Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne! 2.Kor.13:13.

Näihin sanoihin päättyy Paavalin toinen kirje korinttilaisille. Siinä sanotaan paljon olennaista uskosta. Se voi kuulostaa sanahelinältä, jos se ei kosketa, jos se ei kiinnosta, jos me haluamme sen ottaa vain terveisinä. Se on siinä tapauksessa oma valinta, niin kuin eräällä sukulaisella oli tapana sanoa: ”Kerro terveisiä, vaikkei niillä mitään teekään!”

Paljonhan Paavali löysi korinttilaisten elämästä aihetta moittimiseen. Hänen täytyi ojentaa heitä asiasta ja toisesta, mutta lopputervehdys oli täynnä ”armoa, rakkautta ja rauhan henkeä”. Osaammeko me siunata näin? Kun jätämme ystävämme rukouksessa Jumalan käsiin, onko suumme täynnä armoa ja rakkautta? Paavali oli myönteisen asenteensa jo tuonut esiin aiemmin monin tavoin, muun muassa näin:

Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. 1.Kor.1:8.

Meidänkin suhtautumisemme tulisi olla täynnä myönteistä tulevaisuuden uskoa, lämmintä myötätuntoa kaikkia kohtaan ja elämän tien kulkijoita kohtaan erityisesti, sillä monet uskovat kolhiintuvat pahasti elämän taisteluissa. Vihollinen on armoton ja käyttää kaikki juonensa, jotta saisi Jeesuksen seuraajat lankeamaan. Niinpä meidän tulisi voida antaa siunauksemme niille, jotka sitkeästi pyrkivät säilyttämään uskon ja jopa vahvistamaan siinä toisia. Näen monia, joiden uskon vaellus on jäänyt puolitiehen, monia jotka ovat pysähtyneet. Yksi paikalleen jäämisen syy on rohkaisun puute, esirukouksen laimeus, veljien ja sisarien itsekeskeisyys. Kylmä ilmapiiri seurakunnassa voi johtaa yhden ja toisen hyytymiseen. Kohmettunein jäsenin he hytisevät tien sivussa, kun muut kulkevat ohi.

Tässä Paavalin asenteessa olisi oppimista. Vaikka ojentamistakin tarvitaan, ehkä nuhdetta ja kuria, niin kaiken olennaisinta on armon henki ja rakkauden ilmapiiri, tuen ja rohkaisun jakaminen. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus. Joh.13:35. Jaakobin kirjeessä on hyvä neuvo meille kaikille, kun kohtaamme tien sivuun jääneitä, uskosta pois eksyneitä:

Veljet, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak.5:19-20.