Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. 1.Tim.1:5.

Paavali tuo esiin tavoitteellisen uskonelämän ihanteen – se on käytännöllistä. Siihen kuuluvat tunteet ja tahto, ei vain älyllinen puoli. Usko ei ole kristinuskon harjoittamista oppikysymyksenä – teologiana – vaan se on ihmisenä olemista ja elämää Jumalan tahdon mukaan. Se ei ole jokin teologinen ajatusleikki, eksistentiaalista filosofiaa, vaan elämää, jossa kukin uskoon tullut toteuttaa oman persoonansa mukaan Jumalan antamaa kutsumusta seurakunnan yhteisten päämäärien hyväksi. Jo Paavalin aikana oli noussut esille vinosuuntaus: keskitytään teologiaan. Paavalin aikana se oli lakihurskautta ja keskittymistä lain tulkinnan koukeroihin, meidän aikanamme se on uskon teoreettista ajattelua, josta on siivottu pois kaikki menestysteologian ja uskonsanan ja muiden vinosuuntausten roskat. Sama Paavalin luonnehdinta koskee molempia aikoja, kun hän jatkaa edelliseen jakeeseen, jossa hän kuvasi terveen uskon:

Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun. He tahtovat olla lainopettajia, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi vakuuttavat. 1.Tim.1:6-7.

Emme saa keskittyä oppiin niin paljon, että rakkaus joutuu keskiöstä sivuun. Opin sijasta meidän tulee vaalia evankeliumia, oikeassa olemisen sijasta palvelemista. Sanan selittämisen sijasta meidän tulisi pyrkiä sanan sulauttamiseen, tiedollisen ymmärtämisen sijasta hengelliseen kasvuun, joka ilmenee soveliaina tekoina. Tämän kaiken soisi toteutuvan armon ilmapiirissä.

Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat. Hepr.4:2.

Huomaamme tämän käytännöllisen otteen myös Jaakobin kirjeessä: Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Jaak.1:22.

Olen tehnyt havaintoja ja huomannut tällaisen kummallisen asian: Ihmisen aivot ovat uskossa, mutta kädet eivät! Samaa vikaa on kyllä minussakin. Miten saisin kädet mukaan? Ja sydämen! Miten saada mobilisoitua tämä ihmiselon kokonaisuus palvelemaan Jumalan valtakuntaa?

Hyvä lukijani, kehotan sinua ja itseäni yhtä lailla: sinulla on sijoitettavana tähän elämän rulettiin kaikki sinun lahjasi, kaikki sinun persoonasi puolet. Jos keskityt vain uskonopin virheettömään hallintaan, sinä todennäköisesti epäonnistut, sillä Jumala ei ole luonut ketään niin viisasta, että hän onnistuisi siinä. Keskity mieluummin olemaan aidosti sinä, kuuntelemaan Jumalaa, jotta voit löytää itsesi. Muista olla armon lähettiläs. Kun kasvat siihen pisteeseen, että löydät elämäntehtäväsi, ota asiat käytännöllisesti, mene eteenpäin omaa persoonaasi toteuttaen, virheitä pelkäämättä, sillä virheet kuuluvat pakettiin. Ole tyytyväinen, jos pääset edes lähelle tavoitteitasi.

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan. Kol.3:17.