Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2019

Sillä se on armoa, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan edessä kestää vaivoja syyttömästi kärsien. 1.Piet.2:19.

Muistamme, kuinka Kain tappoi Aabelin – täysin viattoman veljensä. Tänäänkin tapahtuu kaikenlaisia väkivallan tekoja ja uhreista viattomimpia ovat syntymättömät lapset. Raamattu kertoo myös Joosefista, joka joutui vankilaan tekaistujen syytösten takia. Daavid joutui Saulin vainon kohteeksi, vaikka ei ollut mitenkään ansainnut huonoa kohtelua. Näitä esimerkkejä löytyy Raamatun sivuilta paljon. Mutta ymmärrämmekö näihin sisältyvän opetuksen? Kun itse joudumme vääryyden kohteeksi, nostammeko heti metelin vai käymmekö saman tien kostamaan?

Mitä kiitettävää siinä on, jos te kärsivällisesti kestätte, kun teitä lyödään tehtyänne väärin? Mutta jos kestätte, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalan armoa. Siihenhän teidät on kutsuttukin, koska Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jälkiään. 1.Piet.2.20-21.

Tämä on se koetus, joka punnitsee, olemmeko tosi kristittyjä. Jos hengellinen kasvumme on kesken, emme kestä koetusta, mutta saatamme kyllä kasvaa siinä kurimuksessa, johon joudumme. Ehkä seuraavalla kerralla jo suoriudumme paremmin?

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka kärsit syyttömästi. Me joudumme näihin koettelemuksiin vääjäämättä. Emme kasva hengellisesti, jos meitä aina vain paapotaan ja hemmotellaan. Meidän olisi opittava hengessä vaeltamista ja lihan tekojen kuolettamista hengen kautta (Vrt. Room.8:13). Tämä kasvu huipentuu siihen, että kykenemme seuraamaan Herraa ristin tiellä silloinkin, kun meitä aiheettomasti syytetään.

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Ole siis rohkealla mielellä ja seuraa Herraa hänen askelissaan. Hän vie sinua hengen tietä oman suunnitelmansa mukaisesti. Sinä saat olla hänen opetuslapsensa ja lopulta sinusta tulee hänen näköisensä. Herra ei sinua hylkää, päinvastoin. Hän on lähempänä sinua tässä ahjossa kuin uskotkaan.

Ja nyt, Herra! Katso heidän uhkauksiaan ja anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ap.t.4:29.

Elämässämme joudumme kestämään erilaisia paineita. Jonkinasteinen sosiaalinen paine on aina läsnä ja sen mukaan pitäisi olla tietynlainen ihminen ja mukautua enemmistön tahtoon ja tehdä niin kuin muutkin. Joskus sellainen yhdenmukaisuuden paine voi olla hyvinkin päällekäyvää ja aggressiivista, kuten ylläolevassa jakeessa.

On myös olemassa ihmisiä, jotka ohjailevat toisia. Moni äiti tai isä sairastaa tietynlaista läheisriippuvuutta ja haluavat määräillä lastensa elämästä. Jos he eivät saa tahtoaan läpi, he voivat yrittää erilaisia pimeitä keinoja, takana puhumista, erilaista salaista vehkeilyä ja muuta, mikä ei enää edusta kristillistä uskoa ja siihen kuluvaa valossa vaeltamista.

Myös seurakunnassa on voimakas yhdenmukaisuuden paine. Pastorit voivat käyttää aika voimakkaitakin keinoja saadakseen seurakuntalaiset ”ruotuun” – toisin sanoen mukautumaan pastorin tahtoon ja mielipiteisiin. Klassinen esimerkki tästä on raamatunkäännöksistä käyty kilpalaulanta, jossa minuakin ohjailtiin melkein väkivaltaisin keinoin lukemaan ”ainoaa oikeaa” Raamattua.

Niinpä haluan rohkaista sinua, jos koet, että et oikein ole saanut itse päättää asioistasi. Jos koet, että olet jonkinlainen elämäsi ajopuu, jossa virta vie mukanaan ja muut päättävät elämästäsi. Jos koet, että sinua revitään sinne ja tänne ja asiat ”vain tapahtuvat” ilman, että sinä ohjaat elämäsi purtta mitenkään. Jos koet olevasi oman elämäsi sivullinen, jotenkin ulkopuolinen, haluan rohkaista sinua ottamaan ohjat käteesi, kuuntelemaan omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista itse, kunnioittamaan itseäsi niin paljon, että et anna joka asiassa ihmisten kävellä ylitsesi. Haluan rohkaista sinua pyristelemään ulos toisten roolittamasta elämästä, vetäytymään sivuun näytelmästä, jossa sinulle aina jää käteen jokin pahiksen rooli, ja ottamaan elämä haltuun – Jumalan avulla. Anna elämäsi ohjakset Herralle, luovuta itsesi hänen johdettavakseen, etsi alati Herran kasvoja ja Jumalan tahtoa. Lupaan omasta kokemuksestani, että sinä saat aikaa myöten löytää oman tiesi, oman kutsumuksesi, oman persoonallisuutesi. Sinä saat aikaa myöten oppia puhumaan omalla äänelläsi. Sinä saat aikaa myöten oppia vastustamaan kaikkea manipuloimista ja asettumaan kaikenlaista uhkailemista vastaan. Sinä saat vapauden ihmisten mielipiteistä, ulkoisista paineista. Sinä saat astua ulos tasapäistämisen koulusta ja kasvaa aikuiseksi.

Pääasia on, että sinusta tulee sinä. Ja sinusta tulee se persoona, joksi Jumala on sinut tarkoittanut. Tsemppiä, rakas ystävä! Tarvitset päättäväisyyttä, tarvitset rohkeutta, tarvitset Kristusta ja hänen Pyhää Henkeänsä, sillä vain hänen kanssaan yhteistyössä voit päästä läpi ihmisten, lihan ja sielunvihollisen – joskus kirkkojenkin – jarruttavasta vaikutuksesta, joka pyrkii estämään sinua tulemasta siksi rohkeaksi uskon ihmiseksi, jollaiseksi sinut on kuitenkin kutsuttu. Aamen, lupaathan itsellesi olla tulevina päivinä ”rohkea uskon ihminen” – ihmisistä itsenäinen, Jumalasta riippuvainen? Lupaathan seurata apostolien jalanjäljissä:

Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien yllä. Ap.t.4:33.

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Mark.1:15.

Jeesuksen ajan juutalaiset olivat uskonnollista kansaa, mutta heidän uskonsa oli kehittynyt monessa suhteessa väärään suuntaan. Heistä oli tullut lainalaisia pilkun viilaajia ja he elivät uskonnollisten lakien orjuudessa. Tästä orjuudesta he eivät osanneet kaivata vapauteen. Vaikka he olivat saaneet vapautua sekä Egyptin orjuudesta että Baabelin vankeudesta, he kokivat olevansa nyt roomalaisten orjia. He halusivat poliittista vapautta, mutta Mooseksen ajan israelilaisten tapaan he halusivat olla mieleltään ”hyviä lain orjia” ja kunnostautua tekemällä vaaditut tiilensä.

Kehotus kääntymiseen oli paikallaan. Se tarkoitti huomion kääntämistä pois roomalaisista, pois lain kirjaimesta ja Vanhan testamentin vääristä tulkinnoista. Se tarkoitti uuden toivon ja uuden merkityksen löytämistä elämälle hyvän sanoman kautta. Se tarkoitti uusien näköalojen ilmaantumista, vaikka olosuhteet pysyisivät ennallaan. Se tarkoitti messiaan, Daavidin Pojan, kohtaamista. Se merkitsi kaiken mullistavaa kokemusta ja minuuden uudeksi luomista – uudestisyntymistä.

Me tämän ajan suomalaiset emme yleensä elä uskonnollisen lain alla, meitä pikemminkin hallitsee tieteellinen elämänkatsomus. Takerrumme tosiasioihin, havaittaviin ja mitattaviin seikkoihin, tieteellisiin väittämiin. Vaikka tiede ei olekaan uskon vihollinen, me teemme siitä sellaisen. On huvittavaa, kuinka jostain ”pyhästä gravitaatioaallosta” halutaan tehdä kristillisen uskon kumoava tekijä. Houkutellaanko meitä nyt mukaan johonkin typerään leikkiin, jossa tieteestä tehdään pakanuuden keppihevonen?

Sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä, sen tähden sinä et päästä heitä voitolle. Job 17:4.

Kaikille ei tieteestä ole tullut epäjumalaa, mutta kaikille kuuluu silti kehotus kääntymiseen ja hyvän sanoman vastaanottamiseen. Olemme uskossa tai emme, tarvitsemme hengellistä kasvua. Ihmisen sydämen syvä kaipaus toteutuu, kun hän löytää merkityksiä, jotka antavat uusia näköaloja elämään – myös kuoleman jälkeiseen elämään. Gravitaatioaaltojen olemassaolo ei niitä anna, mutta voin todistaa, että löysin merkitystä elämälleni jo lapsena, kun lauloin tunnettua virttä Ystävä sä lapsien. Löysin merkitystä elämälleni, kun pyhäkoulun opettajani kertoi meille Jeesuksesta, Hyvästä Paimenesta. Kun opin ymmärtämään, että Jumala on minut ja koko maailman luonut – silloin sain elämälleni merkitystä. Kun kuulin puhuttavan taivaan Isästä, sain turvallisen näköalan elämään. Kun olen nyt aikuinen, lapsen usko on edelleen elämäni kivijalka.

Käännytään siis. Käännytään elävän Jumalan puoleen. Käännytään Jeesuksen Kristuksen puoleen. Otetaan vastaan hyvä sanoma. Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.

Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta. 2.Tim.1:10.

Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. 1.Piet.4:10.

Tässä Jumalan luomassa maailmassa näkyvät asiat heijastavat näkymättömän todellisuuden luonnetta. Luonnollinen syntymä on kuva uudestisyntymisestä, luonnollinen kasvu on kuva hengellisestä kasvusta, hedelmiä tuottava puu on kuva hengellisen hedelmän kantamisesta, syöminen ja juominen antaa meille kuvan hengellisen ruoan ja juoman tarpeellisuudesta.

Ihminen ei voi myöskään olla terve ilman riittävää liikuntaa. Sohvaperunat sairastuvat. Niinpä meidän uskossa olevien on saatava ”hengellistä liikuntaa”. Mitä se on? Onko meidän sittenkin elettävä suorituskeskeistä elämää? Elämmekö lain alla, jossa on ”ihan pakko”?

Luonnollinen liikunta huolehtii siitä, että meidän sydämemme ja keuhkomme toimivat hyvin. Niitä pitää rasittaa sopivasti, että ne pysyvät kunnossa. Meidän tulee siis rukoilla (hengittää) oman hengellisen hyvinvointimme takia ja meidän tulee syödä terveellisesti (Jumalan sanaa). Meidän tulee ”käydä punttisalilla”… Raamattu kehottaa siihen näin: Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Gal.6:2.

Kaikenlainen toisten palveleminen on hengellistä hyötyliikuntaa. Kun palvelen toisia, pysyn itsekin vetreänä ja terveenä. Niinpä haluan rohkaista ja kannustaa sinua palvelemaan muita. Jos et vielä oikein tiedä, mikä on sinun kutsumuksesi, mikä on sinun henkilökohtainen armoituksesi, mikä palvelemisen muoto on sinua varten, sinun on aika etsiä se ja ottaa selvää Jumalan tahdosta kohdallasi. Raamattu sanoo, että etsivä löytää. Jumala on kaikille antanut lahjoja, joilla voimme palvella toinen toisiamme.

Lähde siis liikkeelle. Laita sydämesi töihin. Anna keuhkoillesi uutta happea. Liiku, niin pysyt vetreänä. Harrasta hengellistä kuntoilua, ei suorittamisen pakosta ja näyttämisen halusta, vaan rakkaudesta Herraan.

Palvelkaa hyvillä mielin, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Tiedättehän, että mitä tahansa hyvää kukin tekee, sen hän saa Herralta takaisin, olipa orja tai vapaa. Ef.6:7-8.

Autuas se, joka pitää huolta vähäosaisesta. Hänet Herra* pelastaa pahana päivänä. Ps.41:1.

Vanhempi käännös sanoo: ”joka vaivaista holhoo”. Kovin tarkasti ei käy ilmi, mitä tarkoitetaan ”vähäosaisella”, ”avuttomalla”(KR92) tai ”vaivaisella”(KR33), mutta myöhemmistä jakeista ilmenee, että kysymys on jollakin tavoin sairaasta ihmisestä. Tätä vakavasti sairasta katsomaan tulleet ihmiset käyttäytyvät kuitenkin oudon vihamielisesti (jakeet 6-10) ja he toivovat jopa sairaan kuolemaa.

Tämä suhteellisen lyhyt psalmi tuo esiin vastakohtia. Kuvatessaan ihmisten ilkeyttä, se samalla tulee kuvanneeksi, miten siunattu sellainen ihminen onkaan, joka ei menettele ilkeästi, vaan auttaa avutonta. Jumalan läsnäolo on kaikessa mukana: hän tuntuu olevan taustalla koko ajan tarkkaillen ja seuraten, kuinka ihmiset reagoivat.

Huomaamme monta kertaa elämässä, että ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet uskon koetuksina, eivät olekaan olleet Jumalan tarkoitusperien tarkemmassa ymmärtämisessä koetuksia ainoastaan meille itsellemme, vaan Jumala on koetellut noiden vaikeiden asioiden kautta ennen kaikkea läheisiämme ja muita asiaan liittyviä ihmisiä. Hän on aina läsnä elämässämme, vaikkakin taustalla, ja tarkkailee ihmisten toimia. Jumalan tarkoitus on saada selville meidän sydämemme tila, meidän uskomme aitous, meidän tekojemme vaikuttimet ja toimintamme oikeutus. Näin Kristus, joka on ylennetty tuomariksi, voi tehdä tehtävänsä oikean tiedon pohjalta. Ja me saamme olla todistajina kerran hänen tuomioistuimessaan – tuomittavina, mutta myös todistajina.

Niinpä voimme saada rohkaisua Jumalan sanasta rehelliseen ja vilpittömään uskoon ja hurskaaseen vaellukseen. Saamme rohkaisua, kun ymmärrämme, miten moniulotteista elämä on ja miten Jumala näkee stereokuvan kaikesta. Uskallamme irrottaa itsekeskeisen otteemme ja katsoa asioita sanan kautta, sen ikuisen Jumalan sanan kautta, joka valaisee kaikki asiat eri puolilta ja antaa kolmiulotteisen kuvan asioista ja ihmisistä. Siinä valossa saamme uudenlaista uskon luottamusta Jumalaan, kun ymmärrämme, että hän tietää kaiken, näkee kaiken ja arvioi kaiken – tarkasti ja oikein. Niinpä hänen valossaan ja läheisyydessään saamme uskon kautta rauhan ja ilon, varmuuden hänen rakkaudestaan.

Siitä minä tiedän sinun mieltyneen minuun, ettei viholliseni saa minusta riemuita. Mutta minä – minua sinä tuet nuhteettomuuteni tähden ja asetat minut kasvojesi eteen ainiaaksi. Siunattu olkoon Herra*, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen. Ps.41:12-14.