Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2020

Eräs henkilö pyysi naapuriaan käymään hänen puolestaan apteekissa ja toinen henkilö neuvoi, että ei pidä auttaa naapuria, koska mikään vakuutus ei korvaa, jos jotakin sattuisi…

Muistin tällaisen tapauksen vuosien takaa, vaikka en mitenkään tarkasti enää. Motiivi sen miettimiseen oli luonnehtia epäuskoa. Tiedäthän tuon ongelman: meidän on vaikea erottaa uskoa ja epäuskoa toisistaan arjen keskellä. Sorrumme helposti epäilemään ja pelkäämään, mutta emme tiedosta, että syvimmältään on kysymys epäuskosta. Mietimme asioita mahdollisimman realistisesti ja kokemuksen pohjalta. Pidämme itseämme viisaina, jos osaamme olla varovaisia, epäluuloisia ja kriittisiä. Ihmiset, jotka heittäytyvät mukaan ja ovat tunteidensa vietävinä, ovat meidän silmissämme lapsekkaita.

Uskovina arvioimme vaikkapa opetuslapsia. Pietari oli aina niin impulsiivinen, lapsekkaan innostuva, nopea reaktioissaan, että parempi ottaa mallia Tuomaasta, jota ei saanut innostumaan yhtään mistään. Epäilevä Tuomas, siinäpä oiva malli nykyajan ihmiselle. Ei tule sitten hätiköityä, ei tule tehdyksi mitään harkitsematonta…

Usko on mielletty pääsylipuksi taivaaseen. Sinulla se joko on tai ei ole. Mutta usko, joka ymmärretään elämänasenteeksi, elämäntavaksi, käyttäytymistä hallitsevaksi ratkaisumalliksi, on meille usein vieras ja siksi emme edes erota, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa. Teemme helposti niitä varman päälle valintoja, jotka loppujen lopuksi johtavat meidät epäuskon tielle. Emme aina ollenkaan ymmärrä, että joudumme joka päivä valintojen eteen, joissa valitsemme uskon tai epäuskon.
Valitsemme kristillisten arvojen pohjalta tai pidämme parempana elää maailman arvojen mukaan.

Siksi rukoileva elämäntapa on hyvä, sillä siinä ihminen opettelee aidosti valitsemaan uskon tien epäuskon sijasta. Rukoileminen ei ole automaatti, mutta se voi johtaa hengelliseen kasvuun, jossa korvat alkavat kuulla ja silmät erottaa, mikä on uskon mukaista ja mikä on uskon vastaista. Tässä kasvussa ei ole mitään lakipistettä, jonka saavutettuamme voisimme sanoa: ”Nyt olen oppinut kaiken”. Terveen uskon mukainen aikuisuus on nojaamista Herraan ja riippuvaisuutta hänestä. Usko on Jeesuksen uskoa, se on sydämen liittämistä Jumalaan, joka on kaiken uskon ja elämän lähde.

Valitkaamme siis usko epäuskon sijaan. Olkaamme rohkeita rakentamaan luottamusta Jumalaan. Eläkäämme kiitollisina hänen yhteydessään.

Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 1.Tim.1:14.

Tiesitkö, että Jumala kasvattaa sinua? Hän nimittäin haluaa sinun kasvavan. Hänen tavoitteensa ei ole tiedon pänttääminen – sen ovat ihmiset keksineet – vaan hänen tavoitteensa on kasvattaa sinun luonnettasi ja kehittää sinun persoonaasi, jotta sinusta kehkeytyisi sellainen ihminen, jonka hän on kaavaillut. Hän sanoi ”tulkoon valo!” Ja valo tuli. Hän sanoi: ”Tulkoon Matti/tulkoon Maija!” Ja niin tapahtui, mutta prosessi on kesken. Kaikki ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii elämänpituisen matkan.

Onko tämä työ meneillään vain meidän ajallisen elämämme ajan vai jatkuuko se kuoleman jälkeen? Minä sanoisin, että Jumala työstää meitä taivasta varten. Maanpäällinen tavoite, jota sanotaan kutsumukseksi, voi olla välitavoite, mutta varsinainen kutsumuksemme täyttyy vasta tuonpuoleisessa.

Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

Saatat valmistua näinä päivinä ja saada todistuksen tutkinnon suorittamisesta. Sinun saavutustasi juhlitaan suvun ja ystävien kesken. Nauti siitä ja kiitä sydämestäsi Jumalaa. Mutta uusia tutkintoja tulee, uusia etappeja, uusia tavoitteita. Elämässäsi tulee riittämään työtä ja ponnistelua. Jumala siunatkoon sinua ja antakoon voimia opiskeluun ja työelämään, perheen perustamiseen ja kaikkeen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jossain vaiheessa elämäämme tajuamme, kuinka lyhyt elämä on. Mietimme kaiken loppua, elämän lyhyyttä ja turhuutta, ja saatamme siinä masentuakin. Koemme syvää riittämättömyyttä, elämän valumista tyhjiin. Meistä tuntuu, että emme saaneet mitään aikaan, emme edes kunnolla tunnistaneet omaa elämäntyötämme. Kutsumuksemme jäi jonkinlaisen haaveilun asteelle.

Tänään siis voimme rohkaista itseämme ja ajatella, että Jumalan työ meissä on tosin kesken – pahasti kesken – mutta ei vielä päättynyt. Huomenna kuollaan – kyllä – mutta Jumalan työ meissä jatkuu. Hän ei jätä kesken kättensä työtä:

Herra* vie asiani päätökseen. Herra*, sinun armosi pysyy ikuisesti. Älä jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme ikuisesti. Hän johdattaa meidät kuoleman yli. Ps.48:15.

Toukokuun kääntyessä lopuilleen saamme usein osallistua valmistujaisjuhliin, kun nuoret saavat ylioppilaslakin tai ovat valmistuneet jostakin oppilaitoksesta. Tällöin nuorten tulevaisuuden suunnitelmat nousevat puheenaiheiksi.

Oletko sinä sellaisella paikalla, että sinulle on tärkeää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko sinulla pasmat selvillä vai vieläkö pohdit eri vaihtoehtoja?

On hienoa, jos olet päässyt välitavoitteeseen, ja on hienoa, jos voit suunnitella tulevaisuuttasi. Siunaan sinua ja rukoilen, että Herra on mukana sinun suunnitelmissasi ja johdattaa sinua. Hän haluaa sen tehdä. Hän haluaa sinun parastasi, joten hän ei millään jättäisi sinua oman harkintasi varaan. Hänen suunnitelmansa ovat aina parempia kuin sinun. Hän tietää aina paremmin kuin sinä, mikä on sinulle hyväksi.

Sinun tulisi siis luottaa Herraan, että hän tietää ja tuntee sinut ja osaa suunnitella sinun tulevaisuutesi ja johdattaa sinua niin että kaikki kääntyy parhain päin, sinä osaat kulkea oikeaa reittiä ja mennä oikeista ovista sisään. Sinun tulisi luottaa, että Herran henki on sinun kanssasi ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Sinun tulisi luottaa hengen innoitukseen. Sinun tulisi ottaa iloiten vastaan Jumalan voimaa ja rohkeutta. Sinun tulisi tietää, että luovuttaessasi asiat Jumalan käteen, teet viisaasti ja Herra siunaa sinua siitä. Sinun tulisi luottaa, että rukouksesi kuullaan, että riippuvuutesi Jumalasta on tervettä ja siunattua. Sinä voit luottaa aina, että hänen tiellään et kompastu, hänen reitillään et joudu harhaan. Sinä tiedät, että Herran johdatuksessa saat kulkea tasoitettua tietä.

Opeta minua tekemään sinun tahtosi mukaan, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johtakoon minua tasaista maata. Ps.143:10.

Minäkin pääsin aikoinaan ylioppilaaksi ja halusin ohjata askeleitani itse. Se meni heti täysin ryteikköön. Vasta myöhemmin opin, että tiellä pysyäkseen pitää luovuttaa ohjauspyörä Herralle. Hän siivosi sotkuni. Hänen kanssaan olen saanut elämäni järjestykseen. Nyt haluan puhua hänen puolestaan ja suositella hänen johdatustaan kaikille.

Nöyrät syövät ja tulevat kylläisiksi, ne, jotka Herraa* etsivät, ylistävät häntä. Eläköön sydämenne ikuisesti! Ps.22:27.

Daavid kysyi taas Herralta* neuvoa, ja Herra vastasi: ”Älä mene heitä vastaan vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta.” 2.Sam.5:23.

Daavid ei toiminut totutun kaavan mukaan, vaan kysyi Herralta, kuinka tuli menetellä. Meidänkin tulisi vieroksua kaavoja, metodeja ja tottumusta, jotta voisimme herkin korvin kuulla, mitä Jumalan henki meille viestittää. On suuri kiusaus luulla, että Herra toimii tänään samoin kuin eilen ja alamme pyörittää jotakin perinnettä. Israelilaisten piti kerätä mannaa joka päivä eikä turvautua eilen kerättyyn mannaan. Jumala ei halua, että uskosta tulee meille jokin kaava ja rutiini, vaan hän haluaa, että olemme riippuvaisia hänestä ja tarvitsemme häntä päivittäin, kysymme häneltä neuvoa joka päivä. Lentokoneet voivat lentää autopilotin ohjaamina – älä sinä ota sellaista tavaksi.

Mooseskin joutui toteamaan, että sama kaava, jota oli ennen käytetty – kallion lyöminen sauvalla – ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä tosin alkoi juosta, mutta sillä kertaa jano oli ”väärin sammutettu” (4.Moos.20:8-12). Daavid sen sijaan osasi neuvotella Jumalan kanssa, vaikka kokemuksen tuoma itsevarmuus olisi hyvin voinut viedä harhaan ja houkutella tekemään, kuten ennenkin. Paavali sen sijaan – niin hurskas, niin palava, niin Jumalan asialle omistautunut mies – luotti kokemuksen tuomaan varmuuteen ja sanoi Barnabakselle: Lähdetään takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käydään katsomassa veljiä, miten he voivat. Ap.t.15:36. Huomaamme, että tällä kertaa ei tarvittu paastoa ja rukousta, kuten ensimmäisellä kerralla. Niinpä hanke johti riitaan.

Haluan rohkaista sinua neuvottelemaan Herran kanssa päivittäin. On hyvä ottaa tavaksi puhua Herralle joka aamu ennen kuin puhuu mitään yhdellekään ihmiselle. On hyvä olla Jumalasta riippuvainen ja kysellä päivittäin: ”Mitä tänään, Herra? Onko sinulla jokin suunnitelma tälle päivälle? Tässä olen, suunnittele sinä, ohjaa sinä minua, älä jätä minua itseni varaan! En halua mitään metodeja, en mitään totuttuja tapoja enkä rutiineja, en halua kangistua kaavoihin. Tule sinä Henkesi kautta sydämeeni ja anna minulle tätä päivää varten tuore manna, sinun ikuinen raikas sanasi – sinulla yksin on elämän sanat! Haluan jättää itseni sinun ohjaukseesi, sillä minun kaikki kokemukseni ja taitoni eivät riitä, minun uskoni on heiveröinen – sinä yksin voit valaista minun tieni ja tasoittaa minun polkuni!”

Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” Matt.9:21.

Muista vaellustasi Sittimistä aina Gilgaliin asti, että käsittäisit Herran* vanhurskaat teot. Miika 6:5.

Voimme lukea Joosuan kirjan luvut 3 ja 4 niin saamme palauttaa mieleemme, minkälainen oli matka Sittimistä Gilgaliin. Tuon matkan huipennus oli Jordanin ylitys. Niin kuin Punaisen meren ylitys samoin Jordanin ylitys on tietysti esikuva kasteesta. Samalla se lyö Luvatun maan valloituksen alkutahdit. Gilgalissa sitten kansa ympärileikattiin.

Luterilaiset voivat ilahtua, kun kaste on ensin ja uudestisyntymistä ja uskoon tuloa merkitsevä ympärileikkaus on vasta sen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että ne ovat molemmat osa normaalia hengellistä syntymää, johon uuden liiton aikaan kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Olennaista ei ole niiden järjestys, vaan yhteistoiminta. Uudessa testamentissa on esimerkkejä siitä, että ihmiset saivat hengen kasteen ensin ja vasta sitten vesikasteen.

Sitä paitsi, jos nyt kasteesta puhutaan, uuden liiton kaste voi olla uskovien kaste tai perhekuntakaste. Jälkimmäinen toteutuu, kun uskovien kasteeseen otetaan mukaan alaikäiset lapset. Niin sanottu ’lapsikaste’ sai alkunsa, kun kristittyyn perhekuntaan syntyi lisää lapsia ja uusi perheenjäsen kastettiin yksinään. Mutta kirkoissa, jotka toteuttavat lapsikasteen käytäntöä, ei haluta muistaa, että lapsikaste oli alkujaan osa perhekuntakastetta. Sen vuoksi pitäisi ymmärtää, että lapsi kastetaan osallistumaan vanhempiensa kasteeseen ja hänen tulee saada oma uskovien kasteensa sen jälkeen, kun hän on muuttanut pois kotoa ja aikuistunut – ja tullut uskoon tai uudistunut siinä. Hän voi silloin jatkaa perhekuntakasteen perinnettä ja ottaa omat lapsensa mukaan kasteeseensa.

Käsitykseni mukaan Suomen Vapaakirkko toteutti aiemmin perhekuntakastetta, mutta muutti sitten linjaansa myöhemmin ja siirtyi käytännössä uskovien kasteen kannalle. Se oli vahinko, sillä perhekuntakaste on apostolinen käytäntö ja antaa tasapainoa lapsikasteen ja uskovien kasteen väliseen kiistaan.

Matka Sittimistä Gilgaliin oli täynnä siunauksia. Jordan tulvi yli äyräidensä ja Herran hyvyys myös tulvi yli äyräidensä. Astuminen luvattuun maahan ja siirtyminen kasteen piiriin ja taivaallisten voimien suojelukseen oli suuri harppaus kohti Jumalan antamaa elämää, johon kuului perintöosa maassa, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa”. Se oli vanhan luonnon pois riisumista ympärileikkauksen kautta ja osallisuutta liiton lupauksista. Se oli Jumalan kansan voitokkaan taistelun ensinäytös.

Voimme siis vahvistaa uskoamme, kun muistelemme Herran hyvyyttä omassa elämässämme. Ylistä Herraa*, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Ps.103:2.