa on mahdollista myös uskovan kohdalla, mutta on eri asia epäonnistua kuin luopua uskosta.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet ollut uskossa jo pitkään ja sinnikkäästi jatkat. Olet joutunut kokemaan sielunvihollisen kaikki juonet ja olet alkanut väsyä. Et ymmärrä, miksi sinun osasi on kokea niin kovia. Olet joutunut seurakunnan ihmisten ja jopa omien läheistesi hylkäämäksi. Olet saanut huomata, kuinka katoavaa on maine ja kunnia. Ilman omaa syytäsi olet joutunut kaikenlaisen syyttelyn ja parjauksen kohteeksi. On aikoja, jolloin Jumalakin tuntuu hyljänneen. Olet yksin ja taistelet, mutta koet olevasi alakynnessä.

Kuule siis, sinä Jumalalle rakas: maali lähestyy, voitto on käden ulottuvilla. Elämän kruunu – voiton seppele – on varattuna sinulle. Kestä vielä hetki, ole sinnikäs, Jumala ei ikinä hylkää sinua. Hän korjaa sinut kunniaan ja vie taivaan iloon. Hän on uskollinen, hän on voimallinen tekemään, mitä lupaa. Kun vihollinen sinua kiusaa, sano hänelle:

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:7-8.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Vanhurskauden seppele odottaa

Kirjoittanut : 08.01.2019 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu