RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Voitelun haaste

Kun Eliab, Daavidin vanhin veli, kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, hän vihastui Daavidille ja sanoi hänelle: ”Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä autiomaassa? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja sydämesi pahuuden. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa.” 1.Sam.17:28.

Eliabin ongelma oli kateus. Hän oli paikalla, kun Samuel tuli käymään ja käytiin läpi kaikki Iisain pojat. Eliab ei saanut voitelua, Daavid sai. Se oli kova isku Eliabille, joka oli kuvitellut olevansa tärkein kaikista Iisain lapsista. Eliab kuvitteli, että hän olisi ainakin koko perheen urhein soturi. Daavid oli hänelle piikki lihassa, hänen itsevarmuutensa pahin uhka.

Sinäkin, joka olet Jumalan ihminen ja saanut taivaallisen kutsun, voit olla varma, että sinua kohtaan tunnetaan vihaa, joka nousee syvältä. Kateus on syvässä ihmisen sielussa, varsinkin sellaisen, joka on epävarma omasta arvostaan. Jos sinulla vielä on jokin erityinen kutsumus ja elämäsi yllä on ainutlaatuinen Pyhän Hengen voitelu, voit olla varma, että kivet lentää kohti. He eivät ole aina sielunvihollisen palvelijoita, eivät vihamiehiä, he voivat olla lähimpiä, he voivat olla seurakunnan jäseniä, omia työtovereita hengellisessä työssä. Tämä on haaste, jonka jokainen Jumalan ihminen joutuu kestämään.

Rohkaisen siis sinua kestämään ja kärsimään oman voitelusi ja kutsumuksesi paino. Sinun tulee osata olla välittämättä ihmisten myrkyllisistä sanoista. Sinun pitää osata tehdä samoin kuin Daavid: hän kääntyi pois Eliabista, kohautti olkapäitään, tuhahti ”Eikö edes tuon vertaa saa kysyä?” ja eteni sitten Jumalan suunnitelman mukaan. Daavid seurasi omaa kutsumustaan ja eli uskoaan todeksi. Eliab oli siinä vain vähäinen häiriö. Mutta se edellytti Daavidilta oikeaa asennetta. Daavid olisi voinut sanoa: ”Olen täällä, koska isäni käski minun tuoda teille evästä!” Daavidilla ei ollut mitään hävettävää, vaan hänellä oli hyvä omatunto.

Älä siis jää murehtimaan ihmisten vihaisia sanoja. Älä anna niiden painua sydämeesi ja myrkyttää sinun sieluasi. Jos jäät miettimään, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, ja elämään ihmisten mieliksi, et koskaan voi toteuttaa Jumalan sinulle uskomaa kutsumustyötä. Älä tuhlaa henkistä energiaasi ihmisten kateellisten puheiden märehtimiseen äläkä anna hengellisen voitelusi kulua taisteluihin, joita sinun ei ole määrä taistella. Keskity siihen kutsumukseen, jonka olet Jumalalta saanut. Kestä ristisi paino, se vastaa sinun voitelusi syvyyttä. Ota vastaan pilkka, se on sinun täydellisen voittosi ennusmerkki. Mooseksesta sanotaan:

Hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Hepr.11:26.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Voitelun haaste

Kirjoittanut : 13.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Minä käännän sinun kohtalosi

Katso lapseni, ei sinun tarvitse olla murhemielellä, vaan sinä saat luottaa minuun ja minun hyvyyteeni ja armooni, joka on runsas. Luota minuun ja minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon. Minä vapautan sinua kaikista niistä kärsimyksistä, joita olet saanut kokea (Ps.34:20). Minä autan sinua ja tuen sinua vahvalla käsivarrellani ja pidän sinut pystyssä. Sinun ei tarvitse murehtia.

Katso lapseni, sinä kapuat nyt vuoren rinnettä ylös. Sinä joudut ponnistelemaan ja sinua uuvuttaa. Mutta pian sinä pääset vuoren harjanteelle ja koet suuren helpotuksen. Saat katsella aivan uusia näkymiä, lohdullisia tulevaisuuden näkymiä, saat nähdä edessäsi tervetulleen muutoksen. Sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun minä teen sinun elämässäsi hyviä asioita, luon uutta ja johdatan sinua virvoittavien vesien tykö. Sinä saat kulkea tasoitettua tietä ja täyttää ne teot, jotka minä olen sinulle valmistanut. Minä olen valmistanut sinulle sillan kaikkien esteiden yli.

Katso lapseni, minä avaan sinulle uusia ovia. Minä johdatan sinut myyjien luo ostamaan öljyä lamppuusi ja sinä saat tankata säiliösi täyteen. Sinä saat uuden voitelun. Katso, minä tuon sinun yhteyteesi uusia veljiä ja sisaria. Katso, se uusi yhteys sisältää paljon minun hyviä lahjojani. Se uusi yhteys on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Sinä saat virkistyä ja iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä. Sinä saat siitä lähteestä juottaa muitakin. Sinä saat ihmetellä, mitä minä teen, kun minä sinua siunaan. Kiitosmieli täyttää sinut ja sinä saat palkan kaikesta vaivannäöstäsi ja lohdutuksen kaikista vastoinkäymisistäsi.

Katso lapseni, nämä asiat tapahtuvat pian. Ole kestävä ja rohkea, sillä kaikki muuttuu paremmaksi. Katso, sinun ilon päiväsi on ihan ovella, sinä riemuitset ja iloitset kaikesta, mitä minä teen.

Kun Herra* käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät. Silloin suumme täyttyi naurusta ja kielemme riemusta… Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. Joka itkien lähtee matkaan kylvösiementä vieden, se riemuiten palaa lyhteitään kantaen. Ps.126:1-2,5-6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Minä käännän sinun kohtalosi

Kirjoittanut : 12.12.2018 Kategoria/t: Profetia, Rohkaisu

 

Muista levätä

Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä täytän voimalla. Jer.31:25.

Monta kertaa käy niin, että elämän vaikeudet kasaantuvat emmekä osaa olla murehtimatta, emme osaa rentoutua oikealla tavalla ja levätä arjen työstä ja irrottautua sydämemme murheista. Kun väsymys ottaa meidät valtaansa ja arjen huolet painavat, kun vihollinen hyökkää meitä vastaan ja masentaa, vie mielialan matalaksi, silloin väsymys voi muuttua vähitellen uupumukseksi. Työkykymme laskee, mielialamme ei korjaannu, raahaudumme vain päivästä toiseen. Kaikki tuntuu raskaalta, uni ei tuo lepoa, aamumme eivät käynnisty kunnolla. Päivät lähtevät käyntiin hitaasti ja kankeasti, masentuneella mielin.

Näissä tilanteissa tarvitsemme sitä lepoa, jota saamme Kristukselta. Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Matt.11:28. Miten oikein voimme käytännössä mennä Kristuksen luo? Emme aina osaa, emme tiedä, miten. Olisi osattava pysähtyä ja hiljentyä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle on pysähtyminen ja hiljentyminen kuitenkin ylivoimainen ”suoritus”, kun jokin sisäinen vauhtipyörä pitää liikkeellä, tekemässä, hoitamassa asioita, tapaamassa ihmisiä.
Kuten joku valitti ”Miksi ihmisen pitää joka päivä syödä?” Syömisen pakko jo sinänsä pitää meitä liikkeellä, kun on käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa, hoidettava elämän perusasioita. Mutta silti – Jumala piti lepopäivän ja antoi esimerkin ihmiselle (joka on luotu Jumalan kuvaksi), että meidänkin on pidettävä lepopäiviä. Onko se jokin muodollinen viikonpäivä? Käskyhän kuuluu: Muista pyhittää lepopäivä. 2.Moos.20:8. Ehkä se pitäisi nykyihmiselle muotoilla vähän yksinkertaisemmin: ”Muista levätä”.

Lepo sinänsä ei auta meitä, jos ongelmamme on se, että kasaamme sieluumme kaikenlaista huolta ja murhetta. Tai jos hellimme kokemiamme loukkauksia, koskettelemme vanhoja haavojamme, pyhitämme katkerat muistot ja pystytämme niille sielumme maisemaan muistomerkkejä, joille käymme laskemassa kukat säännöllisesti. Lepoon hakeutuminen merkitsee siis katseen kääntämistä pois näistä arjen murheista, omista haavoista, ja sen suuntaamista taivaallisiin. Voimme alkaa hoitaa hengellistä elämäämme sanalla ja rukouksella, varaten aikaa hiljentymiseen kotona. Voimme tietysti ulkoistaa asian seurakunnalle, mutta siinä tapauksessa pitää muistaa, että teho on (useimmiten) vain murto-osa siitä, minkä saa hyväkseen, jos hoitaa hiljentymisen itse. Murehtimisen sijasta voimme kiittää häntä, joka antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Voimme antaa kiitoksemme Jumalalle, joka valmisti meille todellisen levon Kristuksessa – antoihan hän Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Voimme iloiten odottaa hänen apuaan, oli ongelmamme mikä tahansa. Voimme iloita hänen armostaan ja rakkaudestaan, josta profeetta Sefanja kertoo meille kauniilla sanoilla:

Herra*, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee. Sef.3:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Muista levätä

Kirjoittanut : 11.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sovitaanko?

Olemme vajavaisia ihmisiä vielä uskovinakin monessa suhteessa. Tunne-elämämme saattaa heitellä meitä ja pienetkin asiat aiheuttaa myrskyn sielussamme. Sitten huono ja alavireinen mieliala voi jäädä päälle ja alamme valittaa ääneen elämämme surkeutta. Joskus saamme rukouspalstankin kautta kuulla näitä ihmisten valituksia, jotka toisaalta tuovat avunpyytäjän hädän aidosti esiin, mutta toisaalta antavat mitä ilmeisimmin yksipuolisen kuvan avunpyytäjän tilanteesta. Nimittäin aina pitäisi olla tuotavana myös kiitosta.

Ajattele, että olet saanut syntyä Suomeen, tänne pohjoismaisen hyvinvoinnin keskelle. Ajattele, että olet saanut käydä koulua, oppia lukemaan. Ajattele, että saat lukea omakielistä Raamattua ja tutustua sitä kautta Jeesukseen, joka rakasti sinua kuolemaan asti ja rakastaa edelleen. Ajattele, että sinun ei tarvitse asua bambumajassa. Ajattele, että sinun ei tarvitse rakentaa majaasi joka vuosi uudestaan, kun tulvat ja monsuunisateet pyyhkäisevät sen mennessään, ja mieti sitäkin, että joku saa olla onnellinen, jos onnistuu pakenemaan myrskyn alta pois. Ajattele, että sinä saat vapaasti harjoittaa uskontoasi eikä ääriainekset uhkaa sinun henkeäsi sen vuoksi, että olet kristitty. Ajattele, että saat olla osallinen vapaasta tiedonvälityksestä ja käyttää internetiä.

Ajattele, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Monien kohdalla on elämä siunannut heitä puolisolla ja lapsilla. Minua itseäni on Jumala siunannut jopa lapsenlapsilla. Ajattele, että saat olla terve tai ainakin melkein. Ajattele, että jos sairastut vakavasti, pääset suhteellisen nopeasti hoidon piiriin. Ajattele, että saat syödä joka päivä eikä vain joka toinen. Ajattele kaikkia siunauksia, joita olet saanut kokea elämäsi aikana. Kiitä niistä Herraa, Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta. Jaak.1:17.

Sovitaanko, että elämme tätä elämäämme tässä kiitoksessa, vaellamme kiitollisella sydämellä tätä maallista vaellustamme, vaikka elämä tuo välillä raskaitakin päiviä ja kipeitä asioita, vaikeita ongelmia, joiden kanssa voi joutua epätoivoon? Sovitaanko niin, että emme suostu tekemään tästä elämämme kokonaisuudesta, joka on kuitenkin Jumalan lahjaa, mitään loputonta itkuvirttä? Sovitaanko niin, että nostamme katseemme ylös ja virvoitamme mielemme ajattelemalla taivaallisia? Ja mitä ikäviin ihmisiin tulee, onhan meille annettu selkeä ohje:

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi, kun mielenne on masentunut. Hepr.12:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sovitaanko?

Kirjoittanut : 09.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sydämesi aarre

Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Matt.6:21.

Missä sinun aarteesi on? Onko sinun aarteesi sinun mielitiettysi, puolisosi, lapsesi tai lapsenlapsesi? Vai onko se sinun talosi, autosi, veneesi tai kesämökkisi? Onko sinun kallein aarteesi sinun urasi, oppiarvosi, asemasi ja maineesi? Jos olet uskova, silloinhan kallein aarteesi liittyy kristilliseen uskoon, mutta onko se seurakuntasi, kutsumustyösi, kirkkosi tai kenties sinulle luvattu palkka hengellisestä työstäsi?

Kai meidän suurin aarteemme tulisi olla Jeesus, hänen ansaitsemansa pelastus ja ikuinen lepo taivaassa? Virsi 183 väittää, että ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa”. Tuo tuttu virsi ylistää Jumalan sanan arvoa ja merkitystä.

Vaikka hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen on suuri aarre, ajattelen usein yhtä siivua siitä eli palvelutyöstä saatavaa palkkaa. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa viitataan ”suureen palkkaan”. Uskonsa tähden vainotuille luvataan suuri palkka (Matt.5:12, Luuk.6:23). Myös kaikki palvelukset, joita teemme Kristuksen omille, ansaitsevat palkan (Matt.10:42, Mark.9:41). Vertaus viinitarhan työmiehistä kertoo meille, millä tavalla Jumala maksaa palkkaa työmiehilleen (Matt.20:1-16). Hyvistä töistä, rukouksista ja paastoista voi myös saada palkkaa, mutta jos haluaa niistä kunniaa ihmisten edessä, ei sitä enää jää maksettavaksi taivaassa (Matt.6:2,5,16). On parempi, jos emme saa palkkaamme ihmisten toimesta, vaan palkka jää Jumalan maksettavaksi. Oletettavasti se on paljon suurempi ja kasvaa vielä korkoakin taivaan pankissa.

Silloin sinä olet autuas, koska he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat korvauksen vanhurskaiden ylösnousemuksessa. Luuk.14:14.

Niinpä kannustan sinua, joka koet, että et ole saanut ansaitsemaasi palkkaa tai mitään tunnustusta hyvästä työstäsi. Yksi mieliohjelmani TV:ssä on Pomo piilossa, sillä sen lopussa aina palkitaan hyvät työntekijät. Liikutun aina, kun nuo työlleen omistautuneet vihdoin saavat kiitosta hyvin tehdystä työstä. Useimmiten he ovat jääneet vaille kiitosta ja tunnustusta. Nyt he saavat kunniaa, kiitosta ja ylimääräisiä palkkioita, koska ovat osoittaneet olevansa tunnollisia, ahkeria ja luotettavia työntekijöitä. Hyvä asenne jo sinänsä on eduksi. Uskon, että näin tapahtuu kerran Jumalan edessä. Silmänpalvojat joutuvat häpeään ja kunnolliset ja kuuliaiset ihmiset palkitaan. Niinpä sinäkin saat luottaa siihen, että Jumala näkee sinun palvelutyösi ja palkitsee sinut kerran. Sinulle on eduksi, että ihmiset eivät ole sinua palkinneet. Sinun hiljainen ja nöyrä olemuksesi, sinun vaatimaton luonteesi ja sinun kärsivällinen puurtamisesi nostetaan kerran parrasvaloihin. Sinä saat loistaa, sinun arvosi nousee. Voit päästä ensimmäisten joukkoon, kun jotkut ensimmäiset ovat joutuneet viimeisille sijoille. Sinun aarteesi löytyy juuri sieltä, missä sinun sydämesi on aina ollut.

Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6:20.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sydämesi aarre

Kirjoittanut : 08.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu