Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2022

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä tulenpoltetta, jossa olette ja jossa teitä nyt koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Jumala ei kiusaa ketään (Jaak.1:13), mutta hän sallii meidän joutua erilaisiin koettelemuksiin. Niistä on paljon hyötyä henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Kun joudumme ahdinkoon, meistä tulee sitkeämpiä, kestävämpiä, kärsivällisempiä ja meidän uskomme kasvaa, kun opimme luottamaan Herraan.

Me aina haluamme pikimmiten päästä pois koetuksesta. Kun sairaus yllättää, haluamme parantua heti. Kun rahat loppuvat, kaipaamme jotakin onnenpotkua, joka helpottaisi tilannetta. Kun parisuhde rakoilee, haluamme korjata avioliittomme kuntoon, mutta toinen osapuoli saattaakin haluta uuden parisuhteen. Näin kummallakin on kiire ratkaista ongelma. Kun töissä on vaikeaa hankalan pomon takia, me haluamme heti kohta uuden työpaikan. Tai meitä kiusataan koulussa tai työpaikalla ja pyydämme Herralta johdatusta päästä pois kiusaajiemme käsistä. – Meillä on taipumus paeta ongelmia ja selvitä niistä jollakin pikaratkaisulla.

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen antoi hyvän neuvon: ”Kun rukoilet, että Herra auttaisi sinut pois pinteestä, johon olet joutunut, pyydä sen sijasta, että hän tulisi sinun kanssasi mukaan sinun ahdinkoosi!”

Tämä ratkaisu osoittautui hyvin toimivaksi Danielin kirjan kolmannessa luvussa, kun Sadrak, Meesak ja Abed-Nego heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin. Raamattu kertoo:

Yhtäkkiä kuningas Nebukadnessar hämmästyi. Hän nousi kiireesti seisomaan ja sanoi neuvonantajilleen: ”Emmekö me heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat kuninkaalle:”Niin on, kuningas!” Hän vastasi: ”Nyt minä kuitenkin näen neljä miestä, jotka kävelevät vapaina tulessa, eivätkä ole vahingoittuneet! Se neljäs on näöltään kuin jumalan poika.” Dan.3:24-25.

Jeesus tuli apuun. Hän ei vetänyt miehiä ulos pätsistä, vaan meni itse mukaan pätsiin. Hänen kanssaan miehet saivat selvitä koetuksestaan. Vain siteet, joilla heidät oli sidottu, paloivat. Heistä tuli vapaita – vapaampia kuin ennen.

Voimme siis uskoa, että kun kutsumme Herran Jeesuksen mukaan siihen koettelemukseen, jota emme kestä ilman häntä, hän antaa meille voimaa mennä sen läpi. Hänen kanssaan vapaudumme siteistämme. Hänen kanssaan uskomme kasvaa ja luottamus Jumalaan vahvistuu. Näemme tämän periaatteen toiminnassa läpi Raamatun.

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen, vaan Jumalan tahdon mukaan.1.Piet.4:1-2.

Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata. Job 33:14.

Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, meidän on syytä lukea Raamattua. Pyhän kirjan lukeminen on varmin tapa saada selville Jumalan ajatukset, hänen suunnitelmansa, hänen lupauksensa – paitsi yleisellä tasolla se toimii erittäin hyvin myös henkilökohtaisella tasolla. Sen lisäksi on hyödyllistä kuunnella, mitä sanottavaa Jumalan ihmisillä on. Sananjulistajat voivat kyllä puhua joskus terveen opin vastaisesti tai pinnallisesti, mutta pitkän päälle luotettavat henkilöt seuloutuvat esiin.

Jumala puhuu monin tavoin, joskus unissa, joskus valveilla. Hän puhuu niiden tapahtumien kautta, joita kohtaamme arjessa. Jokin poikkeava sattuma voi olla Jumalan puhetta. Hän varoittaa tai neuvoo, korjaa suuntaa, yllättää johdatuksellaan.

Herkkyyttä seurata Jumalan antamia johdatuksia arjessa voimme rakentaa lukemalla paljon sanaa tai kuuntelemalla sananjulistusta. Kun hengen korvat ja silmät ovat auki, ne rekisteröivät asioita ja Hyvän Paimenen sauva kaitsee askeliamme.

Jos Jumalan tahdon ymmärtäminen on sinulle tärkeää, sinun kannattaa kehittää tätä herkkyyttä. Jumalan sanan lukeminen on tärkeää, mutta myös viipyminen rukouksessa. Kun hiljennämme sydämemme ja alamme kuunnella, Jumalan henki pääsee puhumaan. Rukoushetkeä ei kannata aloittaa puhumalla, vieläpä omien asioiden tuputtamisella heti ja malttamattomasti pikaratkaisua odottamaan, vaan hiljentymishetki alkaa Raamatun lukemisella ja luetun tekstin mietiskelyllä. Rukous on parasta aina, kun se on enimmäkseen esirukousta. Otamme jonkun toisen ihmisen tarpeet esille. Käymme läpi omaa perhettä, ystäviä ja sukulaisia.

Oletko kehittänyt itsellesi säännöllistä hiljentymistapaa? Muistuttaako se yhtään kuvailemaani mallia? Daniel oli tunnettu siitä, että hän piti säännöllisen rukoushetken kolmesti päivässä. Edes kuninkaan kielto ei häntä estänyt:

Heti kun Daniel oli saanut tietää, että säädös oli kirjoitettu, hän meni taloonsa, jonka kattohuoneen ikkunat olivat avoinna Jerusalemiin päin. Kolmena hetkenä päivässä hän laskeutui polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa aivan niin kuin hän oli ennenkin tehnyt. Dan.6:10.

Danielista voi ottaa mallia, kun hän ”kolmena hetkenä päivässä laskeutui polvilleen, rukoili ja kiitti”. Ihminen, joka yksityiselämässään palvelee Herraa näin antaumuksellisesti, sitoutuneena siihen, mitä Jumala sanoo ja tekee, on hurskas ihminen, hyvä esimerkki kaikille. Haluammeko me kuulla Jumalan äänen?

”Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!” sanotaan, kun joku valittaa joutuneensa huonon onnen tai muun ikävän käänteen kärsijäksi. Se on tapa osoittaa myötätuntoa ja sanoa, että itse kokee juuri samoin.

Mutta jos olet huonon onnen vakituinen seuralainen ja joudut kärsimään ihmisten huonoa kohtelua jopa seurakunnassa, taidat olla saanut kutsun ”Paavalin nuorisoseuraan”. Ehkä kuulut niihin uskoviin, jotka on erityisesti valittu olemaan sillä tavalla apostolisia uskovia, että he joutuvat vastakkain silmäätekevien ja muidenkin kanssa. Sitten nousee esiin vallankäytön ikävä puoli: isolla kengällä painetaan ryppyilijät maan rakoon. Jeesushan oli tällainen ”Nasaretin nuorisoseuran” jäsen, josta Raamattu sanoo:

Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään. Room.9:33.

Niinpä sinunkin historiasi maan päällä saattaa olla luettelo tapahtumista, joissa sinua nöyryytetään perin pohjin, mutta joissa olet loppujen lopuksi syytön, jopa täysin viaton osapuoli. Saatat joutua vastakkain jonkin ihmisen kanssa vahingossa, tahattomasti, vastoin omaa tahtoasi. Tiedä siis: Jumala johdatti sinut siihen pinteeseen. Sinusta tuli ”kompastuskivi”, sinä päädyit koettelemaan vastapuolta. Tällaisen koettelemisen tarkoitus on aina sama: otetaan selville, käyttäytyykö kyseinen henkilö kuten uuden liiton uskovan tulee. Mitataan hänen hengellinen kuntonsa ja otetaan selville, missä kohtaa hän menee uskossaan – onko hän vielä pikkulapsi vai jo kasvanut aikuiseksi. On siis aivan mahdollista, että koeteltava henkilö myös läpäisee kokeen.

Jos ajattelen omaa historiaani, voin tunnistaa sieltä monia ihmisiä, joiden kanssa tämä edellä mainittu koe on toteutettu. Arviolta yhdeksän kymmenestä reputtaa. Mutta samalla täytyy myöntää, että olen itsekin reputtanut monta kertaa. On siis ilmeistä, että kyseessä on Jumalan kasvatuskeino.

Emme siis välttämättä harmittele jokaista ikävää tapausta, jokaista mielipahaa tuottanutta kohtaamista – emme harmittele, koska tiedämme, että juuri niissä Jumala toimii. Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa… Room.8:28. Mutta jos kaikista henkisistä mustelmista ja ruhjeista tulee itsesäälin aihe ja loputon valitusvirsi ja kaipaamme rohkaisua, voimme lukea, millaista elämä Paavalin nuorisoseurassa on:

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meitä parjataan, mutta me puhumme lempeästi. Meistä on tullut ikään kuin maailman tunkio, kaikkien jätekasa tähän päivään saakka. 1.Kor.4:12-13.

Paavalin matkassa olemme hyvässä seurassa. Jos koet olevasi ihmisten sylkykuppi, olet saanut kunnian olla ihmiskunnan jätekasa. Se tarkoittaa: olet Kristuksen ruumiin ehkä kaikkein kunnianarvoisinta solukkoa. Sinun merkityksesi hänen ruumiinsa jäsenenä on salattu, mutta suuri.

Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että hän antoi vähempiarvoiselle suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei olisi eripuraisuutta vaan jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toisistaan. 1.Kor.12:24-25.

Turvaa Herraan* kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Sananl.3:5-6.

Joskus tulee eteen tilanteita, että kokee olevansa eksyksissä tai umpikujassa. Tilanne voi olla luonteeltaan taloudellinen, parisuhteen solmu tai moraalinen romahdus. Kaikki eivät kohtaa elämässään romahduksia, mutta kun niitä tulee, ne ovat odottamattomia. Jokaiseen katastrofiin ei voi valmistautua.

Niinpä meidän on syytä viimeistään hädän tullen kääntyä Jeesuksen puoleen. Saamme rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen:

Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä! Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua. Ps.50:15.

Aina emme saa välitöntä apua, mutta voimme saada sydämeemme luottamuksen, että Jumala korjaa tilanteemme. Saamme mennä eteenpäin toivorikkaina ja odottaen Jumalan ilmestymistä. Emme aina osaa edes hahmottaa, millä tavalla Jumala auttaisi meitä ja minkälaisen ratkaisun hän meille valmistaisi – mutta eihän se ollut edellytys Jumalan avulle. Voimme luottaa, vaikka emme ymmärrä. Kun sydämessämme on uskon luottamus, saamme olla varmoja, että pimeys ympäriltämme hälvenee ja tilanteeseemme alkaa tulla vähitellen valoa.

Mutta vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Sananl.4:18.

Tärkeintä on antaa kätensä Jumalan käteen ja luottaa hänen ohjaukseensa. Juuri sitä uskon vaellus on: en näe eteeni, mutta minua ohjaa Hyvä Paimen, joka näkee kaiken ja opastaa minua. Hän vie minut romahduksesta eheyteen, hädästä rauhaan, toivottomuudesta iloon. Opimme ymmärtämään, minkälaisen pelastuksen Jumala on valmistanut:

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Uskosta, joka annettiin meille pahimpaan hätään, tulee elämänikäinen suhtautumistapa. Koko persoonallisuutemme kääntyy Herran puoleen, ajattelutapamme muovautuu uskon mukaiseksi, arvomaailmamme muuttuu. Pääsemme elämämme pahimman takaiskun kautta sisälle elämään, joka kantaa yli kuolemankin rajan.

Kuinka mahtavaa! Romahdus, joka tuntui tekevän meistä lopun, kääntyikin uudeksi aluksi!