RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Karkit jakoon

Lasten laulussa sanotaan: ”kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”. Tämä onkin yksi evankeliumin sanoman peruspilareista – se kuuluu kaikille. Jokainen on kutsuttu sisälle elämään ja jokaiselle on varattuna Jumalan lapseuteen kuuluvat lahjat.

Äideillä on joskus paljon haastetta siinä, että saa sisaruskateuden pysymään aisoissa. Kun yhden lapsen synttärit lähestyivät, eräs äiti oli keksinyt kirjoittaa lapulle ”minunkin vuoroni tulee” ja antaa sen nuoremmalle siskolle. Hänen kuului pitää sitä taskussaan ja katsoa riittävän usein, ettei kateus pääsisi valloilleen. Äiti järjestäisi kyllä yhtä hyvät synttärit jokaiselle lapselleen. Lahjoja olisi yhtä paljon, kakku olisi yhtä komea, laulu laulettaisiin yhtä innolla, onnentoivotukset olisivat yhtä raikuvat ja huomion keskipisteenä oleminen olisi yhtä antoisaa kuin muillakin.

Voimme vähän hymyillä tälle, mutta monet äidit (ja miksei isätkin) ovat toisinaan ihan purjeessa sisaruskateuden kanssa. Joulut ovat helpompia, koska silloin kaikki saavat lahjoja, mutta ne synttärit! Olemmeko me aikuiset sitten yhtään kypsempiä? Eikö vain kateus nouse kuin tulva keväällä, kun joku saa myönteistä huomiota osakseen? Jos joku saa seurakunnassa tunnustusta ja jonkin luottamustoimen, heti nousee ajatus mieleen: ”minun olisi pitänyt saada vähintään sama kohtelu”.

On niin vaikeaa iloita toisen menestyksestä, koska unohdamme, että meillekin on annettu riittävästi lahjoja. Jokainen on saanut oman osansa Jumalan armosta, jokainen on saanut osansa uskosta, jokainen on saanut osansa sovituksesta, jokainen on saanut kutsun palvella, jokainen on saanut lahjoja, joita voi käyttää. Emme ole jääneet osattomiksi, vaan meille jokaiselle on varattuna Jumalan armon ihanuutta riittävästi. Persoonallisuutemme on erilainen ja kutsumuksemme on erilainen, uskon määräkin voi olla erilainen ja aika, jolloin hengellinen elämä meissä kukkii ja tuottaa satoa, on erilainen. Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Saarn.3:1. Mutta Jumalan hyvyys ympäröi meitä kaikkia. Emme jää huonommalle osalle, emme jää paitsi, kun Jumala jakaa siunauksiaan.

Mitä siunauksia sinä oletkaan saanut! Jumala on tarkoittanut, että jaamme niitä siunauksia, joita olemme saaneet. Tulkoon teidän yltäkylläisyytenne avuksi heidän puutteeseensa, niin että heidän yltäkylläisyytensä tulisi vuorostaan avuksi teidän puutteeseenne. Näin syntyy tasaus. 2.Kor.8:14. Lasten synttärit voivat opettaa meitä tässäkin – karkit vaan jakoon!

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Karkit jakoon

Kirjoittanut : 14.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Ryhdy työhön

Haluan rohkaista sinua, jos sinulle ei ole annettu sitä palvelustehtävää, jonka koet saaneesi sydämellesi. Et tarvitse ihmisten lupaa, jos Herra on sinulle jostakin työstä puhunut. Jos joku ihminen sinua estää, kulje hänen ohitsensa, ethän ole saanut kutsuasi ihmisiltä. Olkoon vaikka seurakuntasi johtaja, et sinä hänelle ole vastuussa, vaan Kristukselle.

Voit osoittaa kasvaneesi aikuiseksi, kun kuljet omaa tietäsi, ryhdyt hengelliseen työhösi oma-aloitteisesti, kun aloitat ja lopetat työn ilman ihmisten lupaa. Siinähän sinä osoitat kypsyytesi, kun et taivu luovuttamaan minkään vastarinnan takia.

Pyhä Henki neuvoo kyllä sinua, miten työtä tehdään, jos kerran hän on siihen kehottanut. Tänä päivänä seurakuntien tila on yleisesti ottaen niin penseä, ettet paljon hyödy seurakuntien tai kristillisten järjestöjen tuesta. Voit enemmän hyötyä niiden vastarinnasta.

Älkää luottako valhepuheeseen: ’Tämä on Herran* temppeli, Herran* temppeli, Herran* temppeli!’ Jer.7:4.

Sama mantra on nykyisin yleisesti käytössä, sanamuoto vain vaihtelee. Nosta katseesi ylemmäksi, katso Häneen, joka antoi henkensä sinun edestäsi – hän antaa sinulle kaiken muunkin, mitä tarvitset. Hän on kutsujasi, hän on työnantajasi ja hän sanoo sinulle tänään näin:

Minä tiedän sinun tekosi. Olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Voimasi on kyllä vähäinen, mutta sinä olet noudattanut minun sanaani etkä ole kieltänyt nimeäni. Ilm.3:8.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Ryhdy työhön

Kirjoittanut : 13.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lojaali ihminen

Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian. Sananl.21:21.

Sana, joka on käännetty ’laupeus’ on useimmissa englanninkielisissä käännöksissä ’mercy’ (armo). Eräs käännös (New American Standard Bible) käyttää kuitenkin sanan ’laupeus’ tilalla sanaa ’lojaalius’. Lojaalius on hyvä sana, jota ei löydy suomenkielisestä Raamatusta, vaikka sille olisi käyttöä. Lojaali ihminen on uskollinen ja luotettava. Ihmissuhteissa se tarkoittaa, ettei puhu ystävästään pahaa selän takana, on perheen jäsen joka ei likaa omaa pesää, on uskovana niiden arvojen takana, joita seurakunta edustaa, on alamainen ja kuuliainen Kristukselle. Lojaali ihminen kunnioittaa sitä ihmistä joka on hänelle läheinen, yhteisöä johon kuuluu, ja palvelee uskollisesti Jumalaa, johon uskoo. Lojaali ihminen ei petä läheisiään eikä Jumalaa.

Lojaalius voi joutua koetukselle tilanteissa, jossa pitäisi olla lojaali kahdelle taholle, jotka riitelevät keskenään. Muistamme kuningas Saulin pojan Joonatanin, joka yritti olla lojaali sekä isälleen että Daavidille. Tai lojaalius on koetuksella, koska se henkilö tai yhteisö, jolle haluaisi olla lojaali, rikkoo luottamuksen.

Lojaalius on loppujen lopuksi oma valinta. Sinä itse päätät, kenelle olet lojaali. Sinä itse päätät, minkälaiselle hengelliselle elämälle sinä uhraat pelimerkkisi, kuka ansaitsee sinun luottamuksesi ja kuka ei, mikä taho ansaitsee sinun lojaaliutesi, mikä ei. Monet jäävät perinteiden vangeiksi eivätkä osaa äänestää jaloillaan. Tästä Paavali moitti korinttilaisia:

Tehän siedätte sen, että joku orjuuttaa teidät, että joku syö teidät putipuhtaiksi, että joku saa teidät saaliikseen, että joku korottaa itsensä, että joku lyö teitä kasvoihin. 2.Kor.11:20.

Joskus on hyvä osata irrottautua vääristä ystävistä, huonosta seurasta, yhteisöstä joka käyttää hyväksi tai sortaa. Mutta lojaalius niille tahoille, jotka sen ansaitsevat, saa siitä vain lisää merkitystä. On suurenmoista omistaa ystäviä, jotka ovat ehdottoman lojaaleja.

Niinpä haluan rohkaista sinua olemaan lojaali Kristukselle, joka on kaiken lojaaliuden malliesimerkki. Hän oli lojaali taivaan Isälle ja me voimme olla opetuslapsia, joiden lojaalius Herralle on vankkumatonta. Me voimme olla lojaaleja uskon veljille ja sisarille. Me voimme olla lojaaleja niille arvoille, joita kristillinen usko edustaa.

Mennään siis tähän päivään uskollisin sydämin, eletään tänäänkin lojaaleina Jumalan sanalle, uskollisina taivaalliselle kutsulle, jonka olemme saaneet. Sen lisäksi:

Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lojaali ihminen

Kirjoittanut : 12.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hengen turvatakuu

Herra* ei kuitenkaan kääntynyt hehkuvasta vihastaan… 2.Kun.23:26.

Herra ei leppynyt Juudan kansalle, kun kuningas Manasse oli ollut niin kelvoton. Luopumus oli jatkunut jo pitkään ja Manasse oli viimeinen niitti Juudan arkkuun. Tosin hyvä kuningas nimeltä Joosia yritti kammeta Juudaa parannuksen tielle ja onnistuikin monin tavoin reivaamaan kansan kurssia oikeaan suuntaan. Jotenkin se ei vaan riittänyt. Joosia oli joka suhteessa hyvä mies kansan johdossa, mutta hänkin oli erehtyväinen. Lähtiessään sotimaan Egyptin farao Nekoa vastaan, hän ei tiennyt, että kuolisi sillä sotaretkellä.

Tässä riittää miettimistä. Ymmärrämmekö tämän? Oliko Joosian jumalanpalvelus jotenkin ulkonaista ja vain Mooseksen lain noudattamista? Oliko Joosian aikakausi herätys, joka vaikutti ylätasolla, mutta ei ruohonjuuritasolla? Puuttuiko siitä syvä tietoisuus Jumalan tunteista ja ajatuksista, profeetallinen ”tiedän että tiedän”? Voimme Jeremian tavoin surra Joosian kohtaloa kunnioittaen hänen muistoaan ja elämäntyötään, mutta riittääkö meidän hengellisyytemme kuitenkaan tajuamaan tätä kaikkea pohjamutia myöten?

Voimme tutkia historiaa ja tajuta, että farao Neko lähti sotimaan Assyriaa vastaan. Hänen oli kuitenkin määrä saada pahasti turpiinsa ja lopulta Assyria hävittäisi hänen sotaväkensä ja Egyptin maan. Mitä tekemistä siis Joosialla oli tässä muinaisessa sodassa? Voidaan kai vastata: – ei mitään. Ainakin pinnallisesti katsoen Joosian ei olisi pitänyt ”sekaantua toisten riitoihin”.

Jos jotain voimme oppia tästä kuningas Joosian kohtalosta, voimme ainakin yrittää kuunnella Jumalaa niin tarkkaan, että emme sotkeudu asioihin, jotka eivät meille kuulu. Jos olemme kuuliaisia Jumalan hengelle, emme tee mitään ”omia ratkaisuja”, provosoi vihamielisiä voimia ja saata itseämme vaikeuksiin. Niinpä voimme saada arvokkaan neuvon, kun Paavali puhuu korinttilaisille Pyhän Hengen roolista:

Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. 1.Kor.12:7-10.

Jos meillä on nämä lahjat – esimerkiksi henkien erottamisen armolahja –  ja ne toimivat, emme eksy omiin ratkaisuihin. Emme eksy, jos tiedämme, mitä Jumala tahtoo. Profeetallisuus ja muutkin hengen lahjat ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat meitä turvallista reittiä eteenpäin. Niiden toimiessa ja Pyhän Hengen opastaessa seurakuntaa ei ihmisviisaus pääse meitä määräilemään. Niinpä Paavali painottaa uudestaankin:

Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. 1.Kor.14:1.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hengen turvatakuu

Kirjoittanut : 10.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Anteeksi saadaan armosta

Anteeksi saadaan armosta, mutta luottamus ansaitaan. Näin olen itse joskus todennut ja tiedän, että tämä ajatus on monen muunkin näkemys. Raamatusta sitä ei sellaisenaan löydy. Mutta on selvää, että anteeksiantamus on keskeistä kristillisessä uskossa. Jeesus kuoli ristillä, jotta meillä on mahdollisuus saada anteeksi.

Viime aikoina olen muistellut lukioaikaani ja sitä, että loukkaannuin erääseen opettajaani ja aloin kiusata häntä. En tehnyt mitään hänen antamiaan läksyjä. Otin suosiolla hänen aineistaan viitosen. Osoitin usein mieltäni häntä vastaan ja käyttäydyin huonosti häntä kohtaan. En vain jaksanut antaa hänelle anteeksi sitä, että hän oli nöyryyttänyt minua eräästä mitättömästä syystä. Kului noin kymmenen vuotta siihen, että tulin uskoon. Siinä prosessissa vasta tein parannusta ja vapauduin katkeruudesta häntä kohtaan.

Kun lukioni on jo kohta muisto 50 vuoden takaa, on edelleen ihmisiä, jotka leimaavat minut kiusaajaksi. Jopa uskovaiset ihmiset haluavat muistaa minusta tällaisen huonon puolen. Tässä kivisateessa olen alkanut tajuta, miten tärkeää on saada anteeksi ja antaa anteeksi. Anteeksiannon tulee toimia molempiin suuntiin. Jos meitä aina vaan armotta syytetään ja tuomitaan lain mukaan, olemme hukassa. Se hyöty ihmisten syytöksistä on, että Kristuksen uhrikuolema nousee silloin silmissämme aivan uuteen arvoon.

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan… 2.Kor.5:19. Kärsihän Kristuskin kerran syntien tähden, vanhurskas väärintekijöiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18.

Niinpä voin rohkaista sinua ja vakuuttaa sinulle, että Jumalan armo on varattuna sinullekin ja syntien sovitus Kristuksessa on totta sinunkin kohdallasi. Sinä saat turvata Jumalan armoon ja hyvyyteen, kun hän lähetti Poikansa kuolemaan meidän puolestamme ja lunastamaan meidät synneistämme. Näin sinut on nimeltä kutsuttu ja henkilökohtaisesti valittu pelastukseen.

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tit.3:4-5.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Anteeksi saadaan armosta

Kirjoittanut : 09.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu