RSS

Vapaaksi lainavaatteista

Oltuani lapsena uskossa etäännyin Jumalasta ja elin maailmassa. Olen katunut tuota luopioaikaani sen jälkeen, kun sain armon uudistua uskossani, mutta tänään ajattelen asian hyviä puolia. On nimittäin niin, että jokaisen tulisi riisua kaikki lainavaatteet ja pukeutua Jumalan antamiin pelastuksen vaatteisiin. Jokaisen olisi hyvä löytää oma uskonsa, terve ja raamatullinen, mutta siinä mielessä oma, että se usko on aito ja sopusoinnussa oman persoonallisuuden kanssa. Lapsena koettu usko, vaikkakin omakohtainen ja uudestisyntymisen kautta saatu, voi vielä olla kyhätty liiaksi vanhempien antamista rakennuspalikoista, rakennettu ympäristön tarjoamista rakennusaineista, otettu vastaan muilta ja muovattu ihmisten antamien mallien mukaan. Se voi vielä olla liian kilttiä mukautumista vallitsevaan uskonnollisuuteen. Usko voi vielä jäädä pinnalliseksi, muilta lainatuksi, eikä se sisällä sitä omakohtaista elämänkokemusta, syvällisesti mietittyä sisältöä ja lujaa vakaumusta, joka on leimaa antavaa aikuiselle uskolle.

Niinpä kun omaiset ja sukulaiset joskus tuovat rukousaiheiksi näitä maailmaan paenneita, uskosta luopuneita, ja varsinkin jos heillä on asiaan sellainen ote, että tämän ihmisen on nyt ”pakko uudistua”, saatan kääntää rukouksen kärjen näitä ylihuolehtivia omaisia ja sukulaisia vastaan ja rukoilla heille tietynlaista rauhoittumista. Emme saa pakottaa ketään uskoon, emme saa manipuloida ihmisiä mitenkään. Ei ole kysymys meidän tahdostamme ja meidän elämästämme, on kysymys toisesta henkilöstä, jolla on oma elämä, oma tie kuljettavana, oma persoonallisuus, oma kutsu. Meidän tulee antaa toisille tilaa olla ja elää ja tehdä omia valintoja. Siinäkin tapauksessa, että ne valinnat näyttävät meistä huonoilta.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, hyvä lukijani, olemaan oma itsesi, tekemään omia valintoja, löytämään uskosta se aito puoli. Kun etsit Jumalaa ja uskon suhdetta häneen, älä unohda, kuka olet. Et voi teeskennellä Jumalalle mitään. Sinun on oltava rehellinen. Sinun on oltava ”sinä”. Sinun on opittava tunnustamaan uskoa aidosti ja omalla äänelläsi. Se vaatii joskus suurta rohkeutta. Vaatii rohkeutta olla erilainen, olla kopioimatta toisten edesottamuksia. Muut uskovat näyttävät alkuun niin hurskailta, mutta loppujen lopuksi heistä ei ole ehkä kenestäkään esikuvaksi sinulle, joka olet ainutlaatuinen. Sinulla on ainutlaatuinen kutsu olla oma itsesi. Sinulla on erilainen sekoitus lahjakkuutta kuin kenelläkään muulla. Et ole massatuote. Ei ole olemassa ketään toista sinun kaltaistasi. Löydä siis oma ainutlaatuisuutesi, löydä oma äänesi, ilmaise uskoakin omalla persoonallisella otteellasi, palvele Herraa omalla tyylilläsi – sillä tavoin kuin on rehellistä sinua itseäsi kohtaan. Jos tarvitset siihen aikoja, jolloin irrottaudut seurakunnasta, etäännyt uskovista, rakennat jumalakuvasi uudestaan – silloin tee se. Se voi olla joskus jopa parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.

©  S i m o  P a p u n e n

Yksittäisiä artikkeleita voi tulostaa paperille omaan tai pienpiirin käyttöön. Artikkeleita saa myös vapaasti linkittää tai jakaa somessa. Niistä voi lainata lyhyitä otteita, kunhan se tehdään myönteisessä hengessä, mutta niiden sisältöä ei saa kopioida someen tai julkaista uudestaan ilman kirjallista lupaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaaksi lainavaatteista

Kirjoittanut : 18.06.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Raivaa uudispelto

Sillä näin sanoo Herra* Juudan  miehille ja Jerusalemille: – Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan. Jer.4:3.

Joskus saatamme jäädä jotenkin paikoillemme, asettua tyytyväisinä olemaan siinä, mihin olemme päässeet. Hengellisessä elämässä se voi merkitä, että käymme tyytyväisinä kokouksissa, rukoilemme rutiinirukouksemme ja pyöritämme jotakin ohjelmaa, joka ylläpitää elämämme status-quo-ta. Tuota latinankielistä termiä Wikipedia selittää näin: ”se tarkoittaa asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse muuttaa. Sitä voidaan pitää vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille.” Minullakin on vaara jäädä tähän, missä olen: pyörittämään blogiani.

Haluan kuitenkin herkällä korvalla kuunnella, mitä Jumala puhuu, ja onko hänellä jokin muutossuunnitelma. Haluaako Herra kenties, että tekisin jotakin uutta, kokeilisin tehdä sellaista, mitä en ole aiemmin tehnyt? ”Raivatkaa uudispelto” on sana, joka toistuu usein, kun tutkin Raamattuani – onhan se korostuskynälläkin maalattu. Kun Jumala puhuu uudisraivaamisesta, emme välttämättä tiedä, mistä on kysymys ennen kuin kysymme häneltä? Voimme rukoilla: ”Herra, mitä sinä haluat, että teen? Minkä uudenlaisen työn haluat antaa? Voinko raivata uuden pellon?” – On tärkeää ymmärtää, että uudisraivaus on kaikesta viljelemisen vaiheista kauimpana sadonkorjuusta. Uudisraivaus merkitsee puiden kaatamista, kantojen ja kivien siirtämistä syrjään, kenties ojien kaivamista ja muuta hikistä hommaa. Uudispellon maanmuokkaus ei suju, kuten vanhojen peltojen. Joka metrillä on kiviä ja puun juuria. Kun pääsemme uudispellolla kylvämiseen asti, olemme jo voiton puolella.

Tämä kirjoitelma on rohkaisu sinulle, joka olet kuullut Herran äänen. Ole kuuliainen ja ryhdy työhön, ryhdy raivaamaan. Sinulla on edessä paljon työtä, mutta se kannattaa. Saat suuren palkan, saat kerran korjata satoa. Mikään ei anna sinulle suurempaa tyydytystä kuin Jumalan tahdon tekeminen siinä asiassa, josta Herra on sinulle puhunut.

©  S i m o  P a p u n e n

Yksittäisiä artikkeleita voi tulostaa paperille omaan tai pienpiirin käyttöön. Artikkeleita saa myös vapaasti linkittää tai jakaa somessa. Niistä voi lainata lyhyitä otteita, kunhan se tehdään myönteisessä hengessä, mutta niiden sisältöä ei saa kopioida someen tai julkaista uudestaan ilman kirjallista lupaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Raivaa uudispelto

Kirjoittanut : 17.06.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kun sana koskettaa

…sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: ”Älä pelkää.” Herra, sinä ajat sieluni asian, sinä lunastat elämäni. Sinä olet nähnyt kärsimäni sorron, Herra*. Hanki minulle oikeus. Valit.3:57-59.

Joudumme kohtaamaan elämässä erilaisia vääryyksiä. Uskovina emme niiltä säästy, vaan oikeastaan meitä koetellaan muita enemmän. Raamattu myös tarjoaa meille vertaistukea. Saamme sieltä lukea ihmisistä, jotka ovat olleet samoissa ahdingoissa kuin me. Raamattu käsittelee elämää hyvin monipuolisesti ja sen antama kuva ihmisenä olemisen vaikeuksista ja iloista on kattava. Sen vuoksi kannattaa lukea sanaa. Sieltä voi löytyä kohtia, jotka sanoittavat minun elämäni ongelmia ja kriisejä ja auttavat lievittämään hätääni paljon paremmin kuin kukaan terapeutti osaisi. Samalla sana usein tarjoaa valmiin rukouksen minun tilanteeseeni, kuten yllä oleva lainaus Valitusvirsistä. Siinä lyhyessä lainauksessa on ensin ongelman kuvaus ja se päättyy lyhyeen rukoukseen.

Haluan rohkaista sinua lukemaan sanaa ja etsimään sieltä lohtua ja vertaistukea. Kun jokin kohta Raamatusta tulee eläväksi ja lähelle, koskettaa sydäntä ja hoitaa sinun sieluasi, ei mikään korvaa sellaista kokemusta. Se vauhdittaa sinun uskosi kasvua ja saa sinut luottamaan Jumalaan uudella tavalla. Sinun rukouksesi on yhtäkkiä elävää, täynnä tunnetta ja linjassa Jumalan sanan kanssa. Löydät siitä läheisyyttä Herraan, jota et ehkä löydä aina seurakunnan kokoontumisista (vaikka nekin ovat hyödyllisiä). Herra siunatkoon sinun hiljentymishetkesi ja Raamatun tutkistelusi!

Tee tunnusteko minun hyväkseni. Nähkööt vihamieheni sen ja hävetkööt, kun sinä, Herra*, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

©  S i m o  P a p u n e n

Yksittäisiä artikkeleita voi tulostaa paperille omaan tai pienpiirin käyttöön. Artikkeleita saa myös vapaasti linkittää tai jakaa somessa. Niistä voi lainata lyhyitä otteita, kunhan se tehdään myönteisessä hengessä, mutta niiden sisältöä ei saa kopioida someen tai julkaista uudestaan ilman kirjallista lupaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun sana koskettaa

Kirjoittanut : 16.06.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Aina ei ole sadonkorjuun aika

Kun teemme hengellistä työtä – on se millaista tahansa – meitä innoittaa näky tuloksista. Mutta jos ajattelemme erilaisia vuodenaikoja, ymmärrämme, että aina ei ole sadonkorjuun aika. Joskus maa on käännettävä, ja meidän on kynnettävä esiin niitä elämämme puolia, jotka ovat aiemmin olleet pimennossa. Valoon tuotuina ne sydämemme piiloon jääneet käsittelemättömät asiat saadaan hedelmälliseen käyttöön.

Maata pitää myös lannoittaa. Elämämme kipeät asiat ja tunne-elämämme painolastit pitää kärrätä pois, luovuttaa pois omista käsistä takaisin kiertoon, jättää unohduksiin ja antaa ajan hampaan syödä pois – näin ne antavat ravinteita tulevalle kasvulle.

Kun maa on muokattu ja lannoitettu, pitää kylvää siemenet. Tai istuttaa taimia. Kylvämisen ja istuttamisen jälkeen pitää odottaa. On luotettava Jumalan antamiin sateisiin ja Jumalan antamaan armon aurinkoon, että ne yhdessä luovat kasvua. Sateiden jälkeen on hyvä, jos tulee kuivaa ja helteistä – silloin vilja kypsyy ja tuleentuu kunnolla. Sitten vasta monien vaiheiden jälkeen pääsemme käsiksi sadonkorjuutyöhön ja puimiseen.

Niinpä kun tiedostamme, missä elämämme vuodenajassa olemme menossa, emme hätäile, emme tule kärsimättömiksi ja emme joudu kiusaukseen luovuttaa. Jos hedelmää ei nyt ilmene, voimme ymmärtää, että nyt on eri vuodenaika. Nyt on ehkä aika kyntää, kylvää tai vaan odottaa. Hedelmät tulevat aikanaan näkyviin. Sadonkorjuu alkaa tasan silloin, kun sen aika on. Voimme luovuttaa asiat hänen haltuunsa, joka kaiken ohjaa ja viime kädessä sadon tuottaa. Voimme jättää oman työmme taivaallisen Isän käsiin. Hän on uskollinen ja maksaa työmiehilleen palkan.

Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

©  S i m o  P a p u n e n

Yksittäisiä artikkeleita voi tulostaa paperille omaan tai pienpiirin käyttöön. Artikkeleita saa myös vapaasti linkittää tai jakaa somessa. Niistä voi lainata lyhyitä otteita, kunhan se tehdään myönteisessä hengessä, mutta niiden sisältöä ei saa kopioida someen tai julkaista uudestaan ilman kirjallista lupaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Aina ei ole sadonkorjuun aika

Kirjoittanut : 15.06.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Jumala puhuu sinulle suoraan

Muutamat eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle aamuksi, mutta siihen tuli matoja, ja se alkoi haista. Silloin Mooses vihastui heihin.2.Moos.16:20.

Mannaa piti kerätä joka päivä sen päivän tarpeisiin. Jokaisen tuli olla keräämässä mannaa. Keräämistä eivät hoitaneet Mooses ja Aaron eivätkä ne 70 huomattavaa miestä, ei kukaan edusmies. Jokainen keräsi itselleen ja perhekunnalleen ja joskus tasattiin ruoka niin, että vähemmän keränneet saivat tarpeeksi syödäkseen hekin. Ymmärrätkö tämän esikuvan?

Kun lapsenlapsemme tulee meille, hän saattaa istahtaa pöytään ja pyytää mehua, keksiä tai muuta herkkua. Hän voi ilmaista asian esimerkiksi näin: ”Missä minun perunani on?” Suhtaudumme tietenkin isovanhempina häneen huolehtivasti emmekä henno kieltää häneltä juuri mitään. Tiedämme, että kun hän kasvaa, hän alkaa vähitellen tulla omatoimiseksi. Aikaa myöten hänestä tulee aikuinen, joka ei vain huolehdi itsestään, vaan kykenee huolehtimaan muistakin.

Hengellinen kasvu on aivan vastaavaa. Jos aina vain ulkoistamme uskomme seurakunnalle ja syömme hengellistä ruokaa, jota pastorimme tarjoilee, tiedämme olevamme pikkulapsia. Jokaisen on syytä tehdä koe: istua lukemaan Raamattua ja odottaa, että Herra puhuu. Kun toteamme, että Jumala puhuu minulle suoraan, ilman välikäsiä, saamme siitä suuren ilon ja uskon rohkeuden, jota ei korvaa mikään pastorin tarjoilema ruoka. Kasvumme edistyy harppauksin, kun etsimme itse ruokamme ja syömme itse keräämäämme mannaa.

Oletko koskaan käynyt mustikassa ja syönyt mustikkapiirakkaa, jonka leipomisessa on käytetty sinun keräämiäsi marjoja? Eihän ole mitään parempaa? Mutta jos aina vain syöt samaa tarjolle pantua pöperöä, eilisen lämmitettyjä tähteitä, olkoot ne vaikka minunkaltaiseni puskapapin tarjoilemaa ”pyttipannua”, ennen pitkää alat kyllästyä ja haluta tuoretta ruokaa. Sen kaipuun ja halun on Jumalan henki pannut sisimpääsi. Etsi siis ruokasi itse – etsivä löytää. Samalla Pyhä Henki voi antaa sinulle juuri sitä, mitä eniten tarvitset – niitä ravintoaineita, niitä vitamiineja, niitä hivenaineita, joita sinulta puuttuu. Monipuolinen ruoka on ravitsevaa aina – myös Jumalan pöydässä.

Herra*, sinä olet minun perintöosani ja maljaosani, sinä hoidat minun arpani. Ps.16:5.

©  S i m o  P a p u n e n

Yksittäisiä artikkeleita voi tulostaa paperille omaan tai pienpiirin käyttöön. Artikkeleita saa myös vapaasti linkittää tai jakaa somessa. Niistä voi lainata lyhyitä otteita, kunhan se tehdään myönteisessä hengessä, mutta niiden sisältöä ei saa kopioida someen tai julkaista uudestaan ilman kirjallista lupaa.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumala puhuu sinulle suoraan

Kirjoittanut : 14.06.2019 Kategoria/t: Rohkaisu