RSS

Tässä on tie

Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes.30:21.

Siinäpä Jumalan navigaattori kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jos luemme tätä Jesajan lukua vähän laajemmin, huomaamme, millä tavalla tämä navigaattori asennetaan paikalleen. Esimerkiksi jae 15 pystyttää navigaattorille tukevan jalustan:

Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

Voisiko sen selvemmin sanoa: pitää kääntyä ja uskoa, sitten elää siinä uskossa ja sydämen luottamuksessa. Jesaja ennustaa kuitenkin seuraavissa jakeissa, että Herran kansa ei jaksa olla levollinen, vaan se haluaa, että sille ”sattuu ja tapahtuu”. Sen seurauksena enimmäkseen vain sattuu. Herran henki kuitenkin kiirehtii lupaamaan niille, jotka ovat kääntyneet ja uskoon tulleet, mutta joutuneet ongelmiin omien ryntäilyjensä vuoksi, että heidän itkuunsa vastataan. Jumalan henki suosittelee ”avun huutamista” ja ”Herran odottamista”:

Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun hän kuulee äänesi, hän vastaa sinulle. Jes.30:19.

Vasta näiden taistelujen jälkeen luvataan se johdatus, josta ensimmäinen lainaus puhui. Jumalan navigaattori on asennettu kunnolla ja saatu toimimaan vasta tiettyjen ongelmien jälkeen. Ilman näitä taisteluja ei sisäinen karttamme ole ajan tasalla. Oletko sinä huomannut, että sinun hengellinen kasvusi edistyy vain erilaisten elämän mukanaan tuomien vaikeuksien kautta? Oletko huomannut, että sinun oma tahtosi pitää panna sivuun ja sinun sisäiseen navigaattoriisi pitää tehdä päivitys taivaasta? Sinun gps-navigaattorisi käyttöjärjestelmänä kuuluu olla Jumalan sana ja Raamatun pitää olla sen käyttöopas. Niinpä sinun kasvusi edistyy harppauksin, kun alat navigoida Jumalan hengen ohjauksessa. Pääset eroon epäjumalistasi (jae 22) ja olet viimein sillä reitillä, joka tuottaa siunauksia elämääsi (jakeet 23-24). Näin on muutamassa jakeessa kuvattuna uskovan elämänkaari.

Kannattaa siis asentaa Jumalan navigaattori omaan sydämeensä ja edetä sanan ohjauksessa ja rukouksen hengessä. Antakoon Herra sinulle sen siunauksen, että voit viisauden ja ilmestyksen hengessä tuntea tien ja oppia kuulemaan Herran ohjeita, kun hän sinua neuvoo, muistaen aina tämän kaikkein tärkeimmän:

Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Joh.14:6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Tässä on tie

Kirjoittanut : 12.11.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Särkyneelle

Minä menin alas savenvalajan huoneeseen, jossa tämä teki työtä pyöränsä ääressä. Jos astia, jota savenvalaja teki, meni pilalle hänen käsissään, niin savenvalaja teki siitä toisen astian, sellaisen kuin hän näki parhaaksi tehdä. Jer.18:3-4.

Mietin tänään näitä ”sirujani”. Onko nimitys ”siru” epäonnistunut? (Nimitys on saanut alkunsa sanasta ”esirukous”, joka muuntui muotoon eSiru goes, mutta sittemmin on tämän blogin tarkoitus muuttunut pariinkin otteeseen.) Ainakin lasinsirut ovat usein teräviä ja haavoittavia. Päädyin siis siihen, että nämä ”sirut” eivät ole lasinsiruja, vaan ruukunsiruja. Savenpalanen ei ole reunaltaan terävä. Se on osa särkynyttä saviruukkua, haurasta savea. Jumalan sana kuvaa särkyneisyyttä myönteisenä asiana: Herra* on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Tulin myös ajatelleeksi savenvalajan työtä, kun hän lyttää astian, joka menee pilalle, ja tekee samasta savesta uuden. Harvoin, jos koskaan, olen ajatellut, mitä tapahtuu astialle, joka onnistuu. Tarkoitushan on saada hyvä astia, onnistua muovaamaan se kelvolliseksi. Lopulta koko saviaines on tarkoitus työstää astioiksi.

Onnistuneet astiat laitetaan uuniin! Uuni ei ole leivän paistamista varten, vaan se on paljon kuumempi – tulikuuma kuin pätsi. Siellä astiat joutuvat olemaan kauan, jotta ne kovettuvat ruukuiksi.

Käytännön kokemus uskonelämästä vahvistaa tämän vertauksen osuvuuden. Jos usko kasvaa vähänkin ja jos siitä tulee tervettä uskoa, se koetellaan: jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon arvokkaammaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1.Piet.1:7.

Saviastia voidaan myös lasittaa. Lasitus on kirkasta tai värillistä mönjää, joka levitetään ruukun pintaan. Tai ruukku voidaan upottaa siihen mönjään. Sitten se laitetaan taas uuniin ja ”paistetaan” siellä.

Niinpä haluan rohkaista sinua – olet vielä savenvalajan pöydällä tai jo uunissa tai ”mönjättävänä” tai jo käytössä ruukkuna tai jo särkyneenä ja palasina – kaikki tämä kuuluu Jumalan lapsen elämään. Et ole hylsy, et ole tahrattu tai rikottu turhaan. Olet Jumalan kädessä ja hän tietää, mitä tekee. Hän näkee sinun arvosi, olethan hänen kättensä luomus. Hän tietää, mitä olet kokenut ja minkälaisista ahjoista tullut läpi. Hän tietää, kuinka särkynyt olet – hän luo sinut uudeksi.

Herra*, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. Sef.3:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Särkyneelle

Kirjoittanut : 11.11.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Säihkyvä kaulakoru

Herra* on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan. Ps.103:8.

Psalmi 103 on aarreaitta, helmiä täynnä. Se on kuin timanttikoru, joka sädehtii Kristuksen morsiamen kaulassa. Siinä on ihmiselämä kuvattuna syntymästä kuolemaan asti ja se heijastaa koko ajan Jumalan kunniaa ja tuo esiin Kristuksen kirkkauden evankeliumia:

Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa ikuisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan… Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme Ps.103:9,10,12.

Kauniisti siinä kuvataan Jumalan ja ihmisen suhde, Luojan ja hänen luotunsa asema: Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho; hän kukoistaa kuin kedon kukka. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. Ps.103:14-16.

Tämä elämän lyhyys ja hauraus, tämä ihmisen kuolevaisuus oli se, mikä kosketti minua tänään. Toisaalta se turvallisuus, jota koko tämä psalmi huokuu. Se tosin kuvaa meidät hauraiksi ja haavoittuviksi, syntisiksi olennoiksi, mutta samalla saamme olla Jumalan armon varassa täysin turvassa.

Mutta Herran* armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa kestää lapsen lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen asetuksensa ja noudattavat niitä. Ps.103:17-18.

Mikä Jumalan armotekojen ylistys! Hienoa runoutta, rohkaisevaa luettavaa – ja niin totta. Monet runoilijat kyllä sepittävät hienoja säkeitä, mutta ne ovat kuin unta, ihmisen haaveita. Tässä kerrotaan Jumalan ajatuksia, kuvataan hengen avulla ihmiselämän kurjuus ja ihanuus. Se on muuttumatonta, se on horjumatonta Jumalan sanaa, se on totuuden kallioperustaa. Kaikki siinä keskittyy ja huipentuu Kristukseen ja hänen armoonsa ja rakkauteensa, jolla hän on meidät lunastanut. Meidät huonot, meidät erehtyväiset, meidät pahat hän on ottanut rakkautensa piiriin. Hän kantaa, hän pelastaa, hän vie lepoon, hän ottaa taivaan kotiin. Hän vie meidät sinne, missä hän itse on: Herra* on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkea. Ps.103:19. Ja mikä onkaan johtopäätös kaikesta?

Ylistäkää Herraa*, kaikki hänen joukkonsa, te hänen palvelijansa, jotka täytätte hänen tahtonsa. Ylistäkää Herraa*, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa*, minun sieluni! Ps.103:21-22.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Säihkyvä kaulakoru

Kirjoittanut : 10.11.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Muutosten keskellä

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme hajotetaankin, meillä on taivaissa Jumalan valmistama asunto, ikuinen koti, joka ei ole käsin tehty. 2.Kor.5:1.

Täältä epävarmuuden, sairauden ja raadollisuuden maasta kaipaamme päästä kotiin – kultakaupunkiin ikuiseen asuntoomme. Siellä kerran pääsemme pois vihollisen ulottuvilta, synnin houkutuksilta, rajuilman ja myrskyn alta, puutteen ja köyhyyden kourista, ja saamme kokea turvallisuuden, ilon ja pysyvän lohdutuksen. Tämä taivaskaipuu on luonnollinen osa uskonelämää ja iän myötä se vain lisääntyy.

Mutta myös maallinen vaelluksemme sisältää monia lähtöjä ja saapumisia. Ehkä kaikki eivät muuta usein, mutta minä olen muuttanut 15-20 kertaa – tuskin pystyn laskemaan kaikkia. Nyt olemme huomanneet vaimoni kanssa, että Herra irrottaa meitä tästä paikasta, jossa elämme nyt. (Kirjoitettu ennen viimeisintä muuttoamme.) Herra irrottaa meitä niistä ihmisistäkin, joiden kanssa olemme tottuneet elämään. Olemme siinä tilanteessa, jota vanha sanonta kuvaa termillä ”teltan tapit löysällä”. Jotakin purkamista on menossa ja muutosta ilmassa.

Tässä tilanteessa on parasta henkisesti valmistautua muutoksiin. On parasta kehittää sellainen mielenlaatu, että ”Herra, mitä sinä tahdot, tapahtukoon sinun tahtosi ja suunnitelmasi mukaan”. On selvää, että hänen suunnitelmansa on aina paras. Ei kannata takertua paikkoihin tai ihmisiin.

Jos elät samanlaisen muutoksen keskellä – joko se muutos on vasta piirustuspöydällä tai jo menossa – olkoon sydämesi levollinen ja mielesi rohkea. Herra, sinun Jumalasi, kulkee edeltä ja raivaa tietä. Hän ei jätä ketään oman onnensa nojaan, vaan suurten muutosten keskellä hän aina kohdistaa meihin riittävästi huomiota. Juuri silloin, kun olemme matkalla, siirtymässä paikasta toiseen, hänen erityinen huolenpitonsa on meidän kanssamme. Kuule, mitä hän lupaa sinulle tänään:

Ei teidän tarvitse hädissänne lähteä, ei kulkea paeten, sillä Herra* kulkee teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne. Jes.52:12.

Jumala kulkee edeltä ja raivaa tien. Mutta hän ei jätä asiaa siihen, hän kulkee myös takana ja suojelee meitä, ettei mikään vihamiesten kostoisku pääse yllättämään selkäpuolelta. Olen arvioinut, että tämä viimeksimainittu lupaus on vielä arvokkaampi kuin ”tien raivaaminen” (vaikka sekin on korvaamaton apu). – Kiitetty olkoon Herra, joka antaa apunsa ja kulkee kanssamme Hyvän paimenen tavoin joka hetki!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Muutosten keskellä

Kirjoittanut : 09.11.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Pilalle mennyt väritystehtävä

Minun lapsuudessani ei ollut teeveetä eikä juuri sarjakuviakaan. Aamulehden takasivulla oli joitain sarjakuvia, joista muistan yksityiskohtia. Jokin yksittäinen lastenkirja oli ja Kotiliesi. Kotilieden takakannessa oli aina sarjakuva. Kerran sen yhteydessä julistettiin värityskilpailu. Sarjakuva piti värittää ja lähettää toimitukseen. Minä olin aika innostunut omista puuväreistäni ja piirtäminen oli mielipuuhaani. Siis töihin. Mutta kilpailutyöni ei sujunut kaikilta osin hyvin. Isoveljeni tuli minua vahtimaan ja neuvomaan ja hän huomasi yhden huonosti väritetyn kohdan. Siitä seurasi huutoa ja mekastusta. Työni kyllä lähetettiin, mutta en odottanut sen menestyvän. Minut haukuttiin lyttyyn ja tiesin epäonnistuneeni pahan kerran.

Oletko sinä koskaan kokenut vastaavaa? Teet työsi parhaan taitosi mukaan ja työn jälki on enimmäkseen hyvää, mutta jokin kohta menee vähän pilalle ja se jää harmittamaan. Sitten vielä joku alkaa moittia siitä ja suurentelee sitä. Tunnet itsesi surkeaksi. Miksi edes yritin?

Meillä on kuitenkin Jumala, joka näkee salatutkin asiat ja osaa arvioida meitä oikein. Edellä mainitut asiat voivat olla vähäpätöisiä, mutta kun epäonnistuminen jossakin paljon merkittävämmässä asiassa johtaa raskaaseen syyllisyyteen ja masennukseen, on oikeudenmukaisen kohtelun saaminen ratkaisevan tärkeää. Kristillinen usko tarjoaa juuri tätä: sovitusta, hyvitystä, tasausta, vääryyden oikaisemista, lohdutusta ja toivoa. Kristuksen rakkaus nostaa meidät jälleen jaloilleen. Olemme epäonnistuneet, mutta saamme kohdata Jumalan armon ja kokea, että mokamme ei ollut korjaamaton. Saamme anteeksi. Saamme aloittaa alusta. Saamme toivon, että huominen on parempi. Tulevaisuus on hyvä, sillä minulla on uusi mahdollisuus. Siinä missä epäonnistuin, voin yrittää uudestaan ja onnistua. Turvaudun Jumalan apuun ja olen yliluonnollisen ja ihmeitä tekevän avun kautta pääsevä saavutuksiin, joita minun moittijani katsovat suu auki. Syyttäjieni suu tukitaan ja minä saan iloita ja riemuita Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta! Siinä missä huonommuuden tunne on vanginnut meidät alakuloiseen vaippaansa, me saamme kohdata Jumalan antaman helpotuksen ja vapautuksen:

Palatkaa takaisin linnoitukseen, te vangit, joilla on toivo. Tänäkin päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan. Sak.9:12.

Eräänä talvisena päivänä, kun kävelin koulusta kotiin, minua odotti yllätys. Postista oli tullut paketti ja siinä oli erilaisia värikyniä ja värityskirjoja enemmän kuin olin koskaan kaupassakaan nähnyt. Lisäksi oli kunniakirja, jossa minun sanottiin voittaneen Kotilieden värityskilpailun 1. palkinnon! Voi sitä iloa! Sainpa olla vähän ylpeäkin. Loppuikäni muistan sen, kuinka sain hyvityksen minulle annetuista moitteista ja omastakin epäonnistumisen tunteesta. Sen jälkeen viihdyin entistä paremmin värikynieni parissa. Tänään voin kiittää Jumalaa tuosta kokemuksesta ja samalla tajuan, kuinka tärkeää on, että me jokainen saamme kokea vastaavia hetkiä. Että saamme virheemme anteeksi, saamme hyvityksen, saamme rohkaisun, saamme kannustuksen, saamme uuden toivon ja ilon, uudenlaisen itseluottamuksen ja vahvan uskon Jumalaan, joka on hyvä ja rakastaa meitä. Jumala antakoon sen siunauksen sinulle tänään!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Pilalle mennyt väritystehtävä

Kirjoittanut : 08.11.2018 Kategoria/t: Rohkaisu