RSS

Aihearkisto: Rohkaisu

Kirkastuneen ilon vallassa

..sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Hepr.10:36.

Kun Jumala tekee elämässämme uutta, saamme uudenlaista elinvoimaa, innostusta ja ensirakkautta sydämeemme. Sellaisen uuden innostuksen turvin pääsemme uuteen vauhtiin, kykenemme keskittymään ja sitoutumaan, pääsemme kasvuun, kenties kokonaan uudelle tasolle – pääsemme joka suhteessa eteenpäin. Tätä kutsutaan hengellisessä elämässä morsiusajaksi.

Sitten seuraa tasaisempi matkanteko. Usko alkaa maistua työltä ja suorittamiselta. Usko alkaa vaatia veronsa, joudumme maksamaan hintaa siitä, että seuraamme Herraa. Huomaamme, että tarvitsemme vakaumuksellisuutta, kun kaikenlaiset maailman houkutukset ja synnin kiusaukset iskevät päin. Innostus, jota alkuun tunsimme, latistuu. Pelkkä matkanteon yksitoikkoisuus voi viedä parhaan terän. Tässä vaiheessa tarvitsemme kestävyyttä ja sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Itse asiassa kaikenlaiset ahdingot kasvattavat meissä kärsivällisyyttä (Room.5:3, Jaak.1:3) ja Raamatun sana on hyvää evästä, kun tarvitsemme pitkäjänteisyyttä (Room.15:4). Valitettavasti erilaiset koettelemukset voivat myös saada meidät luovuttamaan. Jos uskomme murenee, kun sitä koetellaan, voimme joutua luopumisen tilaan ja palaamme takaisin maailmaan. Tämä voi tapahtua hyvin huomaamatta. Uskovaisen eleet ehkä jäävät, mutta sisäinen palo sammuu.

Niinpä haluan sanoa, että sinä voit sittenkin olla vahva ja selviytyä matkan rasituksista. Sinä voit kiertää kaikki sudenkuopat, olla urhea, kestää kiusauksissa. Koetuksia ei ole tarkoitettu uskon murentamiseen, vaan vahvistamiseen. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Jaak.1:3. Uskon kestävyys on vähän samanlainen kuin fyysinen kunto – erilaiset rasitukset auttavat sitä paranemaan, tulemaan vahvemmaksi.

Älkäämme siis pelästykö koetuksia, matkan rasituksia ja asioita, jotka ovat vaikeita kestää. Niiden kautta uskomme lujittuu, luottamus Jumalaan kasvaa. Ja kun pääsemme eteenpäin, pääsemme myös lähemmäs maalia. Niin kauan kuin taivas on tavoitteemme, pyrkikäämme lähelle Herraa, elämään ensirakkaudessa Kristukseen, niin saamme siitä iloa ja voimia matkalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkastuneen ilon vallassa

Kirjoittanut : 15.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jo riittää!


Niin he sanoivat: ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.” Hän vastasi: ”Riittää”. Luuk.22:38.

Voidaan kysyä, mitä Jeesus tarkoitti vastauksellaan. Vastausta voidaan tulkita eri tavoin ja huomata sen moniselitteisyys. Ehkä hän tarkoitti sanoa, että ”jo riittää sapelinkalistelu. Tätä asiaa ei voida ratkaista miekan voimalla.” Toisaalta, kun katsomme pari jaetta taaksepäin, Jeesus oli juuri todennut: Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin myös laukun, ja jolla ei ole, myyköön viittansa ja ostakoon miekan. Luuk.22:36. Hän siis kaiketi tarkoitti miekalla Jumalan sanaa.

Raamattu on joskus moniselitteinen, usein monitasoinen. Siinä voi olla pinnallinen taso ja syvempi taso ja vielä niiden lisäksi syvähengellinen taso – se kaikkein oleellisin asian ydin. Kun etsimme tulkintoja Uuden testamentin ymmärtämiseksi, on syytä kääntyä Vanhan testamentin puoleen. Esimerkiksi kasteen merkitys ei avaudu erityisen syvällisellä tavalla ellei sen merkitystä kartoiteta Vanhan liiton kirjoitusten pohjalta. Niinpä etsimme tässä tapauksessa sanaa ”riittää” raamatunhakuohjelmasta ja löydämme kohdan Samuelin kirjasta:

Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotakseen sen, Herra* katui onnettomuutta ja sanoi enkelille, joka tuhosi kansaa: ”Jo riittää, laske kätesi alas.” Herran* enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona. 2.Sam.24:16.

Huomaamme helposti yhtäläisyyden. Kun Herramme oli menossa Getsemaneen, hän liikkui Araunan puimatantereen – eli temppelivuoren – vaiheilla ja toi esiin tämän totuuden, jonka hän oli sydämessään ymmärtänyt jo kauan sitten: ”Ihmiskunnan syntiongelmaa ei voida ratkaista poliittisesti, käymällä sotia, edes uskonsotia. Miekoin ei voida tätä ongelmaa ratkaista. Teurastaminen riittää nyt kertakaikkiaan. Eivät eläinuhritkaan voi poistaa syntejä. ..mutta uhreissa on jokavuotinen muistutus synneistä. Hepr.10:3.” Hänen sydämeensä oli iskostunut Jumalalta saatu näky ja kutsumustietoisuus, jota Raamattu hahmottaa mm. näin: Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:  ”Uhria ja lahjaa sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit. Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt. Silloin minä sanoin: Katso, minä olen tullut – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala. Hepr.10:5-7. Kristus siis toistaa Isän sanat ”jo riittää” ja tuo esiin sovituksen todellisuuden. Hän tuo Jumalan armon jatkuvan rankaisemisen ja tuomitsemisen tilalle. Daavid sanoi, että hänen olisi pitänyt kärsiä Israelin kuninkaana kansan sijasta (2.Sam.24:17). Jeesus toteutti nyt tämän profetian. Daavid pystytti alttarin Araunan puimatantereelle ja sillä uhrattiin eläimiä. Jeesus pystytti uuden liiton alttarin Golgatalle ja uhrasi itsensä, vuodatti verensä ja antoi henkensä kaikkien edestä.

Mikä mahtava teko, mikä sankarityö! Mikä kirkkaus loistaa nyt maailman yöhön! Yksi sana ”riittää” kuvaa niin hyvin tätä käännekohtaa.

Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi oikeaan aikaan. 1.Tim.2:6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jo riittää!

Kirjoittanut : 14.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Vaihtelu virkistää

Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Matt.6:6.

Monien uskovien ongelma on, että heillä ei ole mitään säännöllistä rukousohjelmaa, jota he veisivät läpi päivittäin. Monilta puuttuu se itsekuri, mitä tarvitaan ”rukouskammioon vetäytymiseen” tai raamatun esille ottamiseen ja lukemiseen.

Mutta sitten kun on rukousohjelma, vaarana on rutinoitua ja toistaa samoja rukouksia kuin papukaija. Siksi on aina välillä syytä pyytää, että Pyhä Henki ohjaa meitä paitsi rukoilemisessa myös rukousohjelmamme muuttamisessa hänen mielensä mukaiseksi. Uusien tuoreiden elementtien saaminen peliin antaa kivaa potkua rukoilemiselle, mikä tahtoo olla aika tylsää välillä.

Yksi niistä muutoksista, mitä olen tehnyt omassa ohjelmassani viime aikoina, oli ottaa iltaohjelmaan mukaan kiitoshetki. Siinä käyn läpi päivän tapahtumia ja kiitän jokaisesta hyvästä asiasta, mitä päivääni sisältyi. Luokittelin tämän rohkaisuksi sen takia, että tuosta hetkestä on tullut ehkä koko päivän virkistävin hetki enkä voi kuin suositella vastaavaa kaikille muillekin. Kuinka hyvä, parantava ja virkistävä tunne onkaan kiitollisuus! Esimerkkinä asioista, joita voin Herralle tuoda, olkoon vaikka tämä: ”Kiitos, Herra, että sain kirjoittaa tästä kiitoshetkestä sivustoni lukijoille tänään!”

Ylistäkää Herraa*, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa*, minun sieluni! Ps.103:22.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Vaihtelu virkistää

Kirjoittanut : 13.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumala palkitsee hyvät tekosi

Samoin myös hyvät teot ovat nähtävissä, eivätkä nekään, jotka eivät näy, voi pysyä salassa. 1.Tim.5:25.

On olemassa kirja nimeltä Näkymätön Elina, josta Klaus Härö on tehnyt elokuvankin. Näkymättömyys voi olla ongelma. Tällöin kai puhutaan lähinnä sosiaalisesta näkymättömyydestä, kun joku kokee, että häntä ei huomata. Muut unohtavat sinut, eivät oikein arvosta mitenkään tai peräti tahallaan vaikenevat kuoliaaksi. Nykyään kun on olemassa sosiaalinen media, on kehittynyt ns. huomiotalous. Jos julkaiset jonkin kuvan tai tarinan netissä etkä saa lainkaan tykkäyksiä tai saat liian vähän tykkäyksiä, sinusta tuntuu kurjalta. Asialla on tietysti positiivinenkin puolensa: jos huomionkipeys tulee tyydytetyksi, kun saat tykkäyksiä, silloinhan some on sinulle avuksi.

Yksinäisyys on se perimmäinen ongelma, jota ihmisten antama huomio lievittää. Mutta jos puhumme hengellisestä elämästä, on jokaisella, joka palvelee ja näkee vaivaa, tarve saada huomiota ja tunnustusta työstään. Paavali kehottaa: Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room.12:10. Tai hän sanoo: He ovat virkistäneet minun henkeäni niin kuin teidänkin. Antakaa siis tunnustus sellaisille miehille! 1.Kor.16:18.

Jos kuitenkin jäämme vaille ansaittua huomiota seurakunnassa, voimme tsempata itseämme ja muistaa, että Jumala näkee palvelustyömme. Hän huomioi antamisemme ja hyvät tekomme. Oikeastaan voi olla eduksi, että ihmiset eivät meitä kiitä, sillä Jumalan siunaus tulee silloin sitä suurempana meidän osaksemme. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Matt.6:4,6,18.

Et ole näkymätön, et ole salassa. Sinun hyvät tekosi ovat Jumalan muistissa, sinun lahjasi on talletettu varmaan säilöön, missä ei koi syö eikä ruoste turmele (Matt.6:20). Sinun palvelutyösi on rekisteröity ja siitä koituu sinulle siunauksia, moninkertainen sato.

Herra* hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta*, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa. Ruut.2:12.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumala palkitsee hyvät tekosi

Kirjoittanut : 12.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hyvällä omallatunnolla

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, öin ja päivin. 2.Tim.1:3.

Paavali oli kristillisen seurakunnan vainooja, joka kääntyi kristityksi. Monet uskovat pelkäsivät häntä vielä kääntymyksen jälkeenkin, mutta turhaan. Barnabas tuli Paavalin avuksi, jotta seurakunnassa tunnustettaisiin Paavalin kääntymys aidoksi (Ap.t.9:27). Paavali myönsi menneisyytensä rikokset ja katui niitä syvästi. Hän kuitenkin sai syntinsä anteeksi, otti kasteen ja sai Pyhän Hengen lahjan. Tämän jälkeen hän eli hyvällä omallatunnolla.

Näin on meidänkin laitamme. Vaikka emme olisi tehneet mitään järisyttävän pahaa, olemme kuitenkin tulleet syntisinä Jeesuksen luo ja saaneet menneisyytemme anteeksi ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Jeesuksen veri on puhdistanut sisimpämme ja mekin saamme palvella Herraa puhtaalla omallatunnolla. Kun Korneliuksen talossa joukko pakanasyntyisiä ihmisiä tuli uskoon ja täyttyi Pyhällä Hengellä, Pietari totesi: Hän [Jumala] ei tehnyt mitään eroa meidän ja heidän välillään, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Ap.t.15:9.

Joskus saatamme kokea, että meiltä odotetaan parannusta vielä uskoontulon jälkeenkin. Ihmisten on vaikea unohtaa pahoja tekojamme. He syyttävät meitä menneisyytemme synneistä tai estävät meitä tekemästä hengellistä työtä seurakunnassa, koska olemme niin ’katumattomia ja paatuneita’. Muistan eräänkin sisaren, joka syytti toista uskovaa siitä, että ”hän ei ole koskaan nöyrtynyt!”

Anteeksiantamattomuus on haitallista etenkin sille, joka ei jaksa antaa anteeksi. Se kuluttaa sisäisiä voimavaroja ja aiheuttaa häiriöitä seurakunnan elämään. Sille, joka sydämensä kovettaa, voi jopa käydä lopulta huonosti: Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt.6:15.

Anteeksiantaminen ei tarkoita, että katsomme läpi sormien kaikkea. Se ei ole sokeaa suvaitsevaisuutta eikä suosi rajatonta vapautta. Meillä on oikea asenne, jos olemme valmiit antamaan anteeksi katuvalle, synnistä pois kääntyvälle ja hyväksymään yhteyteemme sen, jonka Kristus on ottanut omakseen. Daavid teki syntiä, Pietari oli uskoton, Paavali oli seurakunnan vainooja – ei ole Kristuksen ruumiissa ketään, joka ei olisi saanut anteeksi eikä voida siitä erottaa ketään, joka on saanut anteeksi.

Pankaamme siis täysi toivomme Herraan ja hänen armoonsa. Hän on vuodattanut verensä meidän edestämme. Hän on puhdistanut sydämemme. Hän on voimallinen auttamaan, että voimme vaeltaa hyvällä omallatunnolla. Jätetään siis pois kaikki aiheeton syyttäminen ja sormella osoittelu.

Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room.12:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvällä omallatunnolla

Kirjoittanut : 10.11.2019 Kategoria/t: Rohkaisu