RSS

Hienoja ja huonoja

En ole koskaan uskaltanut kuulua ns. hienoihin piireihin, jotka luokittelevat itsensä ”sivistyneisiin ihmisiin”. Olen joutunut seuraamaan Herraa Jeesusta läpi ”nasaretin” – siis kulkemaan sukulaisten ja entisen elinpiirin kautta, joka on alkanut vieroksua meikäläistä ja suhtautua minuun vihamielisesti. Tähän ”nasaretiin” kuului myös se herätysliike, jota olen kutsunut äitikirkoksi. Siirryin oikeastaan jo vuosia sitten ”kapernaumiin”, pois ja kauas entisestä. On ollut hämmästyttävää huomata, miten ihmiset löytävät vihaamisen aiheita minusta. Luulisin, että blogini kirjoituksista saa varsin vähän mitään kimmokkeita vihapuheisiin, mutta kivet lentelevät silti tiheään tahtiin. Blogini ei lopultakaan taida olla mikään syy niihin kimmokkeisiin, vaan se syy löytynee muualta.

Tämä tietynlainen vaino kuuluu asiaan. Olen tullut siihen tulokseen, että kerta kaikkiaan tämä on juuri sitä, mitä pitääkin. Jos aion seurata Herraa tulevinakin päivinä, niin on parasta varautua siihen, että tilanne kuumenee entisestään.

Tarkoitukseni on rohkaista sinua, joka olet joutunut ihmisten hampaisiin. Olet saattanut antaa heille aihettakin. Olet joutunut elämässäsi kiusauksiin etkä ole selvinnyt niistä ihan puhtain paperein. Sinä olet kuitenkin päässyt kuiville. Sinä olet tullut mankelistasi läpi puhdistuneena. Olet langennut – kyllä – mutta nyt olet vahvempi. Tulevia päiviä varten olet paljon vahvempi. Osaat varoa sielunvihollisen houkutuksia ja kiertää kaukaa hänen ansansa. Sinusta on tullut sisäisesti luja. Ihmiset eivät näe sinun sisäistä muuttumistasi, he elävät menneisyydessä ja kaivelevat luurankoja kaapistasi. He ylenkatsovat sinua ja luulevat olevansa hienoja ihmisiä, toisin kuin sinä. Sinä olet nyt päässyt samaan luokkaan minun kanssani – sinut on luokiteltu huonoksi. Mutta muista: Jeesuskin luokiteltiin huonoksi.

Niin juutalaiset vastasivat Jeesukselle: ”Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” Joh.8:48.

Kaiken kielteisen ja pahan muistamiseksi ihmisillä on hämmästyttävän hyvä muisti. Joku saattaa puhua 50 vuotta vanhasta asiasta kuin se olisi tätä päivää. Kyky elää menneisyydessä tuntuu istuvan heissä kuin tauti. Ihmisten soisi oppivan kykyä elää tulevaisuudessa, siis löytävän elämäänsä niitä myönteisiä tavoitteita, joita Jumalan henki jakaa, jos ihmisillä on halua ottaa vastaan. Jumala voi antaa näkyä, joka haastaa ihmistä elämään kokosydämisemmin kristittynä. Hienoja ihmisiä meistä ei tarvitse tulla, mutta huonossa on aina ainesta parempaan. Jumala löytää meistä varmuudella kasvunvaraa, mutta Jumala myös antaa voiman kasvaa ja armon päästä eteenpäin. Kaiken vihamielisyyden keskellä hän antaa meille voiton.

Tarkkaa nuhteetonta ja katso rehellistä – rauhan miehellä on tulevaisuus. Ps.37:37. ..minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra*. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hienoja ja huonoja

Kirjoittanut : 19.02.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Sama sääntö koskee hyviä tekoja ja vääryyden töitä: – niillä on taipumus vahvistua ja kasvaa. Jos osoitat laupeutta ja hyvyyttä lähimmäistäsi kohtaan, Jumala siunaa sen ja sinä kykenet seuraavalla kerralla vielä parempiin tekoihin. Kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, mutta kun rakkauden teot toistuvat kärsivällisesti, ne vähitellen palkitaan – ei aina vastarakkaudella, vaan sillä, että teot moninkertaistuvat, rakkaus kasvaa suuremmaksi, hyvyys valtaa yhä enemmän alaa sinun elämässäsi.

Kuulin jokin aika sitten henkilöstä, joka piti huolta sairaasta sukulaisestaan, että hänen sukulaisensa kaveri oli joutunut vaikeuksiin ja tämä laupias ihminen sai tilaisuuden auttaa häntäkin. Ajattelin mielessäni vähän juhlallisin sanakääntein, että ”hänen diakoninen kutsumuksensa sai laajentua”.

Hyvät teot saattavat todellakin laajentua kutsumuksen asteelle. Kaiken keskeltä alkaa erottua armoitus. Henkilö voi itsekin huomata, mihin hänen sydämensä aina suuntautuu ja mielensä panostaa ja hän voi alkaa tietoisesti kehittää omaa lahjaansa.

Tämä on arvokasta myös hengellisessä elämässämme. Muistamme Hannan, joka lapsettomuutensa tähden rukoili hartaasti. Hän joutui todella panostamaan aikaansa ja voimiansa saadakseen lapsen ja samalla hänen hengellinen elämänsä kehittyi ja uudistui. Tällaisessa taistelussa saavutettu voitto voi säteillä kauas, ei vain sosiaalisesti tai maantieteellisesti, vaan se voi ulottua yli sukupolvien. Hanna sai useitakin lapsia ja hänen esikoisensa pojanpojasta tuli temppelilaulaja, kuoronjohtaja ja kanttori Salomon temppeliin. Tällä Heeman-nimisellä miehellä oli 14 poikaa ja kolme tytärtä. Hän eli monin tavoin siunatun elämän. Näemme tällaisen siunauksen toisinaan kulkevan jossakin perheessä ja suvussa.

Tämä rohkaisee meitäkin pyrkimään siihen, että teemme Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jumala siunaa, se säteilee kauas ja tuottaa hedelmää vielä jälkeläisillekin. Jumalan antamiin talentteihin on ladattu kasvuvoimaa, vaalikaamme niitä. Ne poikivat luonnostaan uutta Jumalan armon hedelmää, jos emme pidä niitä kätkössä.

Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi. Matt.25:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Kirjoittanut : 18.02.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Mieli löytää levon

Jumala ei aina vastaa rukouksiin, kuten toivoisimme. Rukoilijan tulee ymmärtää, että Jumala on paljon meidän yläpuolellamme, hän on valtasuuruudessaan käsittämättömän korkea ja ylhäinen, suuri ja väkevä. Silti hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja huokauksia. Hänellä on myös oikeus evätä meiltä asioita ja meidän purnaamisemme on silloin turhaa. Rukoilijan tulee ymmärtää, että tärkeämpää kuin saada vastaus johonkin pyyntöön, on elää Jumalan yhteydessä. Hänen huolenpitonsa ja kasvatuksensa on jotain paljon enemmän kuin vain meidän yksittäiset pyyntömme ja rukousvastauksemme.

Nykyään rukoilen enemmän hengellisiä aiheita kuin uskonelämäni alkutaipaleella. Pyrin myös rukoilemaan yksityiskohtaisesti. Siitä Herra tietää, että haluan oikeasti sitä, mitä pyydän. Nimittäin se, joka haluaa jotakin, osaa myös yleensä sanoa tarkasti, mitä haluaa. Sain opetusta tästä jo pienenä lapsena, kun halusin puuhevosen joululahjaksi. Kerroin toiveeni eräälle sukulaiselleni, joka otti toiveeni todesta ja lahjoitti minulle puuhevosen. Mutta se ei ollut lainkaan sellainen puuhevonen, jonka minä halusin. Tajusin, että en ollut kertonut, millaisen puuhevosen halusin ja siksi oli oma syyni, että sain jotain muuta.

Nykyään pyrin olemaan avoimempi sille, mitä Pyhä Henki haluaa minun rukoilevan. On hyvä, jos voimme elää Hengen ohjauksessa. Oma rukousohjelma on hyvä olla, mutta se täytyy osata laittaa sivuun, kun jokin asia tai henkilö nousee sydämelle. Kiitollinen mieli on hyvä lähtökohta silloinkin, kun huoli painaa.

Olkaamme siis kiitollisia tänään kaikesta Herran hyvyydestä ja huolenpidosta. Olkaamme kiitollisia, että voimme rukoilla ja kertoa ilomme ja surumme Herralle. Hän on kaikista vaikutusvaltaisin ystävämme. Rukouksessa stressi hellittää, mieli löytää levon, rauha laskeutuu sydämeen.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta pois armoaan! Ps.66:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Mieli löytää levon

Kirjoittanut : 17.02.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lähetä minut!

Ihmisen on tärkeää ottaa vastaan Jeesus elämänsä Herraksi ja tulla uskoon. Jos et ole vielä sitä tehnyt, mutta sydämessäsi on halu palvella Herraa, sano Jeesukselle:

”Anna minun syntini anteeksi. Herra Jeesus, haluan kääntyä pois maailmasta, hylätä jumalattoman elämän ja tulla sinun tykösi. Haluan antaa elämäni sinulle, tule minun sydämeni valtiaaksi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja vääryydestä verelläsi, sanallasi ja hengelläsi – tästä lähin haluan palvella sinua!”

Ratkaisun tekeminen on monien kohdalla tärkeä päätös. Tarvitaan sopivasti määrätietoisuutta ja syvää vakaumusta, jotta uskossa vaeltaminen voi olla kestävää ja johtaa hengelliseen kasvuun. Tähän jokainen tarvitsee muita uskovia – seurakunnan. Uskonratkaisun tehtyäsi hakeudu siis johonkin seurakuntaan – jos et ole jo valmiiksi seurakunnan yhteydessä – ja pyri vakiintumaan uskossa. Vakiintuminen ei merkitse pysähtymistä.

Kun olet tullut uskoon, olet ensin vauvauskova. Sinulla on leluja ja tutti suussa – varttuneempien pitää ottaa se normaalina asiana. Kun olet varhaisteini, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa. Kun tulet nuoreksi aikuiseksi, sinä olet valmis löytämään oman kutsumuksesi. Seurakunta on toivottavasti tarjonnut sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia työmuotoja ja antanut sinun kokeilla siipiäsi eri tehtävissä. Kun olet löytänyt sen kutsumuksen, jonka Jumala on sinulle valinnut, voit sanoa:

”Tässä olen, Herra. Lähetä minut!” (Jes.6:8).

Samoin kuin uskon ratkaisun tekeminen oli tärkeä käännekohta, myös tämä antautumisen hetki voi kääntää elämäsi suunnan. Jumala todella voi lähettää ja avata sinulle ovia sanansa julistamiseen – tai mikä sinun tehtäväsi olikaan. On mahdollista, että jättäessäsi itsesi Herran käyttöön, sinä saat siivet ja sinä etenet hyvää vauhtia kohti työsarkaasi ja elämäntehtävääsi.

Monia uskovia vaivaa eräänlainen apatia. He eivät tiedä, mikä heidän elämäntyönsä on. He eivät tunne itseään, eivät tiedä omaa armoitustaan. Edelleen hengellinen kasvu on kesken ja aikuistuminen puolitiessä. Edelleen he viipyvät murrosiän keskenkasvuisissa hapuiluissa. Monet tuhlaavat aikaansa kaikenlaisessa hauskanpidossa.

Seurakuntaan vakiintumisen pitäisi jossain vaiheessa jäädä taakse ja uskovan vakiintua uudestaan – lähteä minne tahansa Herra lähettää löytääkseen elämänsä siinä hankkeessa, josta on määrä tulla vähitellen elämäntyö. Herra antakoon sinulle kutsun työhönsä, lähettäköön sinut liikkeelle ja voidelkoon sinut Pyhällä Hengellä. Paavali muistuttaa meitä, kuinka tärkeä elementti kaikessa on Jumalan armo:

Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani. 1.Kor.15:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lähetä minut!

Kirjoittanut : 16.02.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Minne tähdet menevät päiväksi?

Hauska kysymys. Kuulostaa lapsen keksimältä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kun katsoo kirkasta sinitaivasta, että siellä ne tähdet ovat, vaikka eivät näykään. Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi jossain yhteydessä, että ollessaan kaivoa kaivamassa, hän saattoi kaivon pohjalta nähdä tähtiä keskellä päivää. Kun kaikki hajavalo häiritsi mahdollisimman vähän, tähdet erottuivat keskellä kirkasta päivääkin.

Näin voi tapahtua myös hengellisessä elämässä. Kun ympärillä on pimeää, alamme nähdä jotakin, mitä emme näe muuten. Alamme nähdä valoa, joka ei muuten erotu. Jumalan sanakaan ei aina loista meidän sokeiden tai maailman valon häikäisemiin silmiimme niin kirkkaasti, että noudattaisimme sitä. Pietari muistuttikin seurakuntaa: ..ja te teette hyvin, jos otatte siitä [profeetallisesta sanasta] vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne. 2.Piet.1:19.

Joskus pimeys, jonka Jumala sallii, auttaa meitä. Ne vaikeudet ja koettelemukset, jotka tekevät elämästä raskasta, voivat olla Jumalan mahdollisuus – yö, joka tuo esiin tosi valon. Ehkä Paavalin esittämä paradoksaalinen teologiakin tuntuu tätä taustaa vasten järkeenkäyvältä, kun hän sanoo: Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Puhumme ”Jumalan armon auringosta”, mutta voimme puhua myös ”Jumalan armon yöstä”. Raamatun lehdillä kohtaamme enkeleitä keskellä yötä ja Kristuksen kirkkauden evankeliumikin julistettiin ensimmäiseksi yön pimeydessä, kun Betlehemin paimenet saivat kuulla: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”.

Älkäämme siis torjuko Jumalan antamia siunauksia valikoimalla niistä esiin vain miellyttävät ja mukavat asiat. Olkaamme valon ja päivän lapsia, mutta eläkäämme Jumalan lapseudessa myös yöllä, sillä hän haluaa ilmestyä meille etenkin silloin, kun pimeys tavalla tai toisella meitä ympäröi. Hän haluaa kasvattaa meissä uskoa ja luottamusta häneen, kun ilon aiheet ovat vähissä. Ja jos meidän oma sydämen lamppumme palaa vaivalloisesti, se näkyy silti kirkkaana, kun on yö. Sitä valoa ja sitä sydämen paloa, sitä hengen liekkiä hän tuli vahvistamaan meissä.

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti. Jes.42:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Minne tähdet menevät päiväksi?

Kirjoittanut : 15.02.2020 Kategoria/t: Rohkaisu